Hæ! Niin kai siellä Islannissa tyypillisesti tervehditään?
Kyllä, hæ hæ.
Olet koulutukseltasi ekonomi. Lisäksi olet työskennellyt viestintäasiantuntijana, matkaoppaana, kirjailijana ja design-kaupan pitäjänä. Kuka näistä ammateista on murhaaja?
Ehdottomasti se design-kaupan pitäjä. Se tapaa niin paljon ihmisiä päivän aikana ja olisi noista ehdottomasti mehukkain.
Esikoisdekkarisi Hildur ponnahti nopeasti myyntilistojen kärkeen ja tienaat nykyään kirjoillasi jopa satojatuhansia euroja vuodessa. Nuorten kannattaisi siis kauppikseen pyrkimisen sijaan ryhtyä kirjailijoiksi.
Olisin itse halunnut mennä lukemaan kotimaista kirjallisuutta suoraan lukiosta, mutta sinne oli niin vaikea päästä, että hain kauppikseen. Sinne oli korkeampi sisäänottoprosentti, ja halusin päästä opiskelemaan jotain.
Olen lukenut Hildur-sarjasta vasta kaksi ensimmäistä, koska olen edelleen Jakob-kirjaan kirjaston jonossa jollain sijalla 3900. Miksi nämä kirjat siis tarkalleen ottaen ovat niin suosittuja?
En mä tiiä. Olen niihin itse tosi tyytyväinen, mutta on tämä ihmeellistä. Ei mulla ole tähän oikein mitään vastausta. Nautin tietysti suosiosta, mutta en osaa sanoa tarkalleen, mistä se johtuu. Joku vaan meni kohdalleen, joku mystinen x-tekijä.
Hildur-sarjassa selitetään paljon islantilaista kulttuuria auki. Onko romaanisarjasi todellisuudessa Islannin matkailubisneksen sponsoroima?
No olisipa, mutta ei se kyllä ole. Ihan omalla ajalla ja rahalla ne kirjoitin. Mustahan olisi ihanaa saada joku sellainen matkailuedistämispinssi joltain valtiolliselta toimijalta puseroni rinnukseen, mutta ei ole sellaista vielä näkynyt. Ehkä joku päivä.
Miksi kirjojesi ”hyvät” henkilöt ovat hoikkia ja urheilullisia ja pahikset rapsuttelevat arpiaan?
Olen tästä eri mieltä, koska sekin, joka rapsuttelee arpiaan, itse asiassa paljastuu tietyllä tavalla lämpimäksi ihmiseksi. Hildurin painosta en ole koskaan sanonut mitään. Sehän syö aina mitä haluaa ja tykkää urheilla paljon. Se ei ole mielestäni hoikka, vaan enemmän sellainen riski, ihana jötkäle.
Nordic noir on nykyään epätrendikästä. Hildur-sarjasta onkin sanottu, että se edustaa nordic blueta, joka on ilmeisesti melkein kuin nordic noir, mutta enemmän ihmissuhteita ja villapaitoja. Googlasin termin ja löysin vain värikarttoja, sinun haastattelujasi ja viittauksia Hilduriin. Keksitkö termin itse, jotta et joutuisi myöntämään, että kirjoitat nordic noiria?
No en keksinyt, vaan pöllin sen käyttööni yhdeltä saksalaiselta tv-tuottajalta, joka oli lukenut Hildurin ja sanoi, että tämä on just sitä mitä me etsitään, tällaista nordic blueta. On valon sävyjä ja sosiaalipsykologisia ulottuvuuksia. Olin että jes, tuo kuulostaa ihanalta, ja aloin käyttää termiä, koska musta se on kuvaava. Mulla on aika vähän graafisen väkivallan kuvausta kirjoissa, mutta ei siellä myöskään ole romantiikkaa, eli ne eivät ole cosy crimeakaan. Jotenkin se nordic blue tuntui omalta.
Dekkareiden lisäksi olet kirjoittanut kirjoittamisoppaita. Millä tavalla neuvoisit minua kirjoittamaan tämän jutun?
