Raiskaus ei koskaan ole vitsi, sanotaan. Paitsi silloin, kun sen kohde on mies, kirjoittaa Arla Kanerva.
Katsoin elokuvan, nauroin. Vasta jälkeenpäin tajusin, mille oli nauranut. Raiskaukselle.
Seksuaalinen väkivalta ei yleensä ole hauskaa edes populaarikulttuurissa: olen itkenyt vuolaasti katsoessani esimerkiksi Kaikki isäni hotellit -elokuvaa, jossa Jodie Foster joutuu joukkoraiskauksen uhriksi.
Tällä kertaa raiskauksen uhrina kuitenkin oli mies.
Vertailun vuoksi:
Esimerkki 1: Nainen makaa koomassa koska häntä on ammuttu. Herätessään hän tajuaa, että hänen maatessaan tajuttomana miespuolinen sairaanhoitaja on antanut muiden miesten harrastaa hänen kanssaan seksiä maksua vastaan.
Esimerkki 2: Mies makaa koomassa koska häntä on ammuttu. Miehen herättyä hänen naispuolinen esimiehensä kertoo harrastaneensa hänen kanssaan seksiä hänen maatessaan tajuttomana.
Kysymys: kumpi naurattaa enemmän?
Kumpikin esimerkki on kohtaus elokuvasta. Ensimmäinen on Quentin Tarantinon toimintapläjäyksestä Kill Bill vuodelta 2003. Toinen on viime vuonna ilmestyneestä Sean Andersin ohjaamasta komediasta Kaameat pomot 2.
Kumpikin elokuva esittää raiskauksen. Ainoastaan toisessa (kyllä, siinä jälkimmäisessä) raiskaus on vitsin aihe.
Miksi miehen seksuaalinen hyväksikäyttö naurattaa? Ja onko nauru harmitonta?
Kaikelle pitää toki voida nauraa. Mikään fyysinen toiminto tai uskonnollinen vakaumus ei saa olla naurun ylä- tai ulkopuolella.
Monet loistavat stand up -koomikot kertovat hulvattomia vitsejä kuolleista vauvoista, insestistä ja joukkomurhista. Esimerkiksi Aristokraatit-dokumentissa joukko koomikoita kertoo kukin oman versionsa kuuluisasta vitsistä, jonka päätarkoituksena on olla mahdollisimman rivo, ällöttävä ja järkyttävä. Aiheina voivat olla esimerkiksi insesti, raiskaus, koprofilia, nekrofilia, eläimiin sekaantuminen ja murhat.
Hulvattoman hauskaa.
Aristokraatit-dokumentin vitsissä ja Kaameat pomot -komediassa on tietty ero, joka liittyy todellisuuteen ja arkeen.
Insesti, nekrofilia ja eläimiin sekaantuminen tuskin naurattavat kovinkaan montaa, jos ne tulevat vastaan tosielämän tapahtumina. Mediakin kirjoittaa lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta ennemmin liioitellun kauhistelevasti kuin väheksyvästi naureskellen.
Miehiin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan puolestaan suhtaudutaan julkisessa keskustelussa ja mediassa lähes yhtä kepeästi kuin komediaelokuvassa. Sitä on usein vaikea ottaa todesta.
Lähipiirissäni suorittamani pikaisen gallupin perusteella moni mies sivuuttaa asian naureskellen, koska miestä nyt ei vain voi raiskata.
Miehiä kuitenkin raiskataan elokuvien lisäksi myös todellisuudessa. Ei yhtä usein kuin naisia, mutta yhdysvaltalaisen RAINN-järjestön mukaan vuonna 2003 yksi kymmenestä raiskauksen uhrista oli mies, ja noin kolme prosenttia amerikkalaismiehistä oli joutunut raiskauksen tai sen yrityksen uhriksi.
Jostain syystä siitä ei kuitenkaan liiemmin puhuta. Ongelmana on kyvyttömyys nähdä mies uhrina. Kliininen seksologi Jukka Virtanen kirjoittaa kirjassaan Kokonainen mies, että julkisessa keskustelussa seksuaalisesta väkivallasta nainen mielletään uhriksi ja mies tekijäksi. Tämä johtuu siitä, että miehenä olemiseen liitetään vahvasti sekä kyky että halu yhdyntään.
Tämä puolestaan johtaa siihen, että naisen hyväksikäyttämäksi joutunut mies on vain saanut mitä halusikin.
Samankaltaisia ajatuskuvioita on aiemmin liitetty myös naisiin kohdistuviin raiskauksiin, tosin sillä erotuksella, että naisen ei ole koskaan kuviteltukaan kykenevän puolustautumaan tai muuten aktiivisesti vaikuttamaan siihen, mitä hänen keholleen tapahtuu. Mies taas on oletusarvoisesti sekä aina niskan päällä että aina halukas.
