Arvoisa Elina Grundström,
Ylistitte helmikuun lopussa Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla suomalaista lehdistönvapautta, joka on maallemme Pisa-tulosten veroinen ylpeydenaihe. Kirjoititte, että sen ja koko sananvapauden salaisuus on Julkisen sanan neuvosto eli JSN.
Johtamanne itsesääntelyelimen päätyökalu taas on journalistin ohjeet, joihin Suomessa ovat sitoutuneet – mainiota kyllä – lähes kaikki mediat, niin myös Ylioppilaslehti.
Kaikkivoipa laki ja argumentti niihin vetoaminen ei kuitenkaan ole. Sillä vaikka kuinka noudattaisi journalistin ohjeita, toimittaja voi tehdä työnsä huonosti. Siksi esimerkiksi MV-lehden suosio ei ole ylemmyydentuntoisen osoittelun ja paheksunnan, vaan peiliinkatsomisen paikka.
Mutta onneksi me journalistin ohjeisiin sitoutuneina toimittajina kyllä ymmärrämme sääntelyjärjestelmän hienouden. Juuri siksi on harmi, että joskus tuntuu kuin olisimme yksin ylevien ohjeidemme äärellä.
Internetissä tärkeä ja vastuullisesti toimiva toimittaja kyllä näkyy ja kuuluu kauas. Me Ylioppilaslehdessä haluamme, että näin olisi myös julkisilla paikoilla – ihan omanarvontuntonne sekä JSN:n meille takaaman sananvapauden ja suomalaisen demokratian vuoksi.
Siksi nautimme meille hankkimastanne sananvapaudesta ja lähetämme teille Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus -yhtyeen girlie-mallisen t-paidan. Sen selässä lukee: ”Minulle ei vittuilla!”
Toivomme, että käytätte sitä julkisesti, jotta myös ne, jotka eivät Hesaria lue tai tajua, ymmärtäisivät teidän ja koko Julkisen sanan neuvoston mittaamattoman arvovallan. Samalla toinenkin tärkeä viesti tulisi selväksi: toimittajia ei uhkailla!
Sellainen kohtelu on vähintä, mitä sananvapauden kulmakivi ansaitsee. Mutta kuka vallan vahtikoiran vahtikoiran hännän nostaisi, ellei vallan vahtikoiran vahtikoira itse?
Ystävällisin terveisin,
Ylioppilaslehti
Juttusarjassa lähetetään ihmisille postia.
Kuvitus: Jaakko Suomalainen
