Työhuoneen kirjoituspöydällä olevat muistiinpanot on kirjoitettu huolellisella käsialalla. Yhdessä paperissa lukee englanniksi sana exercise. Se on alleviivattu. Samassa lapussa lukee kysymys: Who made me?
Tämä on kirjailija Hannu Rajaniemen, 35, työhuone, ja nämä ovat hänen muistiinpanojaan. Rajaniemi, vaikka onkin suomalainen, kirjoittaa kaikki kirjansa englanniksi, josta ne sitten käännetään muun muassa suomeksi.
Työpöydällä on myös kirja nimeltä The Problems of Biology.
Tämä on myös tiedemies Hannu Rajaniemen työhuone. Se on moitteettoman siisti. Rajaniemi on mies, joka käyttää kahvikupin alla lasinalusta.
Koti sijaitsee Skotlannissa Edinburghissa, on sijainnut jo 12 vuoden ajan. Vuodet ovat olleet hänen elämänsä tärkeimpiä: hän on väitellyt tohtoriksi, ryhtynyt yrittäjäksi ja kirjailijaksi.
Kuten kuvaan tietysti sopii, asunto on täynnä kirjahyllyjä. Yhdestä hyllystä oman rivinsä ovat saaneet tieteiskirjailija Iain Banksin teokset – Banks on Rajaniemen suosikkikirjailija. Oma rivinsä on myös suomalaiselle kirjallisuudelle: hyllyssä ovat muun muassa Täällä pohjan tähden alla -trilogia, Sinuhe ja Jyrki Vainosen Tutkimusmatkailija.
Se, että kirjailijan kodissa on paljon kirjoja, ei tietysti ole yllättävää. Yllättävää ovat elefantit: asunto on täynnä elefantteja. Ne marssivat söpönä rivinä ikkunalaudalla eri posliinivärein maalattuina. Kärsät sojottavat ylöspäin. Seinällä on mustavalkoinen norsumaalaus, ja keittiössä roikkuu elefanttimarionetti.
Rajaniemi alkoi saada ystäviltään norsuaiheisia lahjoja julkaistuaan ensimmäisen science fiction novellinsa. Siinä hallusinaatioita tutkiva CIA-agentti teki elefantilla kuolettavan kokeilun antamalla sille liian suuren annoksen LSD:tä.
Tiedemies Rajaniemi ei sitä tiedä, mutta monet intialaiset pitäisivät näitä elefantteja onnenamuletteina. Mutta vaikka tietäisikin, hän ei varmasti uskoisi moiseen.
Silti intialaiset saattavat olla oikeassa. Vaikuttaa siltä, että Rajaniemellä – sekä kirjailijalla että tiedemiehellä – on käynyt käsittämättömän hyvä onni. Tällainen: Hannu Rajaniemi saa kustannussopimuksen trilogialle lähettämällä kustantajalle luettavaksi vain yhden näyteluvun. Hän hakee 4 000 muun ihmisen tavoin Piilaaksoon Singularity Universityn ohjelmaan. Siihen valitaan 80 ihmistä, yksi heistä tiedemies Rajaniemi.
On helppo kuvitella, että mies näytti parikymppisenä yliopisto-opiskelijana melko samalta kuin nyt: hiukset olivat varmasti silloinkin hyvin leikatut, kauluspaidat moitteettomasti silitettyjä ja olemus hillityn kohtelias ja älykäs, kun hän aloitti opinnot 1990-luvun lopussa. Pääaineena oli teoreettinen fysiikka. Rajaniemi ahmaisi kanditutkintonsa kahdessa vuodessa ja ymmärsi, että oli päästänyt itsensä aivan liian helpolla. Siksi hän päätti tehdä maisterinsa kunnianhimoisemmin. Hän haki ja pääsi Cambridgen yliopistoon soveltavan matematiikan maisteriohjelmaan ja oppi siellä vuoden aikana matematiikasta enemmän kuin koskaan aiemmin. Vuosi selvensi myös jatko-opintojen suunnan. Rajaniemi halusi keskittyä säieteoriaan.
1990-luvun lopulla kehitetty säieteoria yhdistää kaksi tärkeää teoriaa, jotakin mittaamattoman suurta ja mittaamattoman pientä: yleistä suhteellisuusteoriaa ja kvanttikenttäteoriaa. Ensimmäinen selittää koko maailmankaikkeuden, jälkimmäinen atomien pienimpien osien liikkumisen.
