Yllättäen yhdessä

Miten onnistuu korkeakoulujen yhdistäminen innovaatiotehtaiksi, kun rahoitus ja kunnolliset suunnitelmat puuttuvat?

T:Teksti:

|

K:Kuvitus: Antti Kyrö

Kuvitus: Antti Kyrö.

Kuvitus: Antti Kyrö.

Lokakuun 14. päivänä klo 14:14 vuonna 2014 Tampereen yliopiston intranettiin ilmestyi tiedote. Siinä kerrottiin, että Tampereelle luodaan uusi korkeakoulu, Tampere3. Se tulisi muodostumaan Tampereen yliopistosta, Tampereen teknillisestä yliopistosta sekä Tampereen ammattikorkeakoulusta.

Julistuksessa oli vain yksi pulma: päätöksestä ei oltu kerrottu kenellekään.

Yhdistyminen oli kyllä ollut puheissa aiemminkin. Hankkeelle keväällä valittu ohjausryhmä oli kuitenkin antanut kuvan, ettei mitään päätöksiä oltu vielä tehty. Seuraavaksi tulikin sitten jo lokakuinen tiedote siitä, miten Tampereelle todellakin luodaan nopeasti uusi korkeakoulu.

Tampere3:n verkkosivujen mukaan syntymässä on hyvinvoivan yhteiskunnan kehittäjä, moottori ja tulkki sekä käytäntöjä muokkaava ja ravisteleva sivistysyliopiston ja ammattikorkeakoulun kokonaisuus, joka tarttuu ihmiskunnan ongelmiin sekä yhdistää ideat, ihmiset, tieteen, sovellukset ja elinkeinoelämän.

Tai sellaisen piti syntyä. Yhdistyneen yliopiston oli määrä aloittaa toimintansa vuoden 2018 alussa. Alkuvuoteen 2017 mennessä koululla ei kuitenkaan ollut yrityksistä huolimatta edes sovittua nimeä saati allekirjoitettuja perustamisasiakirjoja. Nyt uudeksi tavoitepäivämääräksi on ilmoitettu 1.1.2019.

Tampere3 saattaa hyvinkin olla Pirkanmaan oma Guggenheim tai Länsimetro. Ainutlaatuinen se ei kuitenkaan ole. Eri puolilla Suomea Lahdesta Lappiin puuhataan yhteen sellaisia korkeakouluja, jotka eivät ole tottuneet olemaan yhdessä.

Ongelmiahan siitä tulee.

 

Teemme uutta rohkeasti, ripeästi ja raikkaasti.
(tampere3.fi)

Tampere3:a ja Guggenheimia yhdistää muun muassa salamyhkäinen viestintä, rahoituksen niukkuus ja ankara vastustus. Lähes tyhjästä lokakuussa 2014 ponnahtanut tiedote poiki heti Tampereen ylioppilaskunnan järjestämän mielenosoituksen. Soppa kiehahti yli marraskuussa 2016, kun Tampereen teknillisen yliopiston hallitus päätti keskeyttää yhdistymisen valmistelun rahoitussyistä. Kuukauden päästä se kuitenkin pyörsi sanansa, mutta vaati tulevan yliopiston perustamiskirjaan muutoksia.

Tällä hetkellä hanke on ikään kuin varikolla: ei hylätty, mutta ei liikkeelläkään. Koulujen yhdistymistä puuhaamassa ollut Tampereen yliopiston entinen rehtori Kaija Holli ei ole tilanteesta huolissaan.

”Aina tulee vähän takapakkia, kun tekijät vaihtuvat.”

Sekä Tampereen yliopisto että Tampereen teknillinen yliopisto saivat noin vuosi sitten uudet rehtorit. Pelkästään henkilövaihdoksista ei kuitenkaan ole kyse: Tampere3:n tiellä on ollut myös muun muassa lakiin liittyviä ristiriitoja.

Vyyhdin takana on vuoden 2010 yliopistolaki, joka erotti yliopistot valtionhallinnosta. Muutoksen myötä esimerkiksi professorit eivät enää toimi valtion virassa, vaan tavallisessa työsuhteessa. Myös varainhankinnan vastuuta on siirretty enemmän yliopistoille itselleen. Lisäksi yliopistot voivat nykyään valita, ovatko ne julkisoikeudellisia yhteisöjä vai säätiöitä.

