Arttu Nurmi haluaa mullistaa mielikuvasi Ylestä.
Ison Pajan pihalla kiehuu pakkasesta huolimatta. Joukko mielenosoittajia on sitä mieltä, että radiokanava Yle Puhe on tuhottu.
Viittä kerrosta ylempänä vastaan saapuu pikkutakissa ja tennareissa mies, jolla on lusikkansa Ylen uudistamisen sopassa. Musiikkiohjelmien tilaajana Arttu Nurmi, 33, on yksi niistä yleläisistä, joiden odotetaan nuorentavan lähes 90-vuotiaan yhtiön profiilia.
Nykytilasta kertoo Nurmen työhuoneen seinä. Se on kirjavanaan post-it-lappuja, jotka symboloivat eri-ikäisille tarkoitettuja radio- ja tv-ohjelmia.
”Näet, että viisikymppisten kohdalla on hirveä rypäs lappuja. Kolmekymppisille ei ole oikein mitään.”
Nurmi istuu alas ja vilkaisee aina välillä älypuhelintaan.
Ylen uudistajalla on taloon pitkä suhde. TV2 oli lapsuuden Tampereella vahvasti läsnä.
”Muistan ikuisesti, kun Karva-kuonojen höyrylaiva tuotiin nykytaiteen museon pihaan. En olisi halunnut lähteä laivasta pois.”
Siitä kesästä on nyt 27 vuotta. Nurmi kasvoi harjujen Pispalassa, puisessa pienkerrostalossa. Olohuoneessa hän tapitti kaksoisveljensä kanssa Pelle Hermannia sekä Hinkua ja Vinkua.
”Katselimme niin sovussa kuin kaksoisveljen kanssa nyt lastenohjelmia voi katsoa.”
Lapset katsovat edelleen Yleä, samoin suuret ikäluokat. Nuoret aikuiset eivät. Yleisökertomuksensa mukaan Yle tavoitti toissa vuonna päivittäin harvemman kuin joka kolmannen 15-24-vuotiaan.
Ensi vuonna Yle-veroa maksavat myös ilman TV:tä elävät pari-kolmekymppiset. Nyt Ylellä on kova paine tavoittaa heidät. TV2:n torstai-ilta kertoo uudesta otteesta: nuorten saamelaisnaisten hupailu Märät säpikkäät, ongelmateineistä kertova tosi-TV Kakola, HBO:n hypetyssarjat Game of Thrones ja True Blood.
Nurmen rooli Ylen uudistajana on musiikissa. Hän tilaa musiikki- ja tapahtumaviihteen ohjelmia Emma-gaalasta Radio Suomen Poppikouluun, kaikkiin Ylen välineisiin ja kanaviin. Juuri nyt Nurmi suunnittelee ensi vuoden tilauksia.
Nurmella on jo ylpeyden aihe: Uuden musiikin kilpailu. Hänen ideastaan Euroviisukarsinnat myllättiin Viron mallin mukaan avoimeksi kisaksi, johon mahtuu indiepoppareita ja tahmeista r&b-riimeistään tunnettu Stig.
”Kisa on hakenut mallia Idolsista ja Talentista, mutta se on meidän näköinen, reilun kaupan musiikkikilpailu.”
Reilun kaupan henkeä vaativat myös pihalla kihisevät mielenosoittajat. Heidän mielestään nuorennettu Yle Puhe on tuhottu jääkiekkoselostuksilla ja kaupallisten radiokanavien hengellä. Nettiadressissa parjataan Olga K:n aamulähetyksiä, ”hörhöaiheita” ja ”kikattelua” sekä ”monotonista urheilumolotusta”.
Nurmi nyökkäilee.
”Palauteryöpyt kertovat siitä, että muutosta on tehty. Useimmat uudistukset tuhoutuvat siihen, että muutos on liian pieni.”
Urheilu jakaa Nurmen mukaan mielipiteitä millä kanavalla tahansa. Entä sitten se Puheen haukuttu höttöisyys?
”Puheesta on tehty radiokanavamaisempi. On sitä pikkuisen kevennetty, kun profiloidaan nuoremmalle aikuisyleisölle.”
Millaisia nuoria aikuisia Nurmen tehtävänä on tavoittaa?
Nurmi sieppaa A3-arkin ja suhistaa menemään kalvotussilla. Syntyy markkinoinnista tuttu Risc-nelikenttä, jonka nurkissa lukevat perinne, mukavuus, näkemys ja ilmiö. Tässä on Suomi, yleisöinä.
