Tarkastamo:Lempeä tee, rehevä viini

T:Teksti:

”Tee on taideteos ja vaatii mestarin kättä tuomaan esiin sen jaloimmat piirteet.” Näin kuvasi teetä japanilainen itäaasialaisen taiteen tuntija Kakuzo Okakura, jonka sympaattinen Kirja teestä (The Book of Tea, 1906) on nyt julkaistu myös suomeksi.
    Tee on Okakuralle ja aasialaiselle kulttuurille enemmän kuin pelkkä juoma. Se on filosofiaa, taidetta ja uskontoa. Okura puhuu teeismistä, joka on filosofinen ja esteettinen asenne – kultti, joka perustuu arkipäivän kurjuuden joukossa olevan kauneuden ylistämiselle.
    Kirja teestä oli alun perin tarkoitettu länsimaiselle lukijakunnalle, jotta se oppisi ymmärtämään itää paremmin. Tee sopi tähän hyvin, sillä ihmiskunta oli aiemmin kohdannut juuri teekupilla, kun länsimaat olivat omaksuneet jalon juoman käytön Aasiasta.
    Okakura kuvaa teen eri aikakausia ja koulukuntia, sen juuria taolaisuudessa ja zen-seremoniassa, teeseremoniaa ja teemajaa sekä kuuluisia teemestareita.
    Vastikään on suomeksi käännetty myös toinen juoman filosofiaa ja nautintoa ylistävä kirja. Se tulee länsimaisesta kulttuuripiiristä ja on nimeltään Viinin filosofia (A bor filozofiája). Unkarilainen Béla Hamvas kirjoitti sen vuonna 1945.
    Hamvas oli kirjailija ja filosofi, jonka tuotannosta valtaosa julkaistiin kotimaassa vasta 1980-90-luvuilla. Kirjaa lukeva ymmärtää hyvin, mikä Hamvasin tekstissä hiersi kommunisteja: kirjaan sisältyy avointa ateismin, ja siten tietenkin Neuvostoliiton, kritiikkiä.
     Unkarilaisella Hamvasilla syytä tähän kritiikkiin olikin. Hän kirjoitti Viinin filosofian kotitalon tuhouduttua pommituksissa. Samalla paloivat käsikirjoitukset ja kirjat.
    Kirjoittajan perusasenne ei kuitenkaan ole katkera, vaan elämän nautintoja maisteleva. Hän kirjoittaa omaperäistä viinitiedettä ja pohtii eri viinien luonteita ja viinin tapakulttuuria.
    Hamvas oli vakaumuksellinen kristitty, jonka näkemys Jumalasta oli lähinnä panteistinen: Jumala on kaikkialla, myös viinissä. Ja viini on hurmio, armoteko, joka parantaa paatuneen ateistin ja kitkerän puritaanin.
    Oikea uskovainen on Hamvasille se, joka uskaltaa nauttia elämästä. Hänen maljansa on ylitsevuotavainen. Humaltuminen on luvallista, jopa suotavaa, kunhan se tapahtuu viinistä eikä viinasta, josta pitävät barbaaristen, valloittajahenkisten viinamaiden (eli Neuvostoliiton) asukkaat. Hyvään elämään kuuluu nautiskelu – hyvästä viinistä, ruoasta, tupakasta ja naisista.
    Kun viini merkitsee täyteläisyyttä ja aistillisuutta, tee liittyy pikemminkin harmoniaan, vaatimattomuuteen ja mietiskelyyn, pienien arkipäivän asioiden ylistämiseen.
    Aasialaiselle filosofialle ja estetiikalle on tärkeää tyhjyyden käsite. Taiteessa vihjaus on tärkeää, arkkitehtuurissa yksinkertaisuus. Teehuone on tyhjyyden asumus ja rauhan tyyssija; teeseremonian osallistuja sanoo ja tekee vain sen mitä hänen oletetaan.
    Hamvasin kuvaama iloinen, viiniä juova seurue ei voisi olla kauempana Okakuran maalaamasta näkymästä yksinkertaiseen, hiljaiseen teehuoneeseen.
    Kumpikin kirjoittajista arvostelee purevasti aikalaistensa tyhjää elämää ja tulee samalla kuvailleeksi osuvasti meidänkin aikaamme. Hamvas inhoaa abstrakteja ihmisiä, joiden elämä ei perustu ”välittömiin aistikokemuksiin vaan niin sanottuihin periaatteisiin”. Sellaisia ovat skientistit ja puritaanit, ateistin alalajeja nämäkin.
    ”Skientistille on tyypillistä, ettei hän tunne rakkautta vaan sukupuolivietin, ei tee työtä vaan tuottaa, ei syö lihaa, perunoita, luumuja, päärynöitä, omenoita tai hunajavoileipiä vaan kaloreita, vitamiineja, hiilihydraatteja ja valkuaista,” Hamvas kuvaa tätä säälittävää ihmistyyppiä.
    Okakuran tulilinjalla on moraali, jonka mukaan kaikki on kaupan: ”Miten voisi olla vakavissaan maailman suhteen, kun maailma itse on niin naurettava! Vaihtokaupan henki on kaikkialla. Katso itsetyytyväistä myyntimiestä myymässä hyvää ja totta. Miksi miehet ja naiset mainostavat itseään niin mielellään? Onko se muuta kuin vietti, joka juontaa alkunsa orjuuden päivistä?
    ” Tee ja viini edustavat jotain muuta kuin ostamisen, myymisen ja kiireen aikakausi. Niitä täytyy juoda nauttien ja mietiskellen.

Katja Matikainen

Kakuzo Okakura: Kirja teestä.
Suomentanut Minna Törmä.
Kustannus Oy Taide, 93 mk.

Béla Hamvas: Viinin filosofia.
Suomentanut Juha Valkeapää.
Atena Kustannus, 135 mk.