Jos ihminen pissaa paljuun, nouseeko veden pinta? 

Lasten tiedekysymyksiä on ratkottu Hesarissa vuosikausia, mutta vihdon vastatuiksi ansaitsevat tulla mieslasten ja muidenkin ”aikuisten” kysymykset. Lähetä oma kinkkinen kysymyksesi sekä kysyjän nimi ja ikä osoitteeseen toimitus@ylioppilaslehti.fi.

T:Teksti:

Jos ihminen pissaa paljuun, nouseeko veden pinta? 

Akseli, 28 

”Pissa ja palju ovat tietenkin kiinnostavia aiheita, mutta vastaus on itsestään selvä, sillä kyse on pelkästä geometriasta. Virtsarakko oli jo alussa paljussa eli veden sisällä, joten ei ole mitään väliä, siirtyykö pissa rakon sisältä ulkopuolelle. 

Pinta ei siis nouse, vaikka paljuun pissaisi. Kriittisintä veden korkeudelle on se, onko ihminen koko ajan yhtä syvällä paljussa. Jos nousee seisomaan, vesi tietenkin laskee. 

Jos ajatusta haluaa viedä vähän pidemmälle, ainut tapa nostaa paljun veden pintaa pissaamalla on tehdä niin, että nostaa alavatsan tai mieluiten koko alaruumiin veden yläpuolelle ja pissaa sitten veteen. Näin veden pinta nousee täydellä rakolla ehkä 500 millilitraa. 

Jos paljun tilavuus on esimerkiksi tavallinen 1400 litraa ja halkaisija 170 senttimetriä, pinnan nousua tulisi pikaisesti laskien 0,2 millimetriä. Jokainen voi sitten miettiä, onko se riittävän merkittävä nousu ja haluaako tehdä tuollaisen jotakuinkin erikoisen pissausmanööverin nostaakseen paljuporukan vettä 0,2 millimetriä. Pitää myös muistaa, että tuo efekti näkyy vain, jos malttaa pysyä samassa asennossa koko ajan.” 

Fysiologian professori Sampsa Vanhatalo, Helsingin yliopisto

Miksi evoluutio tuntuu suosivan rapuja? 

Adam, 25 

”Ihan aluksi haluan nillittää hieman ja korjata, ettei evoluutio suosi mitään. Evoluutio on prosessi ja prosessina sokea ilman päämäärää.  

Luonnonvalinta sen sijaan on tuottanut monia samankaltaisia rakenteita eliöille, jotka eivät ole lainkaan sukua toisilleen yksinkertaisesti siksi, että rakenne toimii. Esimerkiksi liito-oravat, kaguaanit ja Australian sokeriorava eivät ole lainkaan sukua toisilleen, mutta ne kaikki pystyvät liitämään puusta toiseen useita kymmeniä metrejä jalkoja yhdistävien liitopoimujen avulla. On helppo ymmärtää, miksi tällainen adaptaatio on kehittynyt. Eläimelle on varmasti edullista mieluummin liitää kuin juosta ja kiivetä puiden latvusten välillä. 

Mutta miksi luonnonvalinta näyttää suosivan ravunkaltaisia panssaroituja ruumiinmuotoja, joilla on häntä? Ensin pitäisi tutkia, onko tosiaan näin, ja sitten miettiä mahdollisia hypoteeseja. Panssaroitu ruumis antaa suojaa petoja vastaan. Toisaalta se estää tehokkaasti liikkumisen. On siis helppo ymmärtää, miksi nivelikäs häntä, jolla saadaan pukattua vauhtia, on kehittynyt.” 

Ekologian professori Johanna Mappes, Helsingin yliopisto