Allison on älykäs ja kapinallinen nuori nainen, joka on karannut kotoaan tehdäkseen uraa muusikkona. Eräänä päivänä, kun Allison herää, hän ei kuitenkaan ole enää Allison. Hänestä on tullut Cupcake, silikonilla pumpattu superbimbo, jonka ainoa tarkoitus maailmassa on palvella hänet henkilökohtaiseksi seksilelukseen kustomoinutta perverssiä miestä. Mies kuvailee avuttomalle bimbolle hänen tulevaa elämäänsä:
”On päiviä jolloin kikatat kuin cheerleader kiimassa, kun näet ilmapallon kohoavan taivaalle…ja minä annan sinun pitää nuo päivät. Se on harhaista onnea, täydellisen tyhjäpään riemua. Sillä sellainen sinä nyt olet. Suurimman osan päivistäsi sinä rukoilet, etten panisi taas persettäsi ja sitten tulisi suuhusi. Useimpina aamuina heräät sänkyni vierestä talutushihna köytettynä kaulapantaasi, kuivuneita kyyneleitä poskillasi. Koko päivän vietät siivoten taloani, kaikki reikäsi täytettyinä.”
Olen runkannut tälle nettiin kirjoitetulle fantasia€¨tarinalle. Masturbaatiomateriaalini ovat usein kieroutuneita eroottisia tarinoita, joihin liittyy äärimmäistä psyykkistä ja fyysistä manipulointia, alistamista, nöyryytystä ja väkivaltaa, useimmiten naisia kohtaan.
Kesti todella pitkään, ennen kuin pystyin myöntämään edes itselleni, millaiset asiat minua oikeasti kiihottavat. Osittain siksi en nuorempana osannut nauttia seksistä muiden kuin itseni ja fantasioideni kanssa. Seksuaalisuuteni on ollut liian rankassa ristiriidassa sen kanssa, mitä minulle on opetettu oikeasta ja väärästä käytöksestä, toisen ja itsensä kunnioittamisesta ja tasa-arvosta sukupuolten välillä.
Mutta ehkä seksissä eivät päde maailman lait. Seksuaalisuuden historiasta kiinnostuneen hollantilaistutkijan ja homoaktivistin Gert Hekman mukaan tasa-arvon ideologiaa ei välttämättä pitäisikään tunkea jokaisen ihmisen makuuhuoneeseen. Seksillä ja tasa-arvolla ei ole tekemistä toistensa kanssa, mies on todennut.
Hekma väittää, että historiallisesti suurin osa sek€¨suaalisista suhteista on perustunut nimenomaan valtahierarkioihin tai vähintään niillä leikittelyyn. Luokka-, rotu-, sukupuoli- ja ikäerot, ja niiden pohjalta tehty alistuminen ja alistaminen, ovat kiiman polttoainetta. Tasa-arvo on hyvä poliittinen päämäärä, mutta seksuaalista halua ei voida kahlita normatiiviseen, tasapäistävään pakkoon. Useat meistä kiihottuvat vallasta tai siitä (väkisin) riisumisesta.
Jos kiellämme vallan ja kiiman liiton, ja teemme ”epätasa-arvoisesta” seksistä hävettävän perversion, se vie monelta vapauden nauttia seksuaalisuudestaan. Tässä mielessä Hekma on väärässä: seksillä ja tasa-arvolla on tekemistä keskenään. Aitoa tasa-arvoa vain olisi se, että voi valita vapaasti ne roolit, joissa viihtyy, sängyssä ja sen ulkopuolella. Siksi jokaisen, ja uskoakseni erityisesti jokaisen naisen, tulisi omistaa omat nautintonsa ja fantasiansa, olivat ne miten epäkorrekteja tahansa.
Tämä ei tarkoita, että hyväksyisi väkisinmakuun tai tahdonvastaisen alistamisen. En minäkään halua tosielämässä tulla raiskatuksi, nöyryytetyksi tai muuttua persoonattomaksi seksileluksi. Mutta nauttiminen kivusta ja miehelle alistumisesta sängyssä – omalla suostumuksella, silloin kun se tuntuu hyvältä – ovat osa seksuaalista minua. Samoin kuin runkkausfantasiat, jotka vievät alistumisen ja alistamisen vielä hornamaisemmalle Markiisi de Sade -tasolle.
Mitä avoimempi ja häpeilemättömämpi pystyn olemaan tästä osasta itseäni, halusta olla myös alistettu objekti, sitä enemmän nautin seksistä itseni ja toisen kanssa.
Teksti: Mari Suonto
Kuva: Jussi Särkilahti
