Kolmisenkymmentä ihmistä tamppaa jaloillaan Nosturin lattiaa. Valot sokaisevat välillä verkkokalvot, basso hieroo rintalastaa.Salin laitojen ja parven hämärässä istuskelee raukeita hahmoja.
Ulkona kello on kahdeksan aamulla ja taivas on silmiä särkevän sininen. Ja sisällä ihmiset hyppivät monotonisesti pimeässä väsymyksestä horjahdellen.
Outoa puuhaa.
”Onhan aamubileissä outo fiilis, kun ihmiset syö aamupuuroa, ratikat kulkee ohi ja toiset vaan bailaa täysillä”, tapahtumanjärjestäjä Denis eli dj D.N.A myöntää.
Nosturissa on käynnissä Laserpoint-konemusiikkitapahtuman jatkobileet. Tanssiminen on aloitettu viideltä eli heti kun se on laillista. Denis laskee, että sisällä on pari sataa ihmistä, vaikka kova pakkanen on selvästi karkottanut tulijoita.
”Aamuissa vallitsee tietty yhteenkuuluvuudentunne. Näissä käyvät ne, jotka oikeasti tykkäävät tästä musiikista. Tavallinen kapakkaporukka on karsiutunut pois”, Mika, 20, kuvailee aamubileiden vetovoimaa ja näyttää koko naaman peittävässä meikissä ja hurjakuvioissa piilolinsseissä Star Wars-hahmolta.
Markus, 20, kertoo, että neljältä loppuvien iltabileiden jälkeen heidän porukassaan on tapana mennä jonkun luokse lepäämään, korjailemaan ulkonäköä ja vaihtamaan vaatteita.
”Kaikkeen tottuu. Pitää levätä ja syödä oikein”, hän toteaa koko yön kestävän tanssimisen rasituksista.
Osa aamubileiden kävijöistä jättää iltabileet kokonaan väliin, nukkuu yön ja herää tanssimaan aamulla.
Meno on yleensä parhaimmillaan heti viideltä ja siitä muutama tunti eteenpäin. Kahtatoista kohti meininki hiljenee, vaikka alkoholia saa alkaa myydä taas yhdeksältä.
Vielä 2000-luvun vaihteessa aamubileitä oli Helsingissä joka viikonloppu. Tällä hetkellä mikään ryhmä ei järjestä viideltä alkavaa klubia säännöllisesti.
Aamubileiden konkari, vuodesta 1996 asti ensin Lepakossa ja myöhemmin Nosturissa kuukausittain pyörinyt Illusions Productions järjestää bileitä enää epäsäännöllisesti. Myös kuukausittain pyörinyt Hallmark on jäämässä tauolle.
Aamuyöstä pääsee nyt tanssimaan noin kerran kuussa, lähinnä isompien tapahtumien yhteydessä.
Sunrise-aamuklubia pyörittänyt dj Sts sanoo, että suurimmat syyt aamubilekulttuurin hiipumiseen ovat käytännölliset.
”Ne eivät ole taloudellisesti kannattavia järjestäjille eikä ravintolalle.”
Ravintolat eivät saa tarpeeksi tuloja, koska alkoholia voi alkaa myydä vasta yhdeksältä. Lisäksi henkilökuntaa on vaikea saada.
Dennis kertoo, että jossain vaiheessa oli useita aamubileitä päällekkäin, eikä kävijöitäriittänyt kaikkiin. Se vähensi kiinnostusta kaikkiin aamuklubeihin.
Stockholm diskotek piti syksyllä ovet auki joka sunnuntaiaamu. Stockholmista osan omistava Niko Hallamäki vakuuttaa, että aamubileet olivat kannattavia, joskaan eivät mikään hyvä bisnes.
”Niitä oli hauskaa järjestää.”
Kymmenen viikon jälkeen aamubileet kuitenkin lopetettiin.
”Ne olivat myös kuluttavia. Ei raha määrää kaikkea”, Hallamäki perustelee.
Aamuklubeissa näkyy se sama murros, joka on ollut käynnissä koko konemusiikkikulttuurissa. Kun konemusiikista on tullut entistä salonkikelpoisempaa, teollisuushalleissaja metsissä järjestetyissä luvattomista bileistä on siirrytty yhä enemmän ravintoloihin – sinne missä aamuklubit eivät juuri kannata.
”Suhtautuminen konemusiikkiin on pehmentynyt. Kun kertoo paikan pomolle mistä on kyse, ei heti säikähdetä, että ei sellaistatänne meille”, sanoo dj Indigo.
Samalla kun undergroud henki on vähentynyt, kaupallisuus on lisääntynyt, mikä sekin istuu aamuklubeihin huonosti. Kävijät ovat mukavuuden haluisempia, jolloin neljän ja viiden väliin jäävästä bileettömästä ajasta muodostuu entistä korkeampi kynnys ylittää.
Pussy-klubia sekä aamu- että iltabileinä vuodesta 1998 pyörittänyt Taru Kokkonen arvelee, että kävijöissä on tapahtunut sukupolvenvaihdos. 90-luvun lopulla ja vuosituhanteen vaihteessa bileissä käynyt porukka on jäänyt pois ja tilalle tullut nuorempi porukka on laskenut keski-iän 22-23 vuoteen. Ehkä tälle ikäpolvelle aamuklubit eivät merkitse enää samaa kuin vanhemmille.
”Olen ajatellut, että voisi alkaa pyörittää aamuklubia, jossa olisi ikäraja 24”, Kokkonen sanoo.
Nosturissa väki alkaa vähentyä puolta päivää lähestyttäessä. Nosturin ulkopuolella nuokkuu poika, joka kysyy, mikä päivä on.
Deniksen pitää vielä purkaa valot ja muu tekniikka. Hän toivoo pääsevänsä ennen kolmea nukkumaan.
Ennen kolmea? Ja kaikessa tässä bileiden eteen huhkimisessa pääsee taloudellisesti hädin tuskin omilleen.
Denis selittää, että on kivaa tuottaa muille samanlaisia hyviä fiiliksiä, joita itsekin bileissä kokee. Sitä paitsi omissa bileissä pääsee itsekin soittamaan.
Sts ei ole motiiveistaan yhtä varma.
”Niin, en tiedä. Ehkä Denis saa aina mukaan järjestämään. Tai sitten järjestän näitä siksi, että tämä on ainoa juttu, jonka osaan tehdä hyvin.”
Maria Mustranta
kuva Timo Wright