Tampereen yliopisto on julkisoikeudellinen yhteisö eli toimii yliopistoille perinteisemmällä tavalla. Sitä johdetaan rehtoraatin, hallituksen ja kollegion avulla, ja näiden jäsenistö koostuu pääosin yliopiston omasta väestä.

Tampereen teknillinen yliopisto sen sijaan on säätiö. Sen johto koostuu rehtorista, hallituksesta sekä konsistorista, joka päättää oppilaitoksen akateemisesta sisällöstä. Hallitus koostuu yliopistoväen sijaan ulkopuolisista vaikuttajista, jotka tulevat pääosin elinkeinoelämästä.

Myös Tampere3-korkeakoulusta on tulossa säätiö, sillä mallin uskotaan houkuttelevan ulkoisia rahoittajia herkemmin apajille. Nyt luonnosteltu Tampere3:n hallituksen nimityskomitea päästää kuitenkin liikaa valtaa yliopistoyhteisön ulkopuolelle, sanoo valtiosääntöoikeuden dosentti Pauli Rautiainen Tampereen ylioppilaslehti Aviisissa.

Yliopistolain mukaan säätiöhallituksen nimittävän toimielimen tulisi edustaa edellämainittua kolmikantaa. Nyt ideoidussa komiteassa päätösvalta olisi yliopiston ulkopuolisilla vaikuttajilla. Lisäksi luonnos asettaisi rehtorin myös konsistorin puheenjohtajaksi, mikä on dosentti Rautiaisen mielestä huonoa hallintoa.

 

Kaija Holli ei hätkähdä edes laittomuuteen liittyvistä epäilyistä. Hänestä ongelmat ovat ”näennäisiä”.

”Syytöksillä halutaan vain hidastaa prosessia. Tässä pitäisi nyt nähdä yhteinen tavoite, ohi tällaisten erojen. Hallintohan on olemassa juuri yliopistoyhteisöä varten! Sitä paitsi teknillinen yliopisto on tämän säätiömallin jo testannut, joten olisi outoa, jos ongelmia ilmenisi vasta nyt.”

Tampereen teknillisen yliopiston rehtori Mika Hannula muotoilee sanansa varovasti.

”Olemme sitoutuneet alkuperäiseen visioon, eli haluamme luoda taloudellisesti vahvan säätiöyliopiston, jonka perustamiseen valtioneuvosto päätti osallistua jo viime keväänä.”

Muun muassa Tampere3:n rahoitus sai kuitenkin teekkarikoulun jo kerran karkaamaan neuvottelupöydästä.

Uuden korkeakoulun rahapotti koostetaan yhdistyvien oppilaitosten varallisuudesta, joka yhteenlaskettuna on useita satoja miljoonia. Yhdistymiseen varattu peruspääoma on kuitenkin vain reilut kaksi miljoonaa. Sen kokoamiseen on osallistunut liuta tahoja Tampereen kaupungista Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:hon ja Tampereen kauppakamariin.

Valtion osuus on vaivaiset 50 000 euroa.

”Se on aika muodollinen summa. Sillä ei vielä taata, että koulutus ja tutkimus pysyisivät yhdistämistä edeltävällä tasolla”, Hannula sanoo.

Tampereen teknillinen yliopisto pelkää omien varojensa puolesta. Se on ymmärrettävää. Yhteisen kukkaron malli tarkoittaa käytännössä sitä, että TTY-säätiön varoja käytetään myös Tampereen yliopiston kehittämiseen, ja toisinpäin. TTY haluaisikin valtion osallistuvan uuden korkeakoulun rakentamisen peruskustannuksiin peräti 50 miljoonalla eli tuhat kertaa nykyistä suuremmalla summalla.

Ylioppilaslehden saamien vinkkien mukaan Tampereen teknillinen korkeakoulu palasi neuvottelupöytään opetus- ja kulttuuriministeriön painostuksesta. Tampereen korkeakoulujen aloitteesta alkanut projekti onkin muuttunut ministeriön puolelta tarjoukseksi, josta ei voi kieltäytyä – ainakaan, jos mielii saada koulutukseen rahoitusta.

