Syrjäinen kylä 1930-luvun Pohjois-Ruotsissa. Karjatöissä puurtava lestadiolaisyhteisö pohtii suhdettaan valtakirkkoon, eristäytynyttä sijaintiaan kehittyvän yhteiskunnan selän takana sekä suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden väliin pusertunutta identiteettiään. Kirkko oli tuolloin paikkaansa hakeville koti, uskonto yhteinen kieli ja Jumala johtaja, jonka sanelemaa moraalia noudatettiin kuuliaisesti.
Tornionjokilaaksossa, Meänmaalla varttuneen Jon Blåhedin esikoispitkä elokuva Valitut pohjaa 1920–30-luvuilla saarnanneen Toivo Korpelan mukaan nimettyyn ristiriitaiseen Korpela-lahkoon. Kulttimaista herätysliikettä syytettiin muun muassa juopottelusta ja seksuaalisesta sekaantumisesta alaikäisiin.
Lopulta paljastui, että lahkolaiset pesivät toistensa alapäitä ja kampailivat karvoituksia. Jopa ihmisuhrin suunnittelusta liikkui juoruja, ja liikkeen jäseniä joutui rikoksistaan lopulta käräjille. Hurmoksellisen lahkon toiminta hiipui seuraavan vuosikymmenen taitteessa.
Fiktiivisessä tulkinnassa lahkon kyseenalaisimpia touhuja kuvataan varovaisemmin, ja etenkin elokuvan alkupuolella tempo on liki uinuva. Kun Korpela (Samuli Niittymäki) jättää yhteisön, uskonnollista valtatyhjiötä täyttämään nousee Teodor (Jakob Öhrman). Hän alkaa sopivasti kuulla viestejä Jumalalta ja julistautuu tämän sanansaattajaksi. Epäröivä vaimo Rakel (Jessica Grabowsky) joutuu hankalaan välikäteen: yhtäältä hänen täytyy olla miehensä tukena ja pitää jöötä perheessään, toisaalta suitsia yhteisössä kiihtyvää hurmosta. Perheen tytär pohtii, onko kouluun edes järkeä mennä, kun isä povaa maailmanloppua.
Yhä kaoottisemmaksi käyvässä tilanteessa Teodor onnistuu vakuuttamaan kyläyhteisön siitä, että tuntee tien pelastukseen. Kyläläiset ovat turhautuneet kirkon epävarmaan tulevaisuuteen, ja heidän on helpompi turvata karismaattisen miehen sanomaan kuin ajatella itse. Kun Elina Knihtilän esittämä kyläläinen Tyra Viola yhtyy hurmoksellisesti kiroamaan ”Baabelin porttoja helvettiin”, Teodorin suosio kasvaa ja asema pyhän hengen kanavoijana sinetöityy.
Valitut näyttää, kuinka eksyneille usko merkitykseen on oikeastaan tärkeämpää kuin merkitys käytännössä, ja kuinka uskonnon nimissä luovutettu valta päätyy helposti vääriin käsiin. Lahkon touhujen epäeettisyydellä ei ole väliä, onhan itse Jumala sanellut säännöt. Moraalin rajat venyvät, yhtäkkiä järjestetään juhlia ja viinaakin maistellaan, kun kaikkivaltiaan sanansaattaja on julistanut sen sopivaksi. Jalkoväliään kouriva Teodor johdattaa yhteisöä huomaamatta myös lihalliseen lankeemukseen. Aviomiehen seksuaalisesta vapautumisesta tulee taakka vaimolle, joka joutuu työskentelemään kahta kauheammin perheideaalin eteen.
Grabowsky ja Öhrman ilmentävät avioparin kiristyviä välejä kiehtovasti: Rakel ja Teodor samanaikaisesti kunnioittavat ja inhoavat toisiaan raa’asti, kun Teodorin ego kasvaa ulos luotettavan perheenisän mitoista.
Kohtaus, jossa kyläläiset odottavat järven jäällä taivaallista arkkia, olisi voinut olla tarinan klimaattinen hetki, mutta ei siihen yllä. Sen sijaan kuvaukset tervanpoltosta, tukinuitosta ja heinänteosta keskikesän maalaismaisemissa ovat visuaalisesti salpaavia. Ne luovat tapahtumille arkisen hypnoottisen näyttämön – idyllin, jossa on helppo sulkea silmänsä yhteisön sisältä kasvavalta vaaralta. Häkääkin huomaamattomammin ilmapiiriä myrkyttää kyläläisten kyvyttömyys ilmaista todellisia tarpeitaan. Sen sijaan he tarraavat näennäiseen vapautukseen ja yolottavat menemään, koska kerrankin hiljaisessa kylässä tapahtuu jotain.
Elokuvan loppupuolella käsitellään kiinnostavasti syntien hyvittämistä sekä elämän jatkumista kaaoksen ja traumaattisten tapahtumien jälkeen. Liikkeen villeimmin rälläneet jäsenet ovat joutuneet oikeuteen ja yhteisöön jääneet heräävät pohtimaan, miten turvata tolkullisempi tulevaisuus seuraaville sukupolville.
Valitut on laadulla tehty ja sen autenttisuus vetää katsojan uskottavasti 1930-luvun Torniolaaksoon. Lähellä Suomen rajaa puhuttu meänkieli on yksi Ruotsin viidestä virallisesta vähemmistökielestä. Pohjoismaisena yhteistuotantona toteutettu Valitut on maailman ensimmäinen meänkielinen kokopitkä elokuva, mutta suomalaiselle ymmärrettävä dialogi on kaiken varalta elokuvassa tekstitetty.
Valitut. Ohjaus Jon Blåhed. Rooleissa Jessica Grabowsky, Jakob Öhrman, Elina Knihtilä, Alma Pöysti, Hannu-Pekka Björkman, Sampo Sarkola, Samuli Niittymäki, Sakari Kuosmanen, Kati Outinen, Hannes Suominen ja Rebekka Baer. 107 min.
