Lamplighter Lounge on räkälä sanan voimakkaimmassa merkityksessä.
Kun astuu sisään rapistuvaan liikerakennukseen, voimakas löyhkä varastaa heti huomion. Haju on tahmaisen, lattialle kaatuneen oluen, homeen ja makean parfyymin yhdistelmä.
On maanantai-ilta Memphisissä, Yhdysvaltojen Tennesseessä. Lamplighter Loungessa on alkamassa jokaviikkoinen drag-show.
Iltaa emännöi Philip Lee, taiteilijanimeltään Hunny Blunt, joka heiluu A-tikkailla esiintymishuoneen perällä ja virittelee jouluvaloilla koristeltuja verhoja. Edessä on muutama rivi kaareen asetettuja taittotuoleja. Huomatessaan minut Lee ryntää halaamaan.
Kehun hänelle paikan tunnelmaa.
”Tämä ei ehkä ole kaikkein fiinein paikka Memphisissä mutta ehdottomasti turvallisin”, Lee toteaa ykskantaan.
Niin. Tennessee sijaitsee Yhdysvaltojen konservatiivisessa etelässä, ja dragissa esiintyminen julkisilla paikoilla on ollut osavaltiossa laitonta maaliskuusta 2023. Virallisesti laki kieltää ”aikuisille suunnatut kabaree-esitykset” sellaisissa paikoissa, joissa alaikäinen saattaisi altistua niille.
Verhojen takaa aplodien keskelle lehahtava Juicy Massacre ei siis varsinaisesti riko lakia, sillä baari on vain täysi-ikäisille.
Juicy lip-syncaa eli liikuttaa huuliaan nauhalta tulevan laulun mukana ja tanssii samalla antaumuksella. Hänellä on punainen tukka ja leopardikuvioinen, violetti trikooasu, jonka hihoista roikkuu kirkuvan vaaleanpunaisia länkkärihapsuja.
Yleisö hurraa ja tyrkyttää ryppyisiä dollarin seteleitä Juicylle, joka astelee koreasti ympäri huonetta. Edessäni istuvalla kaverilla on päässään väärin päin lippis, jossa lukee ”I need a huge cock – tail”.
”Tennessee on Yhdysvaltain fasistisin osavaltio.”
Drag-kiellossa on käytännössä kyse melko perinteisestä kädenväännöstä Tennesseen republikaanien ja paikallisen liberaalin lgbtq-yhteisön välillä.
Republikaanit saivat kiellon aikaan väittämällä, että drag olisi ”alaikäisille vahingollista”. Laki ei ehtinyt olla voimassa montaakaan kuukautta, kun liittovaltion tuomari totesi sen kesäkuussa 2023 olevan perustuslain vastainen. Reilua vuotta myöhemmin, heinäkuussa 2024, muutoksenhakutuomioistuin puolestaan kumosi päätöksen. Laki tuli jälleen voimaan.
Illan ensimmäinen show on ohi. Istun baarin puolelle loosiin Juicyn ja hänen kollegansa Magical Miss Mothien kanssa. Kumpikin heistä esiintyy jutussa taiteilijanimellään turvallisuussyistä.
Kysyn, minkälaista tämän kaiken keskellä on elää.
”Tennessee on Yhdysvaltain fasistisin osavaltio. Jokainen ihminen, mies, nainen, lapsi ja drag queen on täällä vähemmän vapaa kuin missään muualla”, Mothie toteaa.
Kolmekymppisellä Mothiella on hohtavan sininen peruukki, samanväriseksi värjätyt viikset ja väkevä katse. Hänen mukaansa drag-kielto kuvaa hyvin kuilua Memphisin kaltaisten liberaalien kaupunkien ja konservatiivisen maaseudun – eli käytännössä koko muun Tennesseen osavaltion – välillä.
”Tällä hetkellä Memphisin seudun syyttäjä ei ota lakia koskevia tapauksia käsiteltäväkseen, mutta osavaltio yrittää saada hänet savustettua ulos”, Mothie selittää.
Toistaiseksi Memphisissä esimerkiksi Pride-kulkueessa dragiin pukeutuneita ei ole pidätetty tai syytetty nimenomaan tämän lain nojalla.
Drag-laki on ensimmäinen Yhdysvalloissa, muttei välttämättä viimeinen.
