Seitsemännen kerroksen ikkunasta levittäytyy maisema kaupungin kattojen ylle. Näkyy Korkeavuorenkadun paloaseman torni, kauempana taustalla pilkottaa Tuomiokirkon kupoli.
”Tämä on kyllä Helsingin paras paikka”, sanoo Elsa Sihvola, 26.
Hän asuu parinkymmenen muun opiskelijan kanssa Punavuoressa, Ratakadulla, vanhassa tiilitalossa. Koti on Herättäjä-Yhdistyksen kommuuni, jonka perusti Aarne Roering vuonna 1928. Hän halusi tarjota maalta Helsinkiin muuttaville opiskelijoille asuntoja.
Körttiläisyys on yksi Suomen luterilaisen kirkon herätysliike, joka on tunnettu Siionin virsien veisaamiseen perustuvien hartausseurojen järjestämisestä.
Teologiaa ja musiikkikasvatusta opiskeleva Sihvola muutti körttikotiin kuusi vuotta sitten.
”Olin käynyt täällä aiemmin ja tämä oli suloisella tavalla rappioromanttinen paikka. Myös yhteisöllisyys teki minuun vaikutuksen”, hän sanoo.
Sihvolalla ei ole körttitaustaa, kuten monella kodissa asuvalla. Hän tosin sanoo, että täällä asuessaan on hänestäkin tullut vähän körtti.
Hänen huoneensa on Ylätalossa, jossa asuu yhdeksän muuta tyttöä. Toisella puolella on lisäksi kolme muuta soluhuoneistoa tytöille ja pojille.
Vuokrat ovat edullisia, reilusta 200 eurosta 320 euroon kuussa. Hintaan kuuluu rippikouluhenkeä: Arkisin ruokasalissa on tarjolla iltapalaa, perjantaisin katetaan tenttikahvit. Kahdesti kuussa kokoonnutaan seuroihin kirjastohuoneeseen, avataan Siionin virsikirjat eli ”siikkarit” ja ryhdytään veisaamaan.
Teksti: Iiris Lagus
Kuva: Jussi Särkilahti
Tupatarkastus-juttusarjassa käymme tutustumassa koteihin.