Tampere3-projektin hankejohtaja Päivi Myllykangas vastaa painostusepäilyihin tulkinnanvaraisesti:

”Ministeriö toimii kuten se toimii. Jos se koetaan painostukseksi, niin olkoon sitten näin.”

Kuvitus: Antti Kyrö.

Taitava, utelias ja aikaansaava opiskelija ytimessä.
(tampere3.fi)

Opiskelijoiden edustajia Tampere3 on hämmentänyt aina lokakuussa 2014 julkaistusta tiedotteesta asti.

”Tampere3-viestinnässä on menty fantsuilu edellä”, sanoo Tampereen yliopiston hallituksen entinen opiskelijaedustaja ja prosessia aitiopaikalta seurannut Eetu Kreivi.

”On esitelty tällainen uusi ja mahtava malli avaamatta tarpeeksi, mikä se oikeastaan on, ja sitten on vaadittu opiskelijoita ja henkilökuntaa vain sopeutumaan siihen. Samalla malli näyttää olleen epäselvä myös hankkeen vetäjille.”

Myös Kreivin entinen hallituskollega Anne Soinsaari pitää hanketta epämääräisesti johdettuna.

”On maalailtu hienoja kuvia uudesta yliopistosta, mutta foorumeita, joilla yhteisiä hankkeita olisi konkreettisesti mietitty, ei ole ollut tarpeeksi.”

Yliopiston viimeaikainen hallinto ei ole ollut muutenkaan järin keskustelevaa, sanovat Tampere3-hanketta hallitukselle kritisoineet Kreivi ja Soinsaari. Eikä Tampereen yliopisto ole tässä suhteessa ainoa.

Vuoden 2010 yliopistolain jälkeen opiskelijat ja tutkijat eri puolilla Suomea ovat kilpaa moittineet kaupallistuvaa yliopistoa ja läpinäkymätöntä johtamistapaa. Helsingin yliopistolla kritiikki poiki viime vuonna Yliopistokäänne-nimisen addressin, jossa Helsingin yliopiston professorit moittivat yliopistolain johtaneen epädemokraattiseen, keskusjohtoiseen ja mielivaltaiseen yliopistojohtamiseen.

”Valtio hallitsee yliopistoja kepillä. Ajatellaan, että ilman kvantitatiivisia mittareita tutkijat ja opiskelijat eivät tee hommiaan kunnolla. Tämä heijastuu myös Tampere3:een”, Kreivi sanoo.

Myös Tampereen ammattikorkeakoulussa on herännyt huolia Tampere3:n heikosta demokratiasta. Yliopistoihin verrattuna ammattikorkeakoulu on kuitenkin pysynyt hiljaa: sille yhdistymisestä on paljon hyötyä.

”Ammattikorkeat haluavat yliopistojen kylkeen, koska yksittäisten koulujen on vaikeampaa saada rahoitusta tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan, vaikka se kuuluu myös ammattikorkeakoulujen päätehtäviin. Yliopistoille annetaan myös julkisessa keskustelussa enemmän painoarvoa, ja opiskelijoiden edunvalvonta on resursoidumpaa”, selittää Tampereen ammattikorkeakoulun hallituksen jäsen Iiris Suomela.

 

Yhdistymispöhinä on törmännyt ongelmiin muuallakin kuin Tampereella. Lapissa Rovaniemen kaupunki on kinastellut Kemin ja Tornion kanssa Lapin ammattikorkeakoulun osakkeiden myynnistä. Kemi ja Tornio haluaisivat naittaa ammattikorkeakoulun Oulun yliopistolle, kun taas Rovaniemi veisi sen Lapin yliopiston kylkeen.

Lahden ammattikorkeakoulun (LAMK) opiskelijakuntaa nakertaa puolestaan fuusion ripeä aikataulu ja huono osallistaminen. LAMK on pyrkimässä osaksi Lappeenrannan teknillisen yliopiston omistamaa LUT-konsernia, ja samaan koplaan on menossa myös Saimaan ammattikorkeakoulu.

