Synti vai siunaus? Näin kysyttiin homoudesta Inhimillinen tekijä -ohjelmassa vuonna 2004. Ohjelma käsitteli homojen asemaa Suomen luterilaisessa kirkossa.
Yksi keskustelijoista oli juuri eläkkeelle jäänyt rovasti Liisa Tuovinen. Hänen mielestään myös homoparien tulisi saada parisuhteelleen halutessaan kirkon siunaus.
Tuovisen mielestä kirkossa tulisi pyrkiä rehellisyyteen ja johdonmukaisuuteen: ”koska suurin niistä on rakkaus.”
Turkulainen Joonas oli tuolloin 17-vuotias. Hän katsoi Inhimillistä tekijää olohuoneen sohvalla. Kukaan ei vielä tiennyt, että Joonas on homo.
Onpa lämmin ja viisas nainen, Joonas ajatteli kuunnellessaan Tuovista. Ai, homoudesta voi puhua noinkin, hän lisäksi ajatteli.
Ohjelma rohkaisi Joonasta kertomaan ensin kavereille, ja sitten perheelle, että hän on homo. Tuosta illasta on kulunut nyt yhdeksän vuotta.
Tänä keväänä Joonas rekisteröi parisuhteensa poikaystävänsä Teemun kanssa. Kesällä vietettiin hääjuhlaa, jossa heidän liittonsa siunasi Liisa Tuovinen.
Vaikka oikeastaan Tuovinen ei siunaa sitä. Se on kiellettyä.
Ikonit katsovat ymmärtävinä seiniltä. Pöydällä iloisen kuosikankaan päällä on mapista noukittuja papereita: vuosien varrella kerättyjä lehtileikkeleitä, tulostettuja sähköposteja ja runoja.
Liisa Tuovinen, 75, on sytyttänyt pitkän kynttilän.
Tuovinen on aina kohdannut seksuaalista moninaisuutta työssään, ensin kirkon nuorisotyössä 1960-luvulla ja sitten 1970-luvulla perhetyössä. Tuovisen mielestä ihmissuhteet ovat ihmisen elämän ratkaiseva asia.
Viisi vuotta sitten hänestä tuli kohupappi. ”Pappi siunasi samaa sukupuolta olevien parisuhteen Espoossa”, Ilta-Sanomat uutisoi.
Silloin mitään kirkollista seremoniaa samaa sukupuolta oleville ei ollut. Tuovisesta tehtiin kantelu hiippakunnan päättävään elimeen, tuomiokapituliin.
Tuovinen ei muistele tapahtunutta pahalla, päinvastoin.
”Mielipiteen muodostushan asioista tapahtuu vasta, kun asioihin todella törmää ja niistä keskustellaan”, hän sanoo Järvenpään-kodissaan.
Nyt homoparien kirkollista seremoniaa kutsutaan rukoushetkeksi rekisteröidyn parisuhteen solmineiden puolesta. Kirkon edustaja ei saa siunata samaa sukupuolta olevien liittoa.
”Ei kysymys ole siitä, että tämä olisi kirkolle tai kristityille vaikea asia, vaan siitä että tämä on ylipäätään ihmiselle vaikea asia.”
Vuonna 2002 Suomessa tuli voimaan parisuhdelaki, joka antoi samaa sukupuolta oleville oikeuden virallistaa suhteensa. Vuotta aiemmin eduskunnan käsitellessä asiaa eduskuntatalon portaille kerääntyi vastustajia, jotka polvillaan rukoilivat päättäjille ymmärrystä hylätä lakiesitys.
Tuovinen perusti tuolloin yhdessä muutaman muun kirkon piirissä työskentelevän kanssa Yhteys-liikkeen.
”Ajattelin, että on täysin kohtuutonta, että nämä ihmiset joutuvat itse ajamaan omaa asiaansa. Että tarvitaan tällainen solidaarisuusliike”, Tuovinen sanoo.
Sen lisäksi, että liike on ajanut samaa sukupuolta oleville oikeutta kirkolliseen liiton siunaamiseen, se on pyrkinyt parantamaan kirkon homoseksuaalisten työntekijöiden asemaa.
Kirkon sisällä asia on aiheuttanut ristiriitaa. Yhteys-liikkeen ajamat asiat eivät olleet liikkeen perustamisaikaan linjassa kirkolliskokouksessa päätettyjen asioiden kanssa, eivätkä ne ole vieläkään kaikkien kirkon työntekijöiden hyväksymiä.
