Aina, kun valtio ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, mutta jotain pitäisi tehdä, se perustaa työryhmän. Siis aika usein. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi lokakuun lopussa raportin, jota laatimaan perustettu työryhmä olisi pitänyt perustaa jo kymmenen vuotta sitten. Loppuraportti kantaa nimeä ”Mieskysymyksiä tasa-arvopolitiikassa”.
Ei siinä mitään, parempi myöhään ja niin edelleen. Ja onhan raportti oikein kiva. Siinä puhutaan tärkeistä asioista, kuten mieskuvan monipuolistamisesta. Että mies ei ole pelkkä jöröttävä juntti. Aivan niin.
Jokin raportissa on silti pielessä. Yhdestä konkreettisimmasta asiasta, joka Suomessa voitaisiin tehdä tasa-arvon eteen vaikka heti,sanotaan epämääräisesti näin: ”Asevelvollisuus ei kohtele miehiä ja naisia tasa-arvoisesti. Asevelvollisuuden asemaa on arvioitava sekä sukupuolten aseman että sen synnyttämien mielikuvien kannalta.”
Tämä on jostakin syystä kirjattu kohtaan ”väkivallan ehkäisy”. Sitä, miksi se on siellä, ei perustella, eikä raportissa myöskään ehdoteta mitään toimia, kuten asevelvollisuudesta luopumista tai sen ulottamista koskemaan kaikkia.
Unohdetaan hetkeksi itse maanpuolustus ja keskitytään miettimään, mitä miehiä koskeva asevelvollisuus oikeasti tarkoittaa.
Kuulostaisiko hyvältä idealta, että pistetään kaikki synnytyslaitoksella sukupuoleltaan naiseksi määritellyt opettelemaan vähintään puoleksi vuodeksi lastenhoitoa Valtion Lastenhoitokeskukseen Ylivieskaan? Jos kokee lastenhoidon esimerkiksi sukupuolistereotypioita vahvistavaksi, voisi valita huovutuskerhon tai mennä vaikka kaivamaan ojaa. Jos tämäkään ei kelpaa, vankila kutsuu.
No ei kuulosta, sillä 1. naisten tehtävä ei ole hoitaa lapsia, ja 2. on ihmisarvoa alentavaa, että valtio teettää pakkotyötä kansalaisilla.
Joten: 1. miesten tehtävä ei ole opetella sotimaan, ja 2. on ihmisarvoa alentavaa, että valtio laittaa jokaisen miehen joko opettelemaan sotimista, pakkotyöhön tai vankilaan.
Tasa-arvopolitiikan kulmakivenä on feminismi. Kuuluu ollakin, sillä feministinen tutkimus on arvokasta, tieteellisin kriteerein hankittua tietoa siitä, mitä valta on.
Suomalainen feminismi kuitenkin yhdistetään lähes poikkeuksetta Naisasialiitto Unioniin. Unioni ei vielä tänäkään päivänä ota jäsenikseen miehiä. Hyväksyn perustelut, sillä kyllä yhdistys saa ajaa naisasiaa, jos se niin haluaa. Mutta feminismiä se ei ole. Jos se haluaisi sen olevan, sen pitäisi ensi töikseen muuttaa nimensä. Niin on tehty yliopistoissa, joissa naistutkimuksesta on tullut sukupuolentutkimusta. Feminismi kun ei voi olla yhden asian ajamista. Tai kinastelua siitä, millä vähemmistöryhmällä asiat on huonommin kuin muilla.
Koska kuitenkin vallalla on mielikuva, että feminismi on naisten liike, syntyy vastavoimia. Yksi esimerkki on vuonna 2008 perustettu Miesten tasa-arvo ry. Se on yhdistys, joka ajaa vieläkin kapeammin vain yhdenlaista tasa-arvoa: valkoisten heteromiesten tasa-arvoa. €¨Yhdistystä tuntuu kismittävän se, että kaiken maailman epämiehiä alkaa päästä vaikuttamaan yhteiskunnan eri aloille sotkemaan pyhää järjestystä. Vähemmän heitä kiinnostavat miesten keskinäiset erot, sillä heidän ajattelunsa tuntuu lähtevän keksitystä ongelmasta, jonka mukaan naiset käyttävät yhteiskunnassa eniten valtaa.
Koska mikään tilasto, luku tai empiirinen havainto ei tue tätä näkemystä, sosiologi Henry Laasanen on €¨kehittänyt niin sanotun seksuaalisen vallan teorian. Teoria perustuu ajatukseen, että naisilla on sukupuolensa vuoksi erityinen kulttuurinen pääoma, jonka avulla he käyttävät seksuaalista valtaa suhteessa miehiin. Teoria on oikeassa ainoastaan siinä havainnossa, että seksuaalinen valta on yksi vallankäytön muoto, mutta sitä voivat harjoittaa niin miehet kuin naisetkin ja miehiin tai naisiin tai mihin tahansa sukupuoleen kohdistuvana.
Sekä miesasiamiehet että vanhan liiton naisasia€¨naiset kompastuvat samaan kiveen siinä, että he niputtavat naiset ja miehet yhtenäisiksi ryhmiksi, joilla muka olisi jotain sisäsyntyisiä vahvuuksia tai heikkouksia. Ei ole.
Siksi tarvitsemme nopeasti jotain muuta kuin Naisasialiitto Unionin. Mallia voi ottaa vaikka sieltä missä kaikki perinteisesti on paremmin, eli Ruotsista, jossa feminismistä on tullut myös miesten asiaa. Siellä perustettiin lähes kymmenen vuotta sitten feministinen puolue Feministiskt Initiativ. Loppukesästä julkaistun Ruotsin radion kyselyn mukaan peräti puolet ruotsalaisista sanoo olevansa feministejä.
Nyt joku voisi sanoa, että feminismin nimi pitäisi muuttaa, jotta siitä voitaisiin tehdä kaikkien asiaa. Ei tarvitse: myös mies voi käyttäytyä feminiinisesti ja nainen maskuliinisesti. Oleellista on ymmärtää, että yhteiskunnan nokkimisjärjestyksessä uskottavin, vakuuttavin ja rationaalisin yksilö on maskuliinisesti käyttäytyvä mies.
Ruotsissa muuten ei ole yleistä asevelvollisuutta. Se ei tietenkään tarkoita, että Ruotsi olisi täysin tasa-arvoinen yhteiskunta, tai että kaikki tasa-arvo-ongelmat ratkaistaisiin sillä. Se tarkoittaa, että siellä valtio ei pakkoteetä miehille sukupolvikokemusta, joka laittaa heidät viettämään Facebookissa inttikuvaviikkoa ja siten tuntemaan pakotettua yhteenkuuluvuutta. Sellaista, jota vuosien jälkeen muistellaan saunailloissa sillä aikaa, kun naiset järjestävät vastavoimaksi tarkoitettuja tyttöjen viini-iltoja.
Sillä aina on heitä, jotka eivät saa kutsua kumpaankaan.
Lue myös marraskuun Ylioppilaslehden juttu.
Antti Pikkanen, päätoimittaja