Yksi kipuilija kuviossa on ollut Lahden maineikas Muotoiluinstituutti, joka on jo aiemmin sulautettu Lahden ammattikorkeakouluun. Muotoiluinstituutin opiskelijayhdistys MIO ry marssi joulukuun alussa puheenjohtajansa Janne Kalliolan johdolla kaupungintalolle ja jätti lausunnon, jossa se ilmaisi huolensa koulun asemasta.

”Opiskelijat ja henkilökunta kiivastuivat siitä, ettei näistä aikeista ja keskusteluista tiedotettu tarpeeksi aikaisin. Vaikka päätöksiä ei oltu vielä tehty, niin tuntui, että keskustelut oli viety jo aika pitkälle meitä kuulematta”, Kalliola kertoo.

Muotoiluinstituutissa on ollut huolia jo ennen uusimpia fuusiouutisia. Kalliolan mukaan Lahden ammattikorkeakoulun säästötoimet ovat lisänneet henkilökunnan työtaakkaa, minkä lisäksi materiaalikuluista ja opettajavierailuista on leikattu.

Lahden ammattikorkeakoulun hallituksen puheenjohtajan Kari Salmen vastaus on odotetun rauhoitteleva. Muotoiluinstituutin toimintaa ei olla hänen mielestään ”missään nimessä vaurioittamassa”.

”Tilanne on hallinnassa! Opetusohjelmia pitää silti arvioida uudelleen, jotta ne vastaisivat parhaiten elinkeinoelämän tarpeisiin. Yhdistämisessä näen Muotoiluinstituutin kannalta vain etuja, koska LUT tarjoaa esimerkiksi yrittäjyystaloutta käsitteleviä opintoja. Suuri osa muotoilijoista ryhtyy kuitenkin yrittäjiksi.”

LUT-konsernin on tarkoitus aloittaa toimintansa vuoden 2018 alussa.

 

Tampere3 on uuden ajan Leonardo da Vinci.
(tampere3.fi)

Korkeakoulufuusioiden isoäiti Suomessa on Aalto-yliopisto, joka syntyi heti uuden yliopistolain myötä vuonna 2010. Sen muodostivat pääkaupunkiseudulla Teknillinen korkeakoulu, Kauppakorkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu.

Seitsemän vuoden takaisen Aalto-fuusion sujumista on jo ehditty tutkia. Esille ovat nousseet samat, tutut pulmat.

”Säätiöyliopistoon muodostettiin yliopistoyhteisön ulkopuolinen hallitus, mikä herätti henkilökunnassa hämmennystä. Myös päätöksenteon osallistamisen koettiin jääneen näennäiseksi”, sanoo Aaltoa tutkinut Pauliina Koschke.

Myös viestinnän epäjohdonmukaisuus kuulostaa kiusallisen ajankohtaiselta. Aalto-prosessin aikana rehtorit joutuivat vakuuttelemaan, ettei enempää kerrottavaa ole.

”Hoettiin vain, että asiat etenevät.”

Kolme erilaista hallinto- ja opiskelijakulttuuria joka tapauksessa yhdistyi paljon hoetuksi innovaatioyliopistoksi. Aalto sai kesäkuussa Kansallisen koulutuksen arviointikeskus Karvin laatuleiman, koska se on ”hyödyntänyt hyvin yliopistoyhteisön ja ulkoisten sidosryhmien näkemyksiä”. Suomeksi sanottuna se on kaupallistanut itseään tehokkaasti. Jos tämä oli tavoite, ei lopputulos näytä katastrofilta.

Se ei silti tarkoita, että Aalto-yliopisto olisi mallioppilas.

Koschke toivoo, että yhteen haluavat oppilaitokset osaisivat jatkossa paremmin perustella paitsi yhdistymisen syitä, myös listata yhteisiä tavoitteitaan. Perusteellinen pohjatyö ehkäisee hänen mukaansa mahdollisia konflikteja. Siksi nyt Tampereella ilmenneet ongelmat eivät yllätä Koschkea.

”Jostainhan se kertoo, että nämä hankkeet herättävät voimakkaita reaktioita henkilökunnassa ja opiskelijoissa. Niin ei tarvitsisi olla.”