Monet populaarikulttuurin raiskattu mies -vitseistä liittyvät juuri tähän ajatusmalliin. Kaameat pomot 1:ssä sama jatko-osassa raiskattu mies raiskataan ensimmäisen kerran. Esimies Julia näyttää Dalelle ottamansa kuvat, joissa Dale on hammaslääkärin tuolissa nukutettuna ja Julia käyttää häntä hyväkseen. ”Raiskaus, tämä on raiskaus, sinä olet raiskannut minut!” Dale huutaa kimeällä äänellä naamaansa koomisesti väännellen. Naurun paikka.
Dalen valittaessa tästä kavereilleen nämä toteavat, että tilanne ei kuulosta kovinkaan pahalta. Dale tuijottaa murheellisena tuoppiinsa ja lupaa olla puhumatta asiasta enää. Taas naurattaa.
Mutta, ja nyt seuraa itsestäänselvyys: kaikki miehet eivät itse asiassa halua koko ajan seksiä kaikkien kanssa. Eivät, vaikka vastassa olisi nainen, jota miehen ystävät himoitsevat.
Naisen tekemää seksuaalista väkivaltaa ymmärrettävämpää on monen mielestä miehen miehelle tekemä raiskaus. Onhan silloin mukana penis, tuo vallan väline, jolla voi tunkeutua ruumiin aukkoihin.
Mutta, kas kummaa: ymmärrettävyydestään huolimatta mies miehelle -raiskaus naurattaa ihan yhtä lailla kuin nainen miehelle -kuvio.
Vankilaraiskaus on tietenkin miehiin kohdistuvien raiskausvitsien klassikko. Aiheeseen tartutaan säännöllisesti elokuvissa, tv-sarjoissa ja stand up -komediassa. On jopa tehty lautapeli nimeltä Don`t Drop the Soap, jossa yritetään selviytyä vankilan läpi ilman vankilavitsien ikisuosikkia, saippuan tiputtamista suihkutiloissa seuraavaa anaaliraiskausta. Myös Kaameat pomot -elokuvassa mehustellaan vankilaraiskauksella, kun Dalen kaverin pomo passitetaan telkien taakse.
Kuvio nähdään siis ymmärrettävänä ja mahdollisena, toisin kuin höpsö kuvitelma siitä, että nainen muka voisi käyttää miestä hyväkseen. Silti naurattaa. Mies miehelle -raiskauksessa on nimittäin läsnä viittaus homoseksuaalisuuteen, joka itsessään on monien vitsien aihe. Oletetun homouden myötä voidaan jatkaa oletusta siihen, että raiskattu mies on kuitenkin nauttinut tilanteesta. Näin mieheltä viedään jälleen uhrin rooli.
Hauskaa ei siis ole ajatus siitä, että mies kärsii, vaan oletus ja yhteisymmärrys siitä, että mies kärsii vain leikisti. Koska oikeastihan mies haluaa seksiä aina, joka paikassa ja kaikkien kanssa. Seksuaalisella suuntautumisella ei tässä ole mitään väliä.
Kaikki miesten kokema seksuaalinen hyväksikäyttö ei kuitenkaan ole yhtä suoraviivaista kuin edellä kuvattujen kaltaiset esimerkit.
”Miehen seksuaalinen hyväksikäyttö saattaa olla niin salakavalaa, ettei mies edes ymmärrä tulleensa hyväksikäytetyksi”, hahmoterapeutti Heidi Valasti sanoo.
”Sillä on kuitenkin merkittävä vaikutus miehen seksuaalisen identiteetin muodostumiseen.”
Jos ei itse tietoisesti ymmärrä, miksi tuntuu pahalta, on asiaa huomattavasti vaikeampi käsitellä.
Hyväksikäyttöä on fyysisen käsiksi käymisen lisäksi muun muassa painostus ja pakottaminen, joko parisuhteessa tai sen ulkopuolella. Valasti mainitsee esimerkkinä naisten harrastamasta manipuloivasta hyväksikäytöstä e-pillereiden lopettamisen kumppanin tietämättä tai ilman yhteistä suunnitelmaa lapsenhankinnasta.
Tällaisissa tilanteissa nainen ei tule välttämättä edes ajatelleeksi tekoaan vääränä. Biologinen kello käy tekosyystä: nainen haluaa lisääntyä yhtä paljon kuin mies haluaa harrastaa seksiä.
