Istun konserttisalin eturivissä, alttoviulun äänenjohtajaa vastapäätä, vasemmalla selkäsi takana. En tiedä, mitä teoksia tänään johdat, en ole siitä kiinnostunut. Tulin katsomaan sinua, Hannu Lintu.
Kuulin, että olit nuorempana liian älyllinen. Et lakannut hymyilemästä ironisesti vakavimmissakaan paikoissa. Uskon sen. Käsiohjelmassa sanasi ovat raskaita, täynnä tietoa ja näkemystä. Tiedostat itsesi myös yleisön edessä: käsiesi kaari on hallitun dramaattinen, ilmeesi jylhä.
Mutta sitten unohdat itsesi. Alat liikkua kömpelön innostuneesti. Pompit niin, että kapellimestarin koroke tömisee. Tarraat kaiteesta kiinni, jottet kaatuisi. Viuhdot käsiäsi ilmaan kuin vesilintu, räpiköit musiikin pinnan päällä pärskien. Löysässä puvussasi olet kuin ihmistä esittävä pelikaani.
Istun paikoillani kädet sylissä ja odotan, että vapahdat minut esimerkilläsi itsetietoisuuden ja hermostuneen ajattelun vankilasta, johon viisi vuotta yliopistolla on minut ajanut.
Sillä ilman kykyä ilmaista tunteitamme häpeilemättä emme ole mitään.
Teksti: Antti Berg
Kuvitus: Antti Grundstén
Radion sinfoniaorkesteri johtajanaan ylikapellimestari Hannu Lintu Musiikkitalossa pe 20.12. klo 19.00 (Rahmaninov, Auerbach, Skrjabin).
