Jyri-Juhani Uurtimo, 31-vuotias kristitty, jonka mielestä seksi kuuluu avioliittoon:
”15-vuotiaana rippileirillä tuli olo, että joku tässä jutussa klikkaa, ja jäin mukaan seurakunnan toimintaan. Kun kasvoin ulos nuorten toiminnasta, elämä ajautui tiettyyn suuntaan ilman uskovien yhteisöä. Dokasin paljon, ja irtosuhteet kuuluivat kuvioon. Tuli sekoiltua monta vuotta putkeen ihan tosissaan.
Kierre katkesi, kun muutin 25-vuotiaana Lahdesta Helsinkiin opiskelemaan ja löysin Suhen, seurakunnan, jossa työskentelen nykyään. Voisi sanoa, että tulin uudelleen uskoon – kuin valot olisi laitettu taas päälle.
Ajattelen elämää Jumalan kanssa kotina, paikkana, johon kuulun. Kun aloin seurustella nykyisen vaimoni kanssa vuonna 2010, olin vasta matkalla kotiin. Seksi oli aluksi luonnollinen osa seurusteluamme. Olin kuitenkin alkanut ajatella asioita uusiksi, ja seksi oli yksi osa-alue, joka mietitytti. Halusin elää elämääni Jumalan tahdon mukaisesti ja päädyin siihen, etten tahdo enää harrastaa seksiä ennen avioliittoa.
Monesti törmää käsitykseen, että Jumala näkee seksin likaisena ja on ilkeyttään kieltänyt meitä nauttimasta vapaasti seksuaalisuudestamme. Uskon, että asia on täysin päinvastoin. Seksi on Jumalan lahja ihmisille ja tarkoitettu vahvistamaan miehen ja naisen välistä suhdetta, siksi se on niin voimakas kokemus. On omaksi parhaaksemme nauttia seksistä turvallisessa tilassa, Jumalan siunaamassa avioliitossa.
Tekemäni mokat on annettu anteeksi mutta eivät unohdu. Lauantaina muutaman kaljan jälkeen käyttäytyi kuin maailman kuningas, mutta sunnuntaina syyllisyys ja häpeä olivat murskaavia. Toivoisin, etten olisi harrastanut seksiä kenenkään muun kuin vaimoni kanssa. Kaikki olisi paljon yksinkertaisempaa niin. Muistot vanhoista suhteista vain sekoittavat, kuin aviovuoteessa olisi minun ja vaimoni lisäksi parikymmentä muuta.
Tajusin riskeeraavani koko parisuhteen, kun ehdotin vuonna 2011, ettemme harrastaisi enää esiaviollista seksiä. Tyttöystäväni ei ollut silloin uskossa eikä avioliitosta ollut vielä puhetta. Hän on kertonut ajatelleensa, että homma menee nyt ihan sekavaksi. Aivan kuin olisin ehdottanut, että olisimme jatkossa syömättä aamupalaa tai jotain. Onneksi tyttöystäväni halu olla kanssani ylitti ne muut halut.
Päätöksestämme luopua esiaviollisesta seksistä kului vajaat kaksi vuotta siihen, että menimme naimisiin. Kaikki ei mennyt aina niin kuin Strömsössä. Se oli meille aikamoista taistelua. Joskus koetimme nukkua eri huoneissa, mutta monesti jännite oli liian suuri. Tuli aina tosi pettynyt olo, kun antoi periksi kiusaukselle. Lopulta meidän piti jättää yökyläilyt kokonaan. Naureskelimme, että ehkä meidän pitäisi tavata vain kahviloissa.
Se, että seksiä on nykyään kaikkialla, teki kamppailusta vielä vaikeamman. Olisi pitänyt kulkea laput silmillä. Kärsin pitkään pornoriippuvuudesta ja joudun vieläkin olemaan varovainen sen suhteen, minkälaisia kuvia katson esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
Hääyölle kasautui jonkin verran paineita. Odotin jännityksellä, millaista seksi olisi. Toivoin, että saisimme uuden alun ja voisimme aloittaa puhtaalta pöydältä. Oli upea hetki tajuta, että taistelu on viimein ohi. Tuli olo, että tätä kannatti odottaa.
Olemme olleet naimisissa nyt kaksi vuotta. Avioliitto on tuonut turvallisuutta ja poistanut seksistä syyllisyyden tunteita. Ei tarvitse enää stressata kun tietää, että näin tämä on tarkoitettu. On täysi oikeus keskittyä fiilistelyyn.”
Juttusarjassa Ylioppilaslehti haastattelee uhanalaisia ihmisryhmiä.
Teksti: Roosa Pohjalainen
Kuva: Noora Isoeskeli
