Skotlannin suurimmassa kaupungissa, Glasgow’ssa sijaitseva Govanin lähiö on yksi maan huono-osaisimmista alueista. Lapsista 36 prosenttia elää täällä köyhyysrajan alapuolella, ja lähes saman verran aikuisia elää pääasiassa yhteiskunnan tuilla. Viidesosa nuorista ei käy töissä eikä opiskele.
Tapaan ruokakaupan edustalla vanhan naisen. Hän esittäytyy Caroliksi. Eurooppaa ravistelleesta Brexit-äänestyksestä on kulunut nyt viikko, ja koko maa on ajautunut melkoiseen kaaokseen. Kyselen Carolin mielipidettä asiasta. Hänen mukaansa Britannian EU-ero tietää epävarmuutta myös Skotlantiin, eikä se juuri miellytä.
Mutta ulkomaalaisia on hänen mielestään täälläkin liikaa. Carol on kuullut, että paikallisten on vaikea saada asuntoja, koska ne annetaan ”muille”. Ja voihan maahanmuuttajien mukana tulla myös terroristeja, hän arvelee.
EU-erosta käyty kansanäänestys jakoi Britannian kahtia. Moni näki tuloksen köyhien kapinana sortajaa vastaan. Jakolinjat olivatkin pääosin varsin selvät: hyvin toimeentulevat ja nuoret halusivat pysyä EU:ssa, kun taas vähemmän varakkaat halusivat lähteä. Miljoonat turhautuneet kansalaiset kävivät äänestämässä ensi kertaa moniin vuosiin, ja äänestysaktiivisuus nousi koko kuningaskunnassa 72 prosenttiin.
Carol ei ole yksin mielipiteensä kanssa. Suurimpana yksittäisenä syynä eron kannattamiselle on nähty vapaan liikkuvuuden vastustaminen. Köyhillä alueilla elävät britit ovat kokeneet, että muista EU-maista saapuvat maahanmuuttajat vievät muun muassa heidän työpaikkansa.
Skotlannissa äänestettiin kuitenkin ylivoimaisesti EU:ssa pysymisen puolesta. Heti tuloksen ilmoittamisen jälkeen maan pääministeri ja keskustavasemmistolaisen Scottish National Partyn (SNP) puheenjohtaja Nicola Sturgeon teki selvän pesäeron Englantiin. Hän ei sallisi sitä, että maa vietäisiin unionista vastoin kansan tahtoa.
Sturgeonin ja SNP:n retoriikasta voi saada kuvan, että skotlantilaiset todella saavat kiksejä eurooppalaisesta yhteistyöstä. Aivan näin yksinkertainen asia ei kuitenkaan ole.
Kun Britannia äänesti vuonna 1975 silloisen Euroopan yhteisön jäsenyyden jatkosta, laittoi SNP kaikki voimavaransa eron ajamiseen. Politiikan perustana oli se, ettei Skotlannin pidä myöntyä Englannin tahtoon. Näkyvästi Euroopan puolesta kampanjoinut konservatiivipoliitikko ja myöhempi pääministeri Margaret Thatcher ei ollut maassa tuolloin järin suosittu.
Myös tällä kertaa äänestystulosta on toisinaan arvioitu ennemminkin protestina Englannin suuntaan.
”Skotlanti halusi jäädä. Jos olisimme itsenäisiä, olisimme jääneet. Mutta Westminster (Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti) sanelee meille, mitä kuuluu tehdä”, sanoo parikymppinen David Byrne, jonka tapaan niin ikään ruokakaupan edustalla.
Samaa mieltä on 53-vuotias Edward Porteous, joka on matkalla kotiin katsomaan jalkapalloa.
”Ihan sama ketä äänestää. Englantilaiset eivät kuitenkaan tee mitään meidän hyväksemme”, hän toteaa.
Skotlannin äänestystulos palvelee hyvin valtapuolue SNP:n tärkeintä tavoitetta, joka on rakentaa Skotlannista itsenäinen EU:n jäsenmaa. Heti äänestystuloksen selviämisen jälkeen Euroopassa alkoikin vilkas keskustelu myös siitä, eroaisiko yksi maa nyt Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Tämä puheenaihe oli jo hetkeksi unohdettu, kun Skotlannin omassa itsenäisyysäänestyksessä SNP:n tukema, itsenäisyyttä kannattava puoli hävisi täpärästi kaksi vuotta sitten.
Keväällä SNP:tä syytettiinkin keskustelun vaientamisesta. Sen kannattajien keskuudessa syntyi epävirallisia EU-erokampanjoita. Medioissa myös arveltiin, etteivät kaikki kansanedustajat voineet olla samaa mieltä EU-jäsenyydestä Sturgeonin kanssa.
Täällä Glasgow’n Govanissakin huomaa, etteivät kaikki skotit kannata maan hallituksen virallista linjaa.
Kippari Alec Gilmour on juuri päässyt vapaalle lautan ajosta. Hän äänesti lähdön puolesta, omien sanojensa mukaan demokratian toivossa.
”Pääministeri Nicola Sturgeon haluaa itsenäisen Skotlannin, mutta pitää maan EU:ssa. Sille ei riitä ymmärrystä”, Gilmour pohtii.
Haastattelen myös kuutta muuta ihmistä. Suurin osa heistä ei edes äänestänyt. Skotlannissa äänestysaktiivisuus olikin matalampi kuin muualla Britanniassa. Vain 56 prosenttia kävi uurnilla ilmaisemassa kantansa EU-jäsenyydestä.
Ainoastaan intialaisen pikaruokapaikan isäntä Tony Naziir komppaa täysillä pääministeriä.
”Äänestin Euroopassa pysymisen puolesta. Meidän pitäisi tehdä yhteistyötä, ei eristäytyä.”