Mothie kertoo dragin olevan hänelle taidetta ja performanssi. Koska hän ja muut illan esiintyjät pukeutuvat siihen lähinnä esityksiä varten, heidän arkeensa laki ei sinänsä vaikuta.
”Minut kyllä pidätettiin, kun olin protestoimassa osavaltion kuvernööriä vastaan. He luulivat, että minulla on ase”, Mothie sanoo ja pyöräyttää silmiään.
”Minulla oli kimaltava megafoni.”
Mothie viittaa republikaanikuvernööri Bill Leen vierailuun Memphisissä maaliskuussa 2023 päivää ennen kuin tämä vahvisti drag-kiellon. Pidätystilanteesta julkaistulla uutisvideolla voi kuulla Mothien kutsuvan Leetä fasistiksi ja valehtelijaksi.
Muutamaa päivää aikaisemmin kuvernööristä oli vuodettu julkisuuteen lukioaikainen kuva, jossa hän oli itse pukeutunut naiseksi osana jonkinlaista koulun perinnettä. Kuvernööri myönsi kuvan aidoksi mutta totesi, että vastaavan ”hupailun” vertaaminen aidon dragin kaltaiseen ”lapsille vahingolliseen toimintaan” on naurettavaa.
Tennesseen drag-laki on ensimmäinen Yhdysvalloissa, muttei välttämättä viimeinen. Uudelleen presidentiksi valitun Donald Trumpin hallinnon suunnitelmiin kuuluu vastaavanlaisten lakien säätäminen koko liittovaltion alueelle.
Mothie toivoo, etten yritä luoda heistä turhan sankarillista kuvaa.
”Totuus nimittäin on, että olemme se kanarialintu kaivostunnelissa. Kun me kupsahdamme, alkaa monille muillekin tulla tukalat paikat. Enkä halua olla mikään tuomiopäivän julistaja, sanon vain suoraan. Puhun nyt todellisuudesta.”
Yhtäkkiä Mothien ilme muuttuu ovelaksi, suorastaan salamyhkäiseksi.
”Minullahan on monta nimeä: olen Moth Moth Moth, tai Magical Miss Mothie, mutta ennen kaikkea olen Saint Mothie”, hän sanoo.
Mothie selittää, että on alkanut tarkoituksella tuoda esityksiinsä ja taiteeseensa paljon uskonnollisia teemoja, symboleita ja Jeesusta.
”Kun meiltä nimittäin aletaan riistää erilaisia vapauksiamme, on ’uskonnonvapaus’ niistä aivan viimeinen”, hän sanoo tehden sormillaan suurieleisesti sitaattimerkit. ”Joten jos Jeesus ja Mothie ovat erottamattomasti yhteydessä, minulta ei voi viedä tätä pois.”
Mothie vakavoituu ja jatkaa:
”Heidän on parempi olla valppaana, koska minä opin nopeasti, ja osaan myös rukoilla.”
Memphisin historia on täynnä sortoa ja kapinallisuutta. Entinen orjakaupan solmukohta oli 1960-luvulla myös yksi kansalaisoikeusliikkeen taistelutantereista, jossa murhattiin pastori Martin Luther King. Kingin kuolinpaikka, segregaatiolakien aikaan mustille asiakkaille suunnattu Lorraine-motelli, on muutettu Yhdysvaltain kansalaisoikeusliikkeen museoksi.
Keskustan Beale Street oli aikanaan ”mustan USA:n pääkatu”, ja Memphisiä kutsutaan paitsi bluesin kodiksi myös rock and rollin synnyinpaikaksi. Rock and rollin pioneereista monet olivat mustia queer-ihmisiä, kuten Little Richard ja Big Mama Thornton. Little Richard lauloi Tutti Fruttin alkuperäisessä versiossa anaaliseksistä, Long Tall Sally taas oli vastustamaton transsukupuolinen seksityöläinen.
”Tässä kaupungissa on järjestetty drag-show joka viikko vuodesta 1969 saakka”, Mothie opettaa.
Queer-väestö on jättänyt kiistattoman jäljen Memphisin identiteettiin, historiaan ja ylpeyden aiheisiin. Silti juuri kaupungin queer-historian esilletuominen oli Mothien mukaan osasyy sortavien lakien syntyyn.
