Leikitään, että saisin lapsen. Syntyy poika, jolle keksin nimen heti, kun näen hänet. Kukkaruukku. Pojasta tulee Kukkaruukku Kaarenoja.
Vaan ei tule. Suomen nimiasioiden ylin auktoriteetti, arvovaltainen Nimilautakunta, ei hyväksy valintaani. Sen mukaan Kukkaruukku on nimilain vastainen: se on sopimaton ja aiheuttaisi kantajalleen haittaa.
Saman tuomion ovat saaneet tänä vuonna esimerkiksi Rayzon ja Adive. Viime vuonna sen suurilistalle joutuivat Uncas, Armaani, Eversti ja Xstina.
Synnynnäisten rayzonien ja everstien vanhemmat ovat valinneet lautakunnan päätöksen jälkeen kiltisti jonkin toisen nimen piltilleen.
Minä en aio taipua. Jos lapseni näyttää Kukkaruukulta, siitä tulee Kukkaruukku. Mites Nimilautakunnassa sitten suu pannaan?
Lautakunnan sihteeri Juhani Ketomäki kertoo, että tapauksesta tulisi lastensuojeluasia: se siirtyisi Helsingin sosiaalivirastolle.
Virastosta taas kerrotaan, että tällaises€¨sa tapauksessa Kukkaruukulle määrättäisiin edunvalvoja. Helsingissä yleisiä sellaisia on kolmetoista. Koska Kukkaruukkua ei ole olemassa, sosiaalivirasto ei voi osoittaa hänelle omaa asiainhoitajaa, joka vahvistettaisiin käräjäoikeuden päätöksellä.
Helsingin johtava yleinen edunvalvoja Tuula Eilittä suostuu kuitenkin ajatusleikkiin.
”Ensimmäisenä pyrkisin keskustelemalla löytämään sellaisen nimen, joka miellyttää vanhempiakin”, Eilittä sanoo.
”Mutta jos sellaista ei löytyisi, niin sitten täytyisi vain antaa joku, mikä tahansa hyväksyttävä nimi.”
Mikä se sitten olisi?
Eilittä aloittaa kyselemällä isoisieni nimiä. Vastaan totuudenmukaisesti, että sekä äidin että isänisäni nimi oli Arvo. Eilittä innostuu.
”Luulen, että Arvo voisi tulla lapsen toiseksi nimeksi. En ehkä ensimmäiseksi nimeksi anna sitä, koska olet aika nuori”, hän sanoo ja alkaa pohtia sopivaa etunimeä.
Ja olisiko tämä ensimmäinen lapsesi, hän kysyy. Kyllä olisi. Ja molemmat vanhemmat suomenkielisiä? Sovitaan niin. Onko sisaruksillasi lapsia? Ei ole. Mikä olikaan sukunimi? Kaarenoja.
Eilittä pitää pitkän tauon. Hän miettii vaitonaisena yli kaksi minuuttia ennen kuin sanoo:
”Sopisiko Matias Arvo Kaarenoja?” Pakko sopia.
Teksti: Vappu Kaarenoja
Kuvitus: Samuli Saarinen