Ylen nuorennus on Nurmen mukaan sitä, että esimerkiksi TV2 hilataan perinne-nurkasta mukavuuden puolelle. Siellä ovat nautiskelijat, joilla ”on astioina enemmän Villeroy & Bochia kuin Ikeaa”. Samalla osa ilmiö-väestä, Nurmen sanoin Radio Helsingin etulinjajengistä, löytää ohjelmiston myös.
Nurmi naputtaa tussilla perinteikkään yleisön nurkkaan.
”Täällä osa huutaa, missä on Mikko Alatalo, missä on Sata-Häme soi. Mutta jo Yle-veronkin myötä meidän on tarjottava myös tälle Punavuoren kaverille oikeasti jotain.”
Punavuoressa Nurmi asuu itsekin. Kymmenen vuotta sitten hänen olisi ollut vaikea uskoa sitä.
”Tampere on Suomen suurin kylä. Kaikki tamperelaiset tietävät, miten vaikeaa sieltä on lähteä.”
Vuonna 1994 jääkiekkoilevan kasiluokkalaisen piti äkkiä löytää työharjoittelupaikka. Tarjolla oli leipomo aamuviiden herätyksineen. Sitten Nurmi keksi kaverinsa kanssa hakea Tampereen yliopistoradio Moreeniin. Ekalla juttukeikallaan hän avusti kokeneempaa toimittajaa Hervannan kaupunginosakirjan julkistamistilaisuudessa.
Ilmaisutaitolukion aikaan Nurmi juonsi jo kavereineen Moreenin perjantaista Iltalähetystä sekä paikallistelevision Maanalainen-ohjelmaa. Molempien konsepti oli löyhä: pop-kulttuuria. Iltalähetys raportoi suorana erotiikkabaari Bangkok Cafen avautumisesta. Kerran ohjelman parikymmentä IRC-fania kutsuttiin keskustelemaan suoraan lähetykseen. Muissa lähetyksissä heidän kanssaan viestiteltiin IRC-ryhmässä.
”Se oli aika innovatiivista silloin.”
Nurmen isäpuolella oli toimittajatausta, äiti työskenteli valokuvaajana.
”Siksi nämäkin ammatit tuntuivat minusta oikeilta töiltä.”
Yle-uransa Nurmi aloitti vuonna 1996, kun kuluttajaohjelma Ekoisti haki avustajaa. Hän teki juttuja hiusväreistä ja katalysaattoreista. Nurmi pääsi myös juontamaan TV2:n joululahjavalvojaisia lapsuuden idolinsa Ransu-koiran kanssa.
Kun Nurmi tahkosi töitä Poliisi-TV:ssä ja lasten Uutisjuttu-ohjelmassa, lukiokavereita virtasi Helsinkiin tekemään Jyrkiä. Miksi ihmeessä Nurmi ei lähtenyt?
”En ollut vielä valmis lähtemään Tampereelta. Oli turvallisempaa jäädä.”
Ylen uudistaja sijoittaisikin itsensä Risc-kentässä lähemmäs perinne- ja mukavuusnurkkia kuin edelläkävijöitä.
Sitten Nurmen valtasi halu opiskella lisää.
”Koin, että en ollut ihan diipisti toimittaja. Halusin ennemmin näyttää ihmisille hienoja juttuja kuin etsiä skuuppeja.”
Vuonna 2003 Nurmi pääsi Taideteolliseen korkeakouluun opiskelemaan elokuva- ja televisiotuottamista. Se tuntui omalta: tarpeeksi teolliselta, ei baskeripäiseltä inspiraation hakemiselta. Nurmi ehti opiskella taiteen kandidaatiksi, kunnes Pasilasta soitettiin. Hänet värvättiin uudistamaan Erätulilla-ohjelmaa, ”pystymetsästä”.
Nykyisessä tehtävässään Nurmi aloitti vuosi sitten. Sitä ennen hän käynnisti vastaavana tuottajana Uusi päivä -sarjan, jonka keskiössä sattuu olemaan ilmaisutaidon lukio.
Niin yleläinen Nurmi on, että viihtyy työpaikkansa parissa iltaisinkin. Hän katsoo läppäriltään historiadokumentteja, musiikkiohjelmia (usein itse tilaamiaan) ja Pasilaa. Eikö Areenan suurkuluttajasta tunnu, että TV-ohjelmien sijaan kannattaisi jo keskittyä suoraan nettiin?
”TV-broadcasting kyllä säilyy. Siellä tulee korostumaan paketointi: tilataan valittuja ohjelmia.”