Hyvä kysymys. Oota. Hmm… No sieltä vaan… (Epäselvää muminaa.) Tämä on just niin vaikeata tämä toisten neuvominen. Kuuntelet tämän nauhan, ja sitten kirjoitat kaiken sinne, mitä mä sanoin. Jos puhuin liian pitkästi, poistat puolikkaita virkkeitä sieltä täältä. Eiks oo aika hyvä. Toinen, mitä aina sanon, on että perse penkkiin ja sitten vaan kirjoitetaan. Kun tietää, mitä on tekemässä, se pitää tehdä eikä jäädä liikaa miettimään. Jos haluat, voin katsoa sun jutun ensimmäisen version ja kommentoida.
Se voisi olla kiva, kun meiltä on täällä Ylkkärissä juuri säästetty editointivoimasta.
Ou gaad. Joo.
Et allekirjoittanut kirjailijoiden avointa kirjettä, jossa kritisoidaan suoratoistopalveluita, jotka myyvät kirjallisuutta ”pilkkahinnalla”. Hesarin haastattelussa kerroit, että syy oli, että et ”täysin ymmärrä kiinteää tasahintavaatimusta” ja että kirjeessä on ilmaisuja, joita et käyttäisi muille puhuessa. Kiertelyltä kuulostaa. Jätätkö oikeasti äänikirjojen suoratoistopalvelut kritisoimatta siksi, että saat itse niistä niin hyvät tulot?
No en, en jätä. Olen ollut kirjailijana kohta 20 vuotta ja äänikirjojen parissa aina. Silloinkin, kun kirjani myivät paljon pienempiä määriä kuin nykyään, äänikirjapalvelu on mahdollistanut sen, että kirjani ovat ihmisten käytössä pidempään. Siinä kirjeessä oli paljon tosi selkeitä ja hyviä asioita, kuten ettei kirjojen alvia nostettaisi. Mutta kokonaisuutena siinä oli paljon puhetta eri tahoille, ja kun nimensä laittaa johonkin paperiin, silloin tarkoitetaan kaikkea, mitä siinä paperissa lukee. Ja en laita nimeäni mihinkään, mitä en täysin tajua. Kuten se tasahintamalli; en ymmärrä, mikä se on ja mitä lainsäädännöllisiä muutoksia sellaisen käyttöön ottaminen vaatisi, ja mitä se tarkoittaisi käytännössä minulle kirjailijana kaikista niistä teoksista, joita olen tähän mennessä tehnyt ja tulen ehkä tekemään.
Mainitsit erikseen Hesarille, että sinua häiritsi kirjeessä ollut ilmaus ”kirja-alalle pesiytynyt epäeettinen toiminta”, koska verbi viittaa tuhoeläimiin. Mikä tuhoeläin itse olisit?
Olisin torakka, koska torakat selviävät kaikesta. Jos kaikki muu on mennyt, torakat edelleen painavat menemään. En tajua niiden roolia maailmassa, miksi ne on olemassa? Ja ne ei häivy mihinkään vaan tulee aina väärään paikkaan väärään aikaan ja herättää karmivan olon.
Minkälaisen avoimen kirjeen voisit allekirjoittaa, ihan mistä vain aiheesta?
Haluaisin, että aina kun tarjotaan kahvia, sen kanssa tarjottaisiin myös kermaa. Sen voisin allekirjoittaa välittömästi ilman epäilyjä. Kerma on kahvissa ainoa oikea sisällys, mutta en silti pakota muita allekirjoittamaan.
”Saan aika usein kommenttia kustannustoimittajaltani, että tätä erotiikkaa pois tästä, tätä ei nyt tarvita.”
Olet erikoistunut myös islantilaisiin villapaitaohjeisiin. Minkälaisen kuvion suunnittelisit Ylioppilaslehti-teemaiseen villapaitaan?
En ole koskaan suunnitellut yhtäkään kuviota itse, eli tämä olisi ensimmäinen. Tekisin ehkä viisi tasaraitakuviota. En lähtisi kokeilemaan mitään liian vaikeata, joku sellainen helppo ja nopea tasaraita.