Kuvitus: Antti Kyrö.

Aallon jälkeen koulufuusiot ovat jatkuneet. Vuonna 2010 Turun yliopisto sulautti itseensä paikallisen kauppakorkeakoulun, ja Kuopio sekä Joensuu yhdistivät voimansa Itä-Suomen yliopistoksi.

Vuonna 2013 Sibelius-Akatemia, Kuvataideakatemia ja Teatterikorkeakoulu yhdistyivät puolestaan Taideyliopistoksi.
Uusimmat korkeakoulufuusiot pyrkivät pidemmälle, yli niin sanotun duaalimallin. Termillä viitataan perinteiseen työnjakoon yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä: ensimmäiset satsaavat akateemiseen ja jälkimmäiset soveltavaan tutkimukseen. Suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä on ollut pitkään olemassa kaksi erillistä tutkintopolkua.

Mitä duaalimallin ylittämisellä siis tarkoitetaan?

No, tällä hetkellä ei juuri mitään. Mallin purkaminen edellyttäisi lakimuutoksia, jotka eivät toistaiseksi menisi eduskunnassa läpi. Etenkin kokoomus haluaa pitää järjestelmän ennallaan. Siksi tällä kierroksella pyritään vain lisättyyn yhteistyöhön. Tampere3:ssa on mahdollista suorittaa kursseja naapurikoulusta, mutta sieltä valmistuisi entiseen malliin maistereita, diplomi-insinöörejä ja tradenomeja – ei mitään uuden polven fuusiotutkinnon suorittajia.

Luulisi, että mallissa karsitaan ainakin päällekkäisiä kursseja, mutta hankejohtaja Päivi Myllykangas sanoo, että ristiinopiskelua vain ”tehostetaan”.

”Tutkintopolut pidetään erillään, mutta tarkoituksena on helpottaa esimerkiksi ammattikorkeakouluopiskelijoiden mahdollisuuksia maisteriopintoihin yliopiston puolella.”

Tämä kyllä sopii trendiin, jossa yliopisto-opintoja jaetaan monien EU-maiden tapaan selkeän kaksiportaisiksi eli erillisiin kandidaatti- ja maisteritutkintoihin. Varsinainen Tampere3:ksi yhdistyminen alkaa kuitenkin näyttää yhä enemmän muodolliselta tempulta, jolla saadaan ehkä säästöjä ja ehkä kohotettua imagoa.

 

Tampere3-hanke organisoidaan uudelleen.
(tampere3.fi)

Miksi korkeakoulut sitten koettavat väkisin yhdistyä, jos se on niin vaikeaa?

Eivät ne välttämättä koetakaan. Kuten Tampereen teknillisen korkeakoulun tapaus vihjaa, joku muu saattaa ohjailla suuntaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan vuoden 2010 yliopistolailla on pyritty ”parantamaan yliopistojen toimintaedellytyksiä kansainvälisessä toimintaympäristössä”. Käytännössä se tarkoittaa, että yliopistoista halutaan säätiöittämisen kautta kilpailukykyisiä vähällä julkisella rahalla.

Se sopii nykyiseen poliittiseen linjaan, jossa Juha Sipilän hallitus leikkaa korkeakoulujen ja tutkimuksen valtiollisesta rahoituksesta 420 miljoonaa euroa vuodessa. Opetus- ja kulttuuriministeriön kärkihankkeissa yliopistoilta edellytetään tarkempaa ”profiloitumista” ja ”yritysyhteistyötä” eli itsensä aggressiivista brändäystä tutkimusrahoituksen toivossa.

Rahoitusta metsästävissä yliopistoissa työskentelee kuitenkin tyytymätöntä henkilökuntaa. Opetus- ja kulttuuriministeriön loppuraportti uudesta yliopistolaista tuottaa déjà-vu-kokemuksen: yliopistojen väkeä häiritsee etenkin osallistamisen vähäisyys ja tutkimusrahoituksen jahtaaminen. Professoriliiton tutkimus puolestaan kertoo professoreiden antavan työnantajilleen vain tyydyttävän arvosanan.

