Teatteri Jurkan uusi taiteellinen johtaja Hilkka-Liisa Iivanainen luo näyttämölle hirviöitä, mutta haluaa ottaa katsojat syliin.
”Missä tahansa rasismia tai vastuunpakoilemista tapahtuu, niin se koskettaa kaikkia ihmisiä”, sanoo ohjaaja Hilkka-Liisa Iivanainen.
Hän ei tällä kertaa puhu viime aikojen tapahtumista Suomessa tai Euroopassa, vaan siitä, mitä sattui Rechnitzin linnassa Itävallassa vuonna 1945. Paikallinen paronitar järjesti illalliskutsujensa päätteeksi kahdensadan juutalaisen joukkoteloituksen. Syyllisiä ei koskaan saatu vastuuseen teosta. Tämä on lähtökohta Nobel-palkitun itävaltalaiskirjailija Elfriede Jelinekin näytelmässä Rechnitz (Tuhon enkeli).
Tammi- ja helmikuussa se esitetään Kiasma-teatterissa Iivanaisen ohjaamana.
Tampereella Rechnitziä esitettiin jo viime vuonna. Kritiikit olivat ylistäviä: Rechnitz saa yleisönkin tuntemaan ylpeyttä siitä, että jotain näin erilaista uskalletaan ja osataan tehdä, kirjoitti Maria Säkö Helsingin Sanomissa.
Ehkä arvioilla oli oma osansa siinä, että alkujaan lieksalais-kuopiolaista Iivanaista pyydettiin viime vuonna Teatteri Jurkan taiteelliseksi johtajaksi. Hän aloitti työnsä vuodenvaihteessa. Jo ennen Rechnitziä 35-vuotias Iivanainen tunnettiin vahvoista ohjauksista, joiden henkilöhahmot ovat olleet äärimmilleen viritettyjä.
”Ihmisen hirviömäisyys on minusta kiinnostavaa. Silloinkin, kun yritän tehdä jotain sympaattista, lopputulos heilahtaa enemmän kauhun puolelle”, Iivanainen toteaa.
Kyse ei ole vain estetiikasta. Ohjaaja ja käsikirjoittaja haluaa henkilöidensä ja teostensa asettuvan nykyajan kuviksi, kommentoivan ja keskustelevan. Jurkan tulevissa produktioissa hän aikoo kannustaa muitakin tekijöitä tarttumaan ajankohtaisiin aiheisiin.
Iivanainen ei ole ainut poliittinen teatterin- tai taiteentekijä tällä hetkellä. Muun muassa Susanna Kuparisen Valtuusto- ja Eduskunta-näytelmät ovat kommentoineet viime vuosina kipakasti päivänpolitiikkaa. Sofi Oksasesta on tullut paitsi menestyskirjailija myös poliittinen kommentaattori. Juuri nyt kirjailija Laura Lindstedtin joulukuussa pitämä Finlandia-puhe tuntuu sähköistäneen ilmapiiriä siinä määrin, että taiteilijoiden puheenvuoroja pyritään jopa suitsimaan: sanotaan, että kun on valtion rahoilla eletty ja tehty, niin ei saisi kritisoida.
Mitä Iivanainen tästä ajattelee: onko politiikka palannut teatterilavoille?
”En näe asiaa niin, että politiikka olisi jossain vaiheessa poistunut näyttämöltä. Koko ajan on tehty eri tavoin poliittisia ja yhteiskunnallisia esityksiä. Ehkä media haluaa tällä hetkellä nostaa tämän puolen esiin. Lindstedtin puheen herättämät reaktiot ovat kyllä kiinnostavia.”
Kaikkia taiteilijoita ei kuitenkaan voi Iivanaisen mielestä velvoittaa poliittiseen keskusteluun tai kannanottoihin.
”Silti on tärkeää tarkastella omaa toimintaansa kriittisesti, vaikeneeko jostain siksi että pelkää joutuvansa turbulenssiin”, hän sanoo.
Iivanainen on itsekin vältellyt joitain aiheita aiemmin, tosin ehkä tiedostamattomasti. Mistä hän sitten aikoo kirjoittaa, jos ei halua enää vaieta?
”Tällä hetkellä minua kiinnostaa yrittäjyys ja se, miten siitä juuri nyt puhutaan. Myös omassa perhetaustassani ja lähipiirissäni on yrittäjiä, ehkä teema on siksi läheinen.”
Projekti on kuitenkin vielä kesken, eikä siitä voi kertoa liikaa. Jurkkaan on tänä keväänä tulossa useita esityksiä, joissa ajankohtaisia teemoja käsitellään yhden ihmisen kokemuksen kautta. Monessa on kyseessä elämän rajallisuuden, jopa surun tai trauman kohtaaminen. Intiimi huoneteatteri on uuden johtajan mielestä sellaiseen hyvä paikka.
”Mikään teatteri Suomessa ei ole samalla tavalla syli kuin Jurkka, se on ihanaa.”
Kruununhaassa sijaitsevassa teatterissa on vain 56 paikkaa. Näyttelijät ovat usein alle metrin päässä katsojista.
Teksti: Venla Rossi
Kuvitus: Laura Matikainen