Helppo ja nopea on juuri sitä, mitä me täällä Ylkkärin toimituksessakin joudutaan nykyään tekemään. Meitä on myös kannustettu etsimään vaihtoehtoisia rahoituslähteitä, kun ylioppilaskunnan roposet ovat vähissä. Voisitko heittää idean mahdollisimman hyvin myyvästä dekkarista, joka sijoittuisi yliopistomaailmaan?
Ehdottomasti siinä pitää olla vähän erotiikkaa. Tästä saan aika usein kommenttia kustannustoimittajaltani, että tätä erotiikkaa pois tästä, tätä ei nyt tarvita. Mutta musta sitä on hirveän kiva kirjoittaa, eli ehkä pistäisin tässä dekkarissa kaasun pohjaan: murhia ja erotiikkaa. Seksiä ja väkivaltaa.
Kiitos ideasta! Unelmahommissa-kirjassa neuvot, miten intohimosta tai harrastuksesta voi tehdä kannattavan työn. Itse suhtaudun intohimoisesti Tiktokin selaamiseen, metsässä kävelemiseen ja kaikenlaiseen laiskotteluun. Millainen kannattava työ minulle näistä voisi muodostua?
Sen metsässä kävelyn voisit yhdistää johonkin matkailuun liittyvään mainostamiseen esimerkiksi. Jos sinulla on joku ihana metsä, jossa aina kävelet, siellä voisi alkaa vetämään ohjattua metsäkävelyä. Ja jos rupeaisit samalla tekemään Tiktokiin videoita ja yhdistäisit niihin vaikka sitä erotiikka ja väkivalta -näkökulmaa, saisit hurjasti näyttökertoja. Sitten voisit alkaa tehdä myös mainoksia sinne Tiktokiin, vaikkapa niistä metsäkävelyistä. Olisikohan tässä ideaa?
Kuulostaa hyvältä, voi nimittäin olla, että kohta täytyy etsiä uutta uraa. Seuraava kirjasi Rakel ilmestyy marraskuussa eli vasta tämän haastattelun jälkeen, sopivasti joulumyynteihin. Suunnitteletko kirjasi myyntisesonkien mukaan?
Tuota, no en. Enemmän sen pohjalta, että milloin pääsen aloittamaan. Koska mulla menee tietty aika sen yhden kirjan kirjoittamiseen. Ensimmäinen kirjani ilmestyi kesän kynnyksellä, ja nyt kun minulta ilmestyy käännöksiä, niihinhän en voi vaikuttaa. Ne tulee ulos kun tulee.
Ennustan, että Rakel-teoksen alkupuolella fiilistellään islantilaisia maisemia, surffaillaan ja pohjustetaan juonta selkokielellä ainakin kymmenellä eri aikatasolla. Puolivälin tienoilla lukijalta vedetään matto jalkojen alta ja loppukirja käytetään juonenkäänteiden yhteenvetoon. Yskäise kahdesti, jos olen oikeassa.
(Pitkä hiljaisuus.) Oota, mä mietin sitä alkua… (Toinen pitkä hiljaisuus. Yskäisee kerran.) Sait vaan yhden yskäyksen.
Hildurista on tulossa myös televisiosarja. Aiotko tehdä George R. R. Martinit eli keskittyä rahakkaisiin televisiotuotantoihin ja jättää kirjasarjan kesken?
En missään nimessä. En osaa kirjoittaa telkkariin, en ole koskaan kokeillut. Aion vain katsoa sarjan telkkarista, kun se tulee. Ei ole mun osaamista ollenkaan, ainakaan nyt vielä. Ei koskaan saa sanoa ei koskaan, mutta minulla ei ole mitään hajua, miten sellainen televisiokäsikirjoitus edes tehdään.
Kiitos haastattelusta. Voisi sanoa, että ymmärrysvajeeni katosi kuin pieru tunturiin, kuten kuuluu eräs Apu-lehteen kirjoittamiesi kolumnien otsikoista.
(Nauraa) Ihan mahtavaa.