Säieteoria on vallankumouksellinen siksi, että se esittää ulottuvuuksia olevan enemmän kuin Albert Einsteinin esittelemät neljä.
Rajaniemen väitöskirja valmistui kahdeksan vuotta sitten, mutta silloin säieteoria jo kyllästytti häntä ja oikeastaan melkein koko muutakin tiedeyhteisöä. Teoria on ongelmissa, koska sen väitteitä ei ole voitu testata.
Valmistuttuaan tohtoriksi Rajaniemi ei halunnut jäädä teoretisoimaan yliopistolle. Hän halusi päästä tekemään jotain konkreettista.
Siksi hän perusti ThinkTank Maths -yrityksen.
”Tarkoituksena oli laittaa matematiikka ratkomaan tosielämän ongelmia”, Rajaniemi selittää.
Yritys kehitti uusia laskukaavoja, joita hyödynnettiin eri elämänaloilla karjanjalostuksesta avaruusteknologiaan. Euroopan avaruustutkimuskeskuksen projektissa Rajaniemi työryhmineen ratkaisi satelliitteihin liittyvän ongelman. Aiemmin satelliitin lämpökestävyyteen liittyvä laskutoimitus oli kestänyt kuukausia. ThinkTank Mathsin algoritmin ansiosta se onnistuu nykyään kolmessa minuutissa.
Ennen kolmekymmentävuotispäiviään Rajaniemi oli toteuttanut lapsuutensa haaveammatin. Hänestä oli tullut tiedemies.
Paljon oudompi tarina on kuitenkin se, miten hän toteutti toisen unelmansa ja päätyi kirjailijaksi.
Ennen kuin minä ja sotamieli ammumme toisemme, yritän tapani mukaan vähän keventää tunnelmaa.
”Vankilat ovat aina samanlaisia, vai mitä?”
En ole varma, kuuleeko olio sanojani. Sillä ei ole näkyviä kuuloelimiä, mutta silmiä on sitäkin runsaammin: sadat ihmissilmät killuvat olennon kehosta erkanevien varsien päissä kuin eksoottiset hedelmät.
Näin alkaa Rajaniemen ensimmäisen kirjan ensimmäinen luku, jonka hän lähetti neljä vuotta sitten kirjallisuusagentilleen sähköpostin liitteenä. Kolme tuntia send-nappulan painamisen jälkeen Rajaniemen puhelin soi. Agentti soitti ja kertoi, että brittiläinen Gollancz-kustantamo haluaa julkaista kirjan.
Rajaniemi käveli työhuoneessaan hämmentyneenä ympyrää puhelin kädessään. Koska siinä ei ollut vielä kaikki. Kustantamo halusi julkaista Rajaniemeltä kokonaisen scifi-trilogian. Palkkio olisi viisinumeroinen.
Rajaniemi oli kyllä kirjoittanut aikaisemmin ja julkaissutkin joitakin novelleja – esimerkiksi sen missä se elefantti kuoli LSD:hen – mutta että trilogian.
Valmiina oli tuolloin vasta yksi luku, joten Rajaniemi pani töpinäksi. Hän kirjoitti ensimmäisen, yli neljäsataasivuisen romaaninsa seitsemässä viikossa, yksi luku kerrallaan. Rajaniemi aloitti kirjoittamisen aina aamuviideltä, meni töihin ThinkTank Mathsin toimistolle, ja palasi työpäivän jälkeen työpöytänsä ääreen jatkamaan kirjaa.
”Kävin tyttöystäväni Zuzanan kanssa ensimmäisillä treffeillä romaanin viimeisellä kirjoitusviikolla. Olin kuulemma riutunut”, Rajaniemi sanoo.
Hän on hyvä rakentamaan rutiineja. Niiden avulla hän saa asiat toistumaan kuin automaattisesti. Rutiinit tekevät hänen mukaansa tahdonvoiman tarpeettomaksi, asiat vain tapahtuvat.
Rajaniemen kirjoissa on tieteiskirjallisuuden lajityypille ominaiset asetelmat: seikkaillaan tulevaisuudessa, ollaan kuolemattomia, lennetään avaruudessa ja eletään dystopiassa. Mutta juoni ei ole ollenkaan tavanomainen. Kirjablogeissa lukijat kertovat tajunneensa käänteet vasta toisella lukukerralla. Ja se on heistä vain hienoa.