Nettikatselun nousussa on Nurmen mukaan kuitenkin oltava nöyränä. Hän lupaa, että kolmen vuoden sisällä Areenassa on erityistä ohjelmistoa nuorille aikuisille, täysin TV:stä irrallisena.
”Areenasta tulee ihan vertailukelpoinen kanava muiden joukossa.”
Mutta mitä se joskus Areenaa vilkaiseva humanistifuksi sitten haluaisi? Mitä se nuori sisältö oikein on?
”Kyllä opiskelijakin aika pitkälle haluaa viihtyä. Enkä tarkoita, että hän haluaa katsoa Pirkka-Pekka Peteliuksen sketsejä, vaan vertaiskertomuksia.”
Esimerkiksi Märät säpikkäät on Nurmen mukaan ennemmin vähemmistöön kuuluvien nuorien matka itseensä kuin saamelaisvitsailu.
Nurmi ponnahtaa välillä tarkistamaan videoneuvottelujen aikataulua. Työhuone on pelkistetty. Siistissä hyllyssä lepää urheilumerkin retrolaukku. Onko Nurmi kolmekymppisenä punavuorelaisena nyt yhtä kuin yleisönsä?
”Harvinaisen vähän tilaan itselleni. Sunnuntain livekonserteista nautin.”
Nurmi pitää muun muuassa Chisun ja Jannan musiikista, akustisista keikoista ja Korjaamon tapahtumista. Ystävät ovat kulttuuriväkeä. Kerran vuodessa Nurmi lentää kuukaudeksi kauas, viimeksi Rio de Janeiroon. New Yorkin East Villagesta hän vuokrasi matkan ajaksi kämpän.
”En ole mikään reppumatkailija, enkä pakettireissaajakaan. Olen ehkä vähän hienohelma.”
Vaikka Nurmi itse mieltää makunsa perinteiseksi, hänet voi hyvin kuvitella taiteilijaystävineen luomubrunssille. Omaan piiriinsä hän ei aina voikaan peilata Ylen tilauksiaan.
”On harhakuva, että nuoret aikuiset olisivat vapaina vaeltavia skeittaajia. Helsingin ulkopuolella monella kolmekymppisellä on pari lasta, kesämökki ja asuntolainat tiskissä. On ongelmia ylipainon kanssa, eikä parisuhteessa peitto heilu.”
Nurmen mukaan Ylen musiikkitarjonnan on jatkossakin oltava enemmän festareiden pää- kuin sivulava. Enemmän Beyoncea kuin Janelle Monáeta.
Syksystä 2013 Nurmi odottaa jo ”jotain todella isoa”.
”Mä toivon, että kun ihmiset silloin kääntävät kanavaa TV1:ltä TV2:lle, ne huomaavat eron heti.”
Mielenosoittajat tuskin lähtevät tänään kotiin tyytyväisinä. Tiesikö Nurmi tehtävään tullessaan, että häneltä odotetaan taikurin kykyjä?
”Haaste oli kyllä tiedossa. Ei se muutoksen paine niinkään pelottanut, vaan ajattelin, että on aikakin.”
Nurmi sanoo jaksavansa siksi, että nuorten aikuisten palvelu on vihdoin tunnustettu yhtiössä tärkeäksi.
”Musta tuntui ahdistavalta, että meillä ei ole nuorille mitään, ja moni katsoja oppi tyytymään siihen.”
Nurmi arvelee olevansa yksi Ylen kaupallisimmista ihmisistä. Hän ihailee kilpailijoiden kykyä ymmärtää kohderyhmiään.
Silti Karvakuonojen laivasta vaikuttunut tenava ei ikinä päätynyt kaupallisen mediatalon leipiin.
”Täällä ohjelmia tehdään rahalla, mutta ohjelmilla ei tehdä rahaa. Kun olen Ylessä, voin nukkua yöni hyvin.”
Kuka
Arttu Nurmi, 33, on yksi Yleisradion seitsemästä ohjelmiston tilaajasta. Hän vastaa toimitetuista musiikkiohjelmista ja tapahtumaviihteestä sekä TV:ssä, radiossa että verkossa. Nurmi on koulutukseltaan taiteen kandidaatti. Hän asuu yksin Helsingin Punavuoressa ja harrastaa musiikin kuuntelua, kuntosalia ja lenkkeilyä.
Himottaa Kaukoidän lämpö ja valo. Singapore, Hong Kong tai Bali.
Kaduttaa En käynyt aikanaan sauvakävelyohjaaja-kurssia, kun sitä tarjottiin.
Kyrpii Lumi. Talven pitäisi kestää Helsingissä kuukauden.
