On olemassa ihmisiä, jotka teippaavat tietokoneen etukameran umpeen ja puhuvat älypuhelimen mikrofonin läheisyydessä hiljaa mutisten. Foliohattuilua on yllättävän helppo ymmärtää.
Kun pettämissivusto Ashley Madisonin käyttäjätiedot vuodetaan julkisuuteen ja Spotifyn päivitetty versio vaatii pääsyä käyttäjän jokaiseen selfieen, kontakteihin ja sijaintiin, on vaikea tietää, mikä on viisasta oman yksityisyyden suojelua ja mikä täysin paranoidia.
Tieto siitä, että internetissä kaikki tekemämme tallentuu jonnekin, on meille edelleen uutta. Yksilön on lähes mahdotonta hallita täysin henkilötietojensa käyttöä omilla toimillaan. Sipilän hallitusohjelman tavoitteena on tässäkin asiassa jostain syystä ainoastaan sääntelyn nettomääräinen keventäminen. Normien purkamista käsittelevässä luvussa luvataan luoda avoimella datalla ja tietovarantojen paremmalla käytöllä edellytyksiä uusille liiketoimintaideoille.
Yksityisyyden suojan kohdalla sääntelyn nettomäärän vähentäminen ei kuitenkaan tuo vapautta tai laita laahaavaa bruttokansantuotetta kuntoon. Verkossa toimivin yksityisyyden suojan keino olisi pakottava, globaalisti vaikuttava lainsäädäntö. Yksityisyyden suoja on erinomainen esimerkki siitä, ettei kaikki sääntely väistämättä rajoita yksilön vapautta, vaan saattaa jopa lisätä sitä.
Jotta yksityisyyden kokemus olisi netissä mahdollinen, henkilötietojen tallentamisen, suojaamisen ja poistamisen käytännöt on avoimesti määriteltävä, sillä tietoverkkojen rakenne perustuu datan tallentamiseen, kopioimiseen ja siirtämiseen.
Tietoa on mahdollista kerätä laajasti, eikä se katoa ellei joku sitä poista. Ilman henkilötietojen kaupallista käyttöä Spotify, Facebook ja Google eivät olisi ilmaisia, eikä Plussakortilla saisi alennusta. Koska jokaiseen ihmiseen liittyy henkilötietoja, palveluiden rahoittaminen niitä hyödyntämällä tuo innovatiivisia sovelluksia maksutta kaikkien ulottuville. Moni verkkosovellus olisi kuitenkin täysin käyttökelvoton ilman yksityisyyden konseptia.
Kun tiettyä palvelua käyttävän mielleyhtymät, silmänliikkeet tai kävelynopeus tallentuvat palveluntarjoajan käyttöön, kyseessä on sovittu juttu. Jokainen palvelua käyttävä on hyväksynyt sen yksityisyysehdot. Spotifyn uudet käyttöehdot hyväksyvä luopuu pankkisalaisuuden piiriin kuuluvista oikeuksistaan, kun henkilötietoja jaetaan eteenpäin kolmansille osapuolille.
Yhdysvalloissa teknologiayritykset hyödyntävät henkilötietoja verrattain vapaasti, sillä tietojen väärinkäyttöön ei liity historiallista traumaa. Euroopassa taas yksityisyyden suoja on historiastamme johtuen perusoikeus. Natsikortin uhallakin: toisen maailmansodan aikana Euroopan valtiot käyttivät tallentamiaan henkilötietoja joukkotuhonnan kohteiden tunnistamisessa, ja tämän trauman seurauksena yksityisyyden suojalla on Euroopassa edelleen vahva sääntelyllinen asema. Se on hyvä asia, eikä tätä sääntelyä pidä purkaa.
On totta, että tietojaan voi hallita myös lukemalla aina ehdot, olemalla käyttämättä sosiaalista mediaa ja jatkuvasti poistamalla evästeitä. Mutta jos jokaisesta tulee ensisijaisesti sopimusagentti, jonka tehtävänä on hallita itseensä liittyvää dataa, uusien sovellusten käyttäminen lakkaa helpottamasta elämää. Tarvitaan fiksua sääntelyä, joka vapauttaa meidät nauttimaan Instagramin, Gmailin ja LinkedInin hyödyistä.
EU:ssa valmisteilla oleva yleinen tietosuoja-asetus koskisi toteutuessaan EU-kansalaisten henkilötietojen käsittelyä kaikkialla maailmassa. Yhtenäisen sääntelyn myötä laajimmin henkilötietoja keräävä yritys ei aina voittaisi markkinoilla. Kuluttajalle riittäisi ehtoja hyväksyessään kotimaansa lainsäädännön tunteminen. Ei tarvitsisi selvittää, vaikuttiko tietojen hyödyntämiseen sopimukseen sovellettava laki, serverin sijainti vai palveluntarjoajan kotipaikka. Yritysten olisi kilpailtava palveluidensa muilla ominaisuuksilla, ja ihmiset uskaltaisivat käyttää uusia sovelluksia.
Koska digipalvelut ovat tietenkin riippuvaisia käyttäjistään, yksityisyyden suojaa koskeva sääntely ei ole digitaalisen liiketoiminnan kasvuympäristön este, vaan sen onnistumisen edellytys.
Teksti: Sonja Heiskala
Kuva: Jussi Särkilahti
Kirjoittaja on oikeustieteilijä, joka harrastaa käyttöehtojen lukemista.