Kirjojen päähenkilö on herrasmiesvaras Jean le Flambeur, jonka erikoisalana on mielen varastaminen. Le Flambeur seikkailee trilogian kaikissa osissa. Niistä ensimmäinen, Kvanttivaras, ilmestyi neljä vuotta sitten. Kakkososa, Fraktaaliruhtinas, ilmestyi viime syksynä.
Nyt Rajaniemi viimeistelee trilogian päätöstä, jonka englanninkieliseksi nimeksi tulee Causal Angel. Se ilmestyy ensi keväänä englanniksi, suomennettu versio julkaistaan kesällä. Kirjat käännetään suomen lisäksi 13 muulle kielelle.
Amerikkalainen kustantamo kertoo Rajaniemen olleen yksi menestyneimmistä tieteiskirjallisuuden esikoiskirjailijoista, joita heillä on koskaan ollut listoillaan. Myyntimenestystä on auttanut myös se, että Yhdysvalloissa on juuri nyt innostuttu suomalaisesta scifi-kirjallisuudesta, puhutaan jopa pienestä buumista. Myös esimerkiksi Leena Krohnin ja Jyrki Vainosen kirjat kiinnostavat nyt amerikkalaisia.
Kun Rajaniemi saa valmiiksi trilogiansa viimeisen osan, urakka ei pääty: kustantaja on tilannut häneltä jo toisenkin trilogian. Tällä kertaa sopimussumma on kuusinumeroinen.
Seuraavat kolme kirjaa eivät enää synny Edinburghissa, vaan Kaliforniassa.
Ajattele, että voisit vaikuttaa lukemasi tarinan loppuratkaisuun ajatuksesi voimalla. Saisit itse päättää, kuoleeko norsu LSD:hen vai jääkö henkiin.
Viime vuonna Rajaniemi kehitti ihmisen aivosähkökäyrää hyödyntävän laitteen, jonka oli tarkoitus tulkita, miten lukija haluaa tarinan loppuvan. Laite päättelee lukijan tahdon aivosähkökäyrästä, ja väläyttää halutun loppuratkaisun tietokoneen ruudulle.
Sitä olisi kiva testata, mutta valitettavasti Rajaniemellä ei ole laitetta enää käytössään. Se jäi kesällä Googlen pääkonttoriin Yhdysvaltoihin, jossa hän esitteli sitä hakukoneyhtiön kutsumana luennoitsijavieraana.
”Sopi varmasti hyvin heidän pakkomielteeseensä kerätä dataa”, Rajaniemi sanoo.
Vuoden vaiheessa hän muuttaa itsekin Kaliforniaan, sillä aikoo perustaa sinne biotekniikkaan keskittyvän kasvuyrityksen. Liikeidea syntyi kesällä Yhdysvalloissa Singularity Universityssa, jossa Rajaniemi vietti kymmenen viikkoa. Siellä hänen tiiminsä kehitti DNA:ta ja nanoteknologiaa hyödyntävän koneen. Millaisen koneen, sitä Rajaniemi ei voi vielä paljastaa, ja sanoo vain:
”Se voi lääketieteellisessä kontekstissa tehdä paljon hyvää.”
Keittiön seinällä roikkuva marionettielefantti liikahtaa ilmavirrasta. Rajaniemi sulkee ikkunan.
”Tuntuu siltä, että kaikki on mahdollista”, hän sanoo.
Kun hän on saanut selitettyä jonkin vaikean asian, hän tekee aina tietynlaisen eleen: kädet piirtävät ison kaaren ja laskeutuvat sitten rauhallisesti pöydälle. Sitten hän hymyilee rentoutuneena.
Sellaisen eleen hän tekee nytkin. Hän on juuri selittänyt uskovansa, että ihmiskunnalla on teknologia monen globaalin ongelman, kuten köyhyyden ja nälänhädän, ratkaisemiseen.
Kirjailija Rajaniemi kirjoittaa dystopiasta, jossa yksilön on lähes mahdotonta vaikuttaa pieneen elämäänsä.
Mutta tiedemiehenä hän on toista maata.
”Innovaatioilla ratkaistaan maailman ongelmat”, hän sanoo.
Ei haittaa, vaikka kaikki koriste-elefantit kuolisivat yliannostukseen.
Teksti: Johanna Mitjonen
Kuvat: Eeva Rinne