Kummatkin luontonsa takia syyntakeettomia. Siinä missä miehen kuvitellaan olevan peniksensä vietävissä, lasketaan nainen hormoniensa armoilla olevaksi tunnekimpuksi, joka saa saada kiukuttelukohtauksia jos mies ei tee kuten nainen toivoisi. Raivarit saatetaan nähdä söpönä tai vähän ärsyttävänä, mutta naista itseään pidetään niihin syyttömänä, hormonien uhrina. On vain se aika kuukaudesta, puolukoita ja hilloja ja rättejä ja mitä näitä nyt on. Sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa PMS on jopa toiminut lieventävänä asianhaarana naisen tekemässä murhassa.
Naisen väkivaltaista käytöstä siis vähätellään ja sille naureskellaan – kuten naureskellaan myös miehelle, joka naisen uhriksi joutuu.
Yksityishenkilöiden ajatusmallit toistavat yhteiskunnan rakenteita, ja toisinpäin. Suomen rikoslainsäädäntökin on huomioinut miehen raiskaustapauksen uhrina vasta 15 vuotta. Ennen vuotta 1999 voimassa olleen rikoslain mukaan mies on raiskaustapauksissa voinut esiintyä ainoastaan tekijänä.
Raiskauskriisikeskus Tukinainen on useampana vuonna hakenut Raha-automaattiyhdistykseltä avustusta projektiin, joka keskittyisi miesten kokemaan seksuaaliseen väkivaltaan. Tänäkin vuonna hakemus kuitenkin tuli bumerangina takaisin.
”Ilmeisesti tätä ei olla nähty tarpeellisena projektina”, Tukinaisen kriisityön kehittämispäällikkö Heli Heinjoki sanoo.
Tukinainen on alun perin perustettu seksuaalista väkivaltaa kohdanneiden naisten hyväksi. Sittemmin sukupuolirajaus on jäänyt pois, mutta vuosittaiset yhteydenotot miehiltä jäävät edelleen alle kymmeneen.
Pääsääntöisesti Tukinaiseen ottavat yhteyttä aikuiset miehet, jotka ovat lapsuudessaan tai nuoruudessaan kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä. Akuutti eli vastikään tapahtunut aikuisen miehen kokema tilanne liittyy useimmiten seksuaalivähemmistöihin.
Tästä ei kuitenkaan voi päätellä, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat miehet kokisivat seksuaalista väkivaltaa heteromiehiä useammin. Heillä saattaa vain olla matalampi kynnys avun hakemiseen.
Heinjoen mukaan Tukinainen saa tietoonsa ainoastaan murto-osan miesten kokemasta seksuaalisesta väkivallasta. Naisistakin suurin osa jättää raiskauksen ilmoittamatta, ja miehillä kynnys on vielä korkeampi.
Silloin tällöin Tukinaiseen on ottanut yhteyttä myös miehiä, jotka ovat kokeneet seksuaalista väkivaltaa naisen taholta, joko parisuhteessa tai satunnaisessa seksisuhteessa. Väkivalta on näissä tapauksissa ollut useimmiten pakottamista tai painostamista. Joiltakin alle 30-vuotiailta miehiltä on tullut yhteydenottoja myös tapauksista, joissa tekijöinä on ollut useamman naisen joukko.
”Siinä on ollut mukana sadistista huumoria”, Heinjoki sanoo.
Sadistinen huumori, uhrille nauraminen ja naurunalaiseksi tekeminen korostavat seksuaalista hyväksikäyttöä vallankäyttönä. Raiskaus ei nimittäin koskaan ole seksiä, vaan aina väkisin käytettyä valtaa.
Siitä seuraa nöyryytystä ja häpeää. Kaikkeen seksuaaliseen väkivaltaan liittyy häpeän tunteita, mutta miehillä tunne saattaa korostua naisia voimakkaammin.
”Teemat liittyvät voimakkaasti miehiseen identiteettiin”, Heinjoki sanoo.
”Väkivallan kohteeksi joutuminen tuntuu häpeälliseltä, koska sitä ei koeta miehuuteen kuuluvaksi.”
Miehenä olemiseen ei siis kuulu väkivallan, etenkään seksuaalisen väkivallan, uhriksi joutuminen. Ihanaa toki olisi, jos se ei kuuluisi kenenkään elämään, mutta niin kauan kuin sitä kuitenkin tapahtuu, olisi reilua suhtautua sekä uhreihin että tekijöihin tasa-arvoisesti, sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.
Miehen raiskaaminen ei yhteiskunnan silmissä ole vielä edes tabu vaan mahdottomuus. Sille nauraminen on aivotonta, sisäänrakennettua ja kyseenalaistamatonta. Kaameita pomoja katsoessa kun jopa menee ohi, että tässä nyt raiskattiin joku.
Se on tietenkin helppoa ja hauskaa. Vitsi vitsi!
Paitsi niille, jotka jatkuvan vitsin vuoksi eivät saa todellisiin ongelmiinsa todellista apua.
Teksti: Arla Kanerva
Kuvitus: Anna Salmi
