Heidi Hautalan eron yhteydessä kokoomuslainen kansanedustaja Timo Heinonen vaati kaikkia Greenpeaceen kytkeytyneitä poliitikko- ja pihalle Arkadianmäeltä. Ajatus on absurdi, mutta paljastava. Moni nimittäin ajattelee, että nimenomaan kytkyttömyys tekee hyvän poliitikon. Päinvastoin. Tällainen politiikkakäsitys kieltää päättäjiltä veren, sydämen ja seksin.
Politiikan on oltava veristä. Kyse on erilaisten, keskenään ristiriidassa olevien etujen kamppailusta, jossa ”parasta” vaihtoehtoa ei ole. Minä haluan eduskuntaani kokoomuslaisia, jotka ovat perillä elinkeinoelämästä – jopa niin hyvin, että osaavat olla sen kanssa eri mieltä. Minä haluan demarini tanakoin ay-kytköksin enkä luota vihreään poliitikkoon, joka ei ole tiiviissä dialogissa ympäristöjärjestöjen kanssa. Poliitikon kytkökset ovat kuin verisuonisto, joka kuljettaa uusia ajatuksia systeemiin.
Politiikan on tultava sydämestä. Kieltämäl€¨lä poliitikoilta suhteet kansalaisyhteiskuntaan kiellämme heiltä omatunnon ja valtioltamme sielun. Minä haluan poliitikkoni periaatteellisina. Haluan vasemmistolaisia, jotka ovat panneet itsensä likoon paremman maailman puolesta, haluan RKP:läisiä, jotka elävät kaksikielistä kulttuuria todeksi. Haluan sellaisia poliitikkoja, joille mielipiteet ja toiminta eivät ole riippuvaisia kansanedustajuudesta.
Heille kansanedustajuus on vain yksi vaunu maailmanparannuksen junassa. Ilman heitä eduskuntamme koostuisi ainoastaan entisistä urheilijoista ja suojakaasuun pakatuista broilereista. Asiaansa uskovaa päättäjää ei voi ostaa ruskealla kirjekuorella.
Politiikan on oltava seksikästä.
Puolueet tilaavat ennen jokaisia vaaleja yhteisen kyselytutkimuksen, joiden pohjalta kaikki vaalikampanjat suunnitellaan. Tämä tuottaa lussua, todellisesta maailmasta ja sen konflikteista vieraantunutta keskiarvojen politiikkaa.
Maailma ei mahdu galluppiin. Ristiriidat, kamppailut ja niiden uudet muodot saavat ilmaisunsa Facebookissa ja kansalaisjärjestöissä. Mikäli poliitikot sanoutuvat kytkyttömyyden nimissä irti tästä kaikesta ja luottavat Taloustutkimuksen lukuihin, voimme olla varmoja, että tulevaisuus hukataan vanhojen valtarakenteiden alle.
Jostain syystä Suomessa politiikka nähdään yhteisten asioi€¨den hoitamisena, johon eivät saisi sotkeutua kansalaisjärjestöjen tai eturyhmien intressit. Säästäkää minut tällaisilta perversseiltä hygieniafantasioilta ja antakaa poliitikkoni verisinä, sielukkaina ja seksikkäinä.
Teksti: Veikko Eranti
Kirjoittaja on demokratiatutkija, joka ei päässyt jäänmurtajalle olleessaan töissä Greenpeacella.