Yliopistomaailman muutoksia seuranneen tutkijan arvio on kitkerä: nykyinen tiedepolitiikka estää tehokkaan tutkimuksen.

”Päättäjät eivät ymmärrä, millä periaatteella tieteen tekeminen toimii. Se vaatii pitkäjänteistä työtä ja mahdollisuuksia sattumille. Ei sitä voi noin vain hoputtaa”, sanoo yhteiskuntatieteiden tohtori Pirjo Pöllänen Itä-Suomen yliopistosta.

Pöllänen on tutkinut, miten yliopistotutkijan profiili on viimeisen vuosisadan aikana muuttunut. Tehokkuutta, kilpailua ja yksityistä rahoitusta painottava trendi on kiihtynyt yliopistoissa 1990-luvulta alkaen. Tutkijan entistä epävarmempi toimenkuva ei vastaa lupausta ”lisääntyneestä autonomiasta”, vaan päin vastoin tutkimusrahojen saamiseen vaaditaan korkeakoulujen profiilia vastaavat tutkimussuunnitelmat.

”Tai siis, silloin rahojen saaminen helpottuu vähän”, Pöllänen lisää kuivasti.

Tutkija katsoo, että Tampere3:n edustamalla yhdistymisbuumilla pyritään yksinkertaisesti kustannustehokkuuteen.

”Kyllähän tämä näkyy jo eurooppalaisissa standardeissa. Suomalaista yliopistoverkkoa pidetään liian tiheänä ja kalliina.”

 

Innovaatiot ovat Tampere3:nkin keskeinen tavoite. Niistä puhutaan koulutussäästöjen ja fuusioiden yhteydessä niin paljon, että sanaan on helppo suhtautua pilkallisesti. Mutta mitä sitten olisivat oikeat innovaatiot, höttöisen innovaatiopuheen sijasta?

Tamperelaiset opiskelijaedustajat Anne Soinsaari, Eetu Kreivi ja Iiris Suomela harmittelevat, että innovaatio on leimautunut kuvaamaan teknis-luonnontieteellisiä ratkaisuja ja niiden kaupallistamista. Sellaisella kärjellä yhteiskunnalliseen tutkimukseen profiloitunutta Tampereen yliopistoa ei ajeta fuusioon ainakaan hyvillä mielin.

”Innovaatio pitää kaapata takaisin”, Soinsaari puuskahtaa.

Kolmikko intoutuu pyörittelemään vaihtoehtoja: voisiko Sipilän hallituksen perustulokokeilun mahdollistanutta taustatutkimusta pitää innovaationa? Entä maailman konfliktitilanteisiin keksittyjä uusia ratkaisutapoja?

Yhtenä esimerkkinä esiin nousee tohtori Saara Särmän hupimielessä perustama All Male Panel -blogi, jonka kuvakaappaukset naureskelevat usein pelkistä pukumiehistä koostuville asiantuntijajoukoille. Blogi teki Särmästä valtakunnan päivystävän feministin.

Myös Tampere3-koulujen rehtorit näkevät innovaatiot laajemmin kuin ”vimpaimina”. Vimpaimestakin tulee innovaatio vasta silloin, kun sitä sovelletaan sosiaaliseen ympäristöön, sanoo Tampereen yliopiston entinen rehtori Kaija Holli.

Tutkija Pirjo Pöllänen on kuitenkin skeptisempi siitä, mitä innovaatio uusissa fuusiokouluissa tarkoittaa.

”Yhteiskunnalliset oivallukset eivät tuota rahaa. Sitä innovaatioilta tällä hetkellä kuitenkin vaaditaan. Tarvittaisiin laajamittainen muutos korkeakoulupolitiikassa, jotta muiden kuin vimpaimien arvostus nousisi.”

Tammikuun 19. päivä Tampere3-hanke tiedotti valinneensa uuden johtoryhmän luotsaamaan koulujen yhdistymistä.

Pelkkiä miehiä, huomasi Saara Särmä.

 

Juttua on korjattu 15.2. klo 11:53. 50 miljoonaa euroa on tuhat kertaa enemmän kuin 50 000 euroa – ei siis sata kertaa enemmän, kuten aluksi kirjoitimme.