Tuovinen ei esimerkiksi saanut allekirjoittaa Yhteys-liikkeen ensimmäistä vetoomusta, koska oli kirkon hallituksen työntekijä.
Mutta nyt hän saa omien sanojensa mukaan ”riehua vapaasti”, sillä hän jäi eläkkeelle vuonna 2003. Homoparit kuitenkin pyytävät Tuovista edelleen hääjuhliinsa rukoilemaan liittojensa puolesta. Tuovinen suostuu mielellään.
Hän odottaa aikaa, jolloin kirkko pyytää homoilta anteeksi sitä, kuinka se on heitä kohdellut, menneitten vuosisatojen ajan ja osittain edelleen.
Tuovinen kokee kuitenkin enemmän tyytyväisyyttä kuin turhautuneisuutta, kun hän katsoo asioiden kehittymistä kirkossa. Nyt monessa seurakunnassa homon on mahdollista työskennellä pappina ja viettää perhe-elämää puolisonsa kanssa.
”Nythän on kysymys siitä, miten tämän tasavertaisen avioliittolain kanssa käy. Se on yhteiskunnallisen päätöksen asia. Sitten on kysymys siitä, että mitä kirkko tekee”, Tuovinen sanoo.
Vielä vuosituhannen alussa Liisa Tuovinen oli niiden harvojen joukossa, jotka olivat halukkaita pitämään samaa sukupuolta oleville rukoushetken heidän hääpäivänään. Pyyntöjä tuli vuodessa useita. Nyt yhä useampi pappi rukoilee mielellään homoparien häissä. Tänä vuonna Teemu ja Joonas ovatkin ainoa pari, jonka häissä Liisa Tuovinen on papin roolissa.
Ovatko juhlamme erilaiset kuin kaikkien muiden? No eivät. Meillekin on tulossa pappi (joka on muuten aivan ihana), bändi soittaa humppaa ja tarjolla on lihapullia. Häistä on haastavaa tehdä erilaiset. Ja miksi pitäisikään? Vaikka juhlat olisivatkin ihan samanlaiset kuin muilla, ne ovat silti tarpeellista vouhotusta.
Näin Joonas kirjoitti hääkutsuunsa toukokuussa.
Hänen häissään tarpeellista vouhotusta tarkoittaa vielä vähän enemmän kuin yleensä.
Joonas halusi häistään isot ja perinteiset kirkollisine seremonioineen osittain juuri siitä syystä, että hän haluaa näyttää, ettei omaa parisuhdetta – ja sen juhlimista – tarvitse homo-miehenä piilottaa.
Kun sitoutumisen aste on aivan sama kuin avioituvilla heteropareillakin.
Erilaista se kuitenkin on. Päätettyään virallistaa parisuhteensa Joonakselle ja Teemulle esimerkiksi selvisi, että yhteisen sukunimen saaminen on heille maksullista. Heteroparit panevat maistraatissa vain ruksin ruutuun, jos haluavat yhteisen nimen. Maksutta.
Vielä kipeämpiäkin asioita on. Parin toive lapsesta näyttää jäävän haaveksi, koska adoptio-oikeutta homoilla ei ole. Se sattuu enemmän kuin se, ettei omia häitään saa viettää kirkossa.
Häät lammen rannalla menivät niin kuin oli suunniteltukin.
Liisa Tuovinen puhui Raamatun luomiskertomuksesta, jossa sanotaan, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Kakkukoristeessa oli mies, joka oli heittänyt toisen miehen olkansa yli. Bändi soitti Madonnaa ja Popedaa. Kaksi sukua tanssi yhdessä letkajenkkaa lattialautojen paukkuessa.
Päivän käännyttyä yöksi vieraat kokivat olleensa mitä parhaimmissa suomalaisissa kesähäissä.
Joonas ja Teemu eivät halua esiintyä sukunimillään töidensä vuoksi.
Kansalaisaloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista on allekirjoittanut 155 000 suomalaista. Nimien keruu päättyy 19. syyskuuta. Tavoitteena on saada lakialoite eduskunnan käsittelyyn vielä tämän vuoden puolella.
Teksti: Johanna Mitjonen
Kuva: Maija Astikainen
