On olemassa eräs jännä käsitys. Nyt, kun seksi on vapautettu avioliiton ja lisääntymisaikeiden ikeestä, sen on oltava aina hyvää. Seksin kuuluu tuntua hyvältä.
On tärkeää, että molemmat osapuolet nauttivat koko seksin ajan. Mitään, mitä ei halua, ei tarvitse eikä kannata tehdä, Väestöliiton seksipositiiviset panoneuvot kertovat. Makaa hiljaa ja ajattele isänmaata -ideologia on vaihtunut näkemykseen siitä, että jatkuva nautinto kuuluu kaikille.
Humalaiset jatkot viime vuosikymmenellä. Klubilta oli tarttunut mukaan kundi, joka ei erityisemmin napannut, mutta ei ollut liian ällöttäväkään. Menimme hommailemaan pienen yksiön kylppäriin, josta kuului kaikki läpi, vaikka suihku oli päällä. Kaveripariskunta makasi salongin puolella tuijottamassa kattoon.
Kun suihkuseuralainen oli seuraavana päivänä saatu pihalle ja lainehtiva lattia kuivattua, yleisö kosti kiusaamalla minua koko krapulapäivän. Tapaus nimettiin showergateksi ja elämään jäi erityisesti kesken aktin ääneen parahtamani raatorehellinen kysymys: ”Milloin tää loppuu?”
Se on ainoa kerta, kun olen sanonut sen ääneen, mutta olen ajatellut niin liian usein. Seksi on monesti ollut väkinäistä suorittamista. Sen sijaan, että olisin läsnä kropassani ja nauttisin hetkestä, olen jumissa pääni sisällä kelaamassa, mitä helvettiä tässä oikein tapahtuu ja kauankohan pitää vielä.
Se ei ole varsinaisesti tuntemattoman klubimiehen tai muidenkaan huonojen panojen vika. Ongelma on ollut, että olen suhtautunut panemiseen kuin tunnollinen asiakaspalvelija kuluttajarajapinnassa: kohteliaana ja alttiina miellyttämään. Seksistä on tullut vapauttavan itseilmaisun sijasta haudanvakava asia, joka kuuluu suorittaa oikein, oikea määrä kertoja viikossa, oikealla tekniikalla.
Olen antanut panna niin että sattuu (huonolla tavalla) tai koskea niin hiljaa ja hellävaroen, ettei tunnu miltään. Jotain kaveria ei ole kiinnostanut tulenko. Jollekin se on niin tärkeää, että alan suorittaa orgasmia ihan vain, ettei toiselle tulisi paha mieli, jolloin en ainakaan tule. Olen itse ollut arka koskemaan, miettinyt palvelenko oikein ja olenko tarpeeksi himokkaan ja seksikkään näköinen.
On kestänyt kauan, ennen kuin olen oppinut suhtautumaan seksiin kuin mihin tahansa sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kun on avoin, aidosti utelias ja varma epävarmuuksistaan, minkään ei ole pakko olla kivaa koko ajan.
Hyvä seksi (myös yhden illan) on aina jollain tasolla intiimiä ja vaatii muunkin kuin pillun paljastamista. Sen ei tarvitse merkitä mitään syvempää, mutta siinä pitää olla aidosti messissä. Helpointa – erityisesti uuden tyypin kanssa – on silloin, kun ei oleta mitään, vaan kysyy ja kertoo suoraan. Seksistä ei nauti, ellei pysty olemaan rehellinen. Pitää uskaltaa ilmaista, mistä pitää, ja mistä ei todellakaan pidä. Pyytää mitä haluaa ja olla kiinnostunut siitä, mikä toisen saa kuumaksi. Seksi tapahtuu kömpelöiden ja keskeneräisten, usein vielä keskenkasvuisten ihmisten välillä, joilla kaikilla on omat rajansa, estonsa, halunsa ja himonsa. Sen ei tarvitse olla ongelmatonta ja koko ajan hyvää – myös mokailu ja omista solmuista puhuminen voi olla siistiä ja läheistä – mutta siinä ei ole sijaa feikkaamiselle.
Kehnoistakin kokemuksista oppii: sen, mitä ei halua toistaa. Kukaan ei ole hyvä sängyssä, ennen kuin uskaltaa olla huono sängyssä.
Siksi molempien tulee nauttia koko seksin ajan on suurin piirtein yhtä hyvä neuvo kuin ole vain oma itsesi. Helppo sanoa, mutta voi viedä elämän verran opetella, miten se toteutetaan käytännössä.
Teksti: Mari Suonto
Kuva: Jussi Särkilahti
Kolumnisarjassa Mari Suonto kirjoittaa seksistä.
