Keskustanuoret haukkuivat kesällä emopuoluettaan alkiolaisen ihmisyysaatteen hylkäämisestä, mutta puheenjohtaja Teppo Säkkinen ei yhdy kritiikkiin.
Keskustanuorten puheenjohtaja Teppo Säkkinen pyydettiin kesäkuussa vastavalitun pääministerin puheille. Helsingin Sanomissa oli julkaistu keskustanuorten varapuheenjohtaja Katja Asikaisen mielipidekirjoitus, jossa irtisanouduttiin jyrkästi hallitusohjelmasta ja syytettiin keskustaa alkiolaisen ihmisyysaatteen hautaamisesta. Eikä Asikainen ollut ainoa pettynyt. Moni keskustanuori tuomitsi tuohtuneena leikkauslistan.
Säkkinen sai puheenjohtajana selittää pääministerille, mistä kritiikissä oli kyse.
”Monet jakoivat huolen leikkausten vaikutuksista ja siitä, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus on unohtunut. Katjan kirjoitus oli tärkeä puheenvuoro, joka välitti hallitusohjelman kanssa kipuilevien keskustanuorten viestin ja purki jännitteitä.”
Säkkinen kuitenkin uskoo, että valtaosa keskustanuorista hyväksyy emopuolueen hallituspolitiikan. Hän ei itsekään yhdy Asikaisen ankaraan kritiikkiin.
”Hallitusohjelma sisältää todella kivuliaita asioita, mutta allekirjoitan pitkälti sen politiikan, jota on lähdetty tekemään. Kun talous ei ole kasvanut seitsemään vuoteen eikä velkaantumiselle näy loppua, on pakko tehdä ikäviäkin päätöksiä, jotta voimme taata hyvinvointiyhteiskunnan tuleville sukupolville.”
Kriitikot soimaavat, että keskustasta on tullut kokoomuksen jatke ja elinkeinoelämän edunvalvoja. Säkkinen ei allekirjoita syytöksiä. Sosiaali- ja terveysmenot ovat hänen mukaansa niin suuri kuluerä, että säästöt osuvat väistämättä myös niihin. Se, että hallitusta johtaa kokoomuksen sijaan keskusta, näkyy esimerkiksi ennallaan pysyvässä veroasteessa.
”En koe, että keskusta tekisi hallituksessa oikeistolaista politiikkaa. Jos ajat olisivat paremmat ja tehtäisiin samanlaisia päätöksiä, pitäisin niitä oikeistolaisina ja vastustaisin niitä. En kuitenkaan näe muuta keinoa nousta tästä suosta. Moni keskustalainen toivoi punamultaa, mutta joutuisimme leikkaamaan, vaikka SDP olisikin hallituksessa.”
Leikkauslista tuotti tosin pettymyksiä Säkkisellekin. Erityisen raskailta tuntuvat rajut leikkaukset kehitysyhteistyöstä, ja koulutusleikkaukset osuvat opiskelevaan Säkkiseen henkilökohtaisestikin.
”Huuto, joka seurasi rikotusta koulutuslupauksesta, oli toki ansaittu. Mutta pelkään, että jos leikkaukset eivät osuisi opiskelijoihin, ne sattuisivat vielä meitäkin heikko-osaisempiin.”
Asikainen suree puheenvuorossaan alkiolaisten arvojen hylkäämistä. Ne ovat tärkeitä Säkkisellekin, mutta hänen lähestymistapansa aatteeseen on erilainen. Siinä missä Asikainen vetoaa köyhimpien asemaan, pitää Säkkinen valtiontalouden tasapainon tavoittelua alkiolaisena ajatuksena.
”Eihän köyhän asiaa voi ajaa, jos talous ei ole kunnossa.”
Säkkinen korostaa, että hän ei ole halunnut vetää nuorisojärjestön rivejä suoriksi. Puheenjohtajana hän sanoo vaalineensa ”rakentavaa ja ratkaisukeskeistä jännitettä” emopuolueeseen ja pyrkineensä kuromaan umpeen sukupolvien välisiä railoja.
Säkkinen on kotoisin Lapista, mutta profiloitui eduskuntavaaleissa töölöläiseksi kepuhipsteriksi. Hän ymmärtää erilaisia keskustalaisia elämäntapoja ja haluaa häivyttää vastakkainasetteluja.
Kesäkuinen kritiikki johti arvokkaaseen dialogiin, ja puolueen johto otti Säkkisen mukaan nuorten huolen tosissaan. Ja on nuorisojärjestön avauksia kuunneltu ennenkin:
”Olemme onnistuneet jättämään kädenjälkemme hallituksen politiikkaan. Perustulokokeilu ja panostus vihreään talouteen ovat asioita, joita keskustanuoret ovat ajaneet jo vuosia ja joita ei olisi hallitusohjelmassa ilman meitä. Ne ovat minulle toivonkipinöitä tällä hallituskaudella.”
Lokakuussa keskustanuoret valitsevat uuden puheenjohtajan. Säkkinen odottaa mielenkiinnolla, millainen rooli nuorisojärjestölle muotoutuu, kun keskusta on jälleen pääministeripuolue.
”Jos nuorisojärjestö olisi samaa mieltä puolueen kanssa kaikesta, se voisi lakkauttaa itsensä tarpeettomana.”
Teksti: Roosa Pohjalainen
Kuvitus: Laura Matikainen
