Juttelimme homotutun kanssa lounaalla sivistyneen anaaliseksietiketin saloista. Tämä sosiaalisuuden alue kun on jäänyt harmillisesti tapakouluttajien viitoitusta vaille.
Mies kertoi, että välttääkseen potentiaaliset nolot tilanteet – siis sen, että partnerin penikseen jäisi aktin aikana sattumia – hän huuhtelee suolensa mieluusti muutama tunti ennen a-hetkeä ja pitää puolittaista paastoa, jos uskoo flaksin käyvän illalla. Jos kutsuhuuto peppusettiin tulee ihan puskista, hän saattaa tekosyiden varjolla käväistä kodin kautta kiillottamassa rektaalinsa matkalla kumppanin luokse.
Joskus anaaliakti jää pois kokonaan, jos mahdollisuutta pesuun ei tule. Etenkin satunnaisempien kumppanien kanssa suolihuuhtelua on vaikea ottaa esille ja ajatus siitä, että toinen joutuisi tekemisiin oman paskan kanssa, on liian siivoton.
Ehkä hieman neuroottista, kaveri myönsi, eikä järin spontaania. Lisäksi on ekstratympeää, jos valmistautuu seksiin tunteja etukäteen erityisruokavaliolla ja vuodattamalla vettä vetoluukustaan ja jääkin lopulta ilman.
Olisi vähintään helpottavaa, jos anaalivalmisteluja ohjaisi joku yleinen sosiaalinen koodisto!
Otinkin langan päähän Suomen johtavan tapakouluttajan ja Tapaseuran puheenjohtajan Kaarina Suonperän ja kysyin häneltä osviittaa suolihuuhteludilemmaan.
Valitettavasti Suonperän mukaan yleisohjenuoraa ei kuitenkaan näin intiimeihin kysymyksiin voi antaa.
”Hyvät tavat eivät neuvo tällaisesta mitään. Intiimielämä on niin henkilökohtaista, että kahden ihmisen pitäisi tuntea ja pitää toisistaan niin paljon, että peseytymisasioista voi keskustella avoimesti, ja silloinhan ne eivät ole ongelma”, sanoo Suonperä.
Toisin sanoen anaalietiketti on asia, josta on sovittava tapauskohtaisesti kunkin kumppanin kanssa. Järkevä ja hyvätapainen neuvo, kiitos Kaarina!
Tuttu ei kuitenkaan ollut vakuuttunut. Sopiminen varmasti toimii vakituisemmassa suhteessa, mutta entäs silloin, kun ei tunneta yhtään? Baaripokan kanssa tuskin ollaan aina niin avoimina, että kevyt suolihuuhteluläppä sopisi flirtin sekaan.
Itse ehdotin, että tässä tilanteessa anaaliinsa voisi suhtautua – no, hieman vähemmän anaalisti. Tehdä pussipesun, jos ehtii ja haluaa, ja muuten antaa mennä au naturel.
Ei sillä, etteikö hygieenisyydestä huolehtiminen olisi peräetiketissäkin erityisen kohteliasta. Jos huuhdeltuna on huolettomampaa ja voi olla stressaamatta sitä, että aktilla on paskainen loppu, panostus varmasti kannattaa.
Mutta en soisi puhtausvaatimusten käydä ylipääsemättömäksi esteeksi seksille. Parhaimmillaan kun olemme pannessa joka tapauksessa tapakoulutuksen tuolla puolen, eläimen tasolla. Siksi seksin melkein kuuluukin olla vähän ällöttävää, hikistä ja tahmeaa ruumiinnektareissa piehtaroimista – savolaismummoni sanoin ”inheetä mählyytä”.
Nimittäin joskus juuri siivoton eläimellisyys on jopa kierosti kiiman korkein muoto. Kun ylitetään ällötyksen raja, jonka jälkeen inheätkin asiat ovat intiimejä, seksi voi vapauttaa etikettien estoista. Riisumme silkinohuen sivistyksen viitan ja laskeudumme perisynnin pehmeään syleilyyn.
Jos kerran kiihottuu jostain tyypistä niin, että haluaa panna tätä kakkoseen, kai hitusen kakkaakin on silloin tällöin sovittava kuvioon?
Teksti: Mari Suonto
Kuva: Jussi Särkilahti