Memphisin tieteen ja historian museossa järjestettiin kesällä 2022 Summer of Pride -näyttely, jonka päätösjuhlissa oli tarkoitus pitää museon historian ensimmäinen drag-show. Tilaisuus kuitenkin peruttiin aivan viime hetkellä, kun rakennuksen ulkopuolelle ilmaantui rynnäkkökiväärein varustautunut äärioikeistolainen mielenosoittajajoukko Proud Boys. Kyseessä on sama porukka, joka marssi etulinjassa Yhdysvaltain edustajanhuoneen Capitolin valtauksessa tammikuussa 2021.
Lähes kolmesataa henkeä evakuoitiin museon tiloista. Ketään ei pidätetty.
Mothie kertoo, että asiasta tuli ensin paikallistason uutinen ja sitten kansallinen uutinen. Hän uskoo, että vasta tämän uutisoinnin kautta moni Tennesseen konservatiiveista sai ylipäätään tietää, että Memphisissä suunniteltiin koko perheen drag-show’ta.
Seurauksena syntyi suunnitelma laista, jolla pyrittiin estämään vastaavat tilaisuudet tulevaisuudessa.
Etelään tiivistyvät monet Yhdysvaltoihin liittyvistä stereotypioista: paljon aseita, uskonnollisuutta, uppopaistettua ruokaa ja matala koulutustaso.
Väliaika on ohi, ja illan toinen esitys alkaa piirakansyöntikilpailulla. Yleisön joukosta lavalle päätyvät mittelöimään nuorehko mies ja keski-ikäinen nainen. Hunny Blunt ja Juicy Massacre seuraavat kilpailua intensiivisesti ja rääkyvät mikrofoniin selostusta sellaisella innostuksella, että tiedon sijaan välittyy lähinnä tunne.
Jälkimmäinen show on saanut tuvan täyteen. Yleisö on kirjava: nuoria ja vanhoja, mustia ja valkoisia, vaatteinaan kaikkea kimaltavista ihonmyötäisistä mekoista haalistuneisiin duunarifarkkuihin. Osa seuraa show’ta matalalla profiililla, osa heiluu tuolillaan myötäeläen esityksiä äänekkäästi ja vailla kontrollia.
Yhdysvaltojen kulttuurillisesti omaleimaista etelää on vaikea määritellä täsmällisesti. Helpoiten alueen rajat saa piirrettyä sisällissodan aikaisten rajojen perusteella entisen konfederaation alueelle. Etelään tiivistyvät monet Yhdysvaltoihin liittyvistä stereotypioista: paljon aseita, uskonnollisuutta, uppopaistettua ruokaa ja matala koulutustaso.
Yksi erikoisimmista Yhdysvaltain etelää koskevista tilastoista on se, että siellä asuu valtaosa koko maan lgbtq-ihmisistä, siis noin reilu kolmasosa. Vaikka väkilukuun suhteutettuna heitä ei ole merkittävästi enempää kuin muualla, esimerkiksi Tennesseessä jopa 6,3 prosenttia väestöstä kertoi kuuluvansa lgbtq-vähemmistöön. Vastaava luku on Kaliforniassa 5,1 ja New Yorkissa 5,5 prosenttia.
Koska muuttaminen pitkienkin matkojen päähän on Yhdysvalloissa verrattain yleistä, voisi äkkiseltään ajatella monen queer-ihmisen pakenevan vainoa ja väkivallan uhkaa pois konservatiivisemmilta alueilta.
Illan lopuksi Hunny Blunt lip-syncaa Dolly Partonin balladin.
I’ll be fine and dandy
Lord it’s like a hard candy Christmas
I’m barely getting through tomorrow
But still I won’t let
Sorrow bring me way down.
Esityksen jälkeen ryntään kysymään häneltä, miksi etelässä asuu niin paljon queer-väestöä.
Hunny Blunt naurahtaa. Hänen mukaansa ympäröivän yhteiskunnan vihamielisyys tekee etelän queer-yhteisöistä entistä yhtenäisempiä ja solidaarisempia. Memphisin drag-piireissä vaikuttaa siis vallitsevan jonkin sorttinen talvisodan henki.
”Olen tavannut vaikka kuinka paljon queer-ihmisiä, jotka ovat muuttaneet tänne kuka mistäkin syystä ja täällä liittyneet taisteluun löytäen merkitystä elämälleen”, Hunny sanoo.
Taistelu jatkuu, mutta Magical Miss Mothien mukaan oikeudelliset keinot ja marssit on tällä erää nähty. Drag-lain voimaantulo ja Trumpin uusi kausi ovat siirtäneet yhteisön päämääräksi selviytymisen.
