Sielu vai ruumis?
Siili vai kettu?
Aki vai Mika?
Merkitykselliset kysymykset ovat askarruttaneet älymystöä läpi historian. Ajattelu on kehittynyt ja kukoistanut, mutta vasta Helsingin Töölössä intellektuaalinen kilvoittelu saavutti evolutiivisen päätepisteensä ja tiivistyi nykyiseen, töölöläiseen muotoonsa.
Etu- vai Taka-Töölö?
Tämä töölöläisiä kiihottava kysymys on saanut lukuisia variantteja, kuten: asutko Etu- vai Taka-Töölössä? Ja ennen muuta: missä menee Etu- ja Taka-Töölön raja?
Kysymys saattaa äkkiseltään vaikuttaa epäolennaiselta. Kuten nimimerkki ”smailimies” kirjoittaa Suomi24-palstalla kysymystä pohtineelle: ”Helsingissä kuten koko EU-alueella on tavaroiden ja työvoiman liikkuminen vapaata joten miksi vaivaat päätäsi?”
Ei ole! Ei varmasti ole! Tai ei ainakaan pitäisi olla! etutöölöläinen älähtää. Jos etutöölöläiset saisivat päättää, Etu- ja Taka-Töölön rajalle rakennettaisiin helvetin korkea raja-aita tai ainakin rajavartijoiden muodostama ihmismuuri, joka tuuppisi takatöölöläiset takaisin lumppukauppauffeihinsa Ritzin biljardikepeillä (niin sanottu etutöölöläinen pushback).
Voisi kuvitella, että Etu- ja Taka-Töölön raja sijaitsee siellä, minne töölöläinen eläkeläiskerho sen kalakapakoissaan kunakin iltana sattuu piirtämään.
Väärin!
Helsingin karttapalvelu määrittelee yksiselitteisesti, että Etu- ja Taka-Töölön rajaviiva kulkee Pohjoista Hesperiankatua. Raja mukailee katua aina Martta Ypyän aukiolle, josta se koukkaa Taivallahdelle. Arkkitehti Martta Martikainen-Ypyä suunnitteli Puolustusvoimain autopataljoonan kasarmin, jossa sijaitsee nykyään töölöläisen perheautopataljoonan K-Supermarket.
Idässä Etu-Töölön raja kulkee Mannerheimintien suuntaisesti Finlandia-talon ulkoseinällä. ”Töölöläinen kasvojenkohotus” voi tarkoittaa joko Töölöläisen kulttuurikerhon seuramatkaa rasvaimuun tai Suomen kuuluisimman marmorikasan remonttia. Kaikilla on Töölössä pikku kremppaa!
Etu-Töölön rajat eivät ole ainoastaan maantieteellisiä. Ne määrittelevät hyvän maun. Raja mutkittelee Finlandia-talon jälkeen ovelasti niin, että Kluuvin puolelle jäävät Pikku-Finlandia ja Musiikkitalo, jonka konserttisalissa Anssi Kela hoilaa nuoruutensa hittejä Helsingin poliisisoittokunnan pidättämänä. Rajaus on niille ihan oikein. Kluuvi on asukaslukuunsa suhteutettuna Helsingin väkivaltaisin kaupunginosa.
Joskus asuntoilmoituksissa käytetään semanttista ansaa, Keski-Töölöä. Keski-Töölö on kiinteistönvälittäjien keksimä termi Taka-Töölölle, jota yritetään myydä Etu-Töölön hinnalla. Sitä ei ole olemassa.
Jos Töölö itsenäistyisi, sen kansallisruoaksi nimettäisiin Picnicin uuniperuna (kanaa ja avokadoa), kansallislinnuksi mäyräkoira, kansalliskasviksi Pohjoiselta Stadionintieltä kaadettu lehtikuusi (jota töölöläiset eivät unohda!), kansalliskirjailijaksi Helvi Hämäläinen ja kansalliseepokseksi Säädyllinen murhenäytelmä (1941).
Kansallislaulu aiheuttaisi riidan. Etutöölöläiset tuskin suostuisivat Mansesteri-yhtyeen Taka-Töölöön (jos saan sulta taka-töölöö / taka-taka-töölöö) tai takatöölöläiset Töölön ketterän Ludoon (kun sä saavut Etu-Töölöön / aurinko nousee taas). Kaikille epämieluisaksi kompromissiksi kävisi Freud Marx Engels & Jungin Töölööseen (hän on kuullut on kaupunginosa tuolla / jossa mummot voi ylpeenä kuolla / elettyänsä kauan kera puudeli-hauvan, keskellä rikkauden / hän päässyt ei vain Töölööseen).
Vain yhteinen uhka yhdistää etu- ja takatöölöläiset. Näitä uhkia vastaan taistelee kaksi maailman ainoaa Suomi-Töölö-ystävyysseuraa eli Töölö-seura ja Töölön kaupunginosat – Töölö ry, joiden ansiosta Hesperian esplanadilla on vielä hevoskastanjoita eikä esimerkiksi malmikaivosta. Etu-Töölöäkään ei ole vielä räjäytetty yhdeksänsataakaistaiseksi rekkatunneliksi, vaikka toisaalta tunneliin ehkä mahtuisi muutama ylimääräinen parkkiruutu, joista on kyllä pulaa…
Ja on niitä muitakin uhkia!
Nimittäin äärioikeisto. Itsenäisyyspäivänä 2017 joukko puuhakkaita töölöläisiä yritti tuoda lauman alpakoita Töölöntorille joko äärikansallismielisen soihtukulkueen tai töölöläislasten kiusaksi. Töölöläisvanhempien löyhä yhteenliittymä nimesi itsensä osuvasti Töölön lapsellisiksi, sillä vain töölöläisessä mielikuvituksessa villantuotantoon jalostetut kamelieläimet voisivat toimia äärioikeiston vastavoimana.
Seitsemän vuotta myöhemmin, kesäkuussa 2024, tapahtui taas. Kun Taka-Töölössä järjestettiin samanaikaisesti nostalgiannälkäisiä rahastava Helsinki City Festival ja pokebowlinnälkäisiä rahastava Sideways, Taka-Töölö muuttui transgressiiviseksi painajaiseksi. Yleisö virtsasi, pissaili, pisutteli, lorotteli, kuseskeli ja kakki bataillemaisen estottomasti kaduille ja pihoille.
”Haju on tänään todella voimakas”, töölöläisasukas arvioi Helsingin Sanomille.
”En ole nähnyt yhtä humalaista porukkaa edes vappuna Mantalla”, toinen kommentoi ja antoi samalla töölöläisen määritelmän humalalle.
Murheenkryyni on ollut myös Kansallisoopperan edessä loistava valotaulu, joka on piinannut ja valvottanut typerillä mainoksillaan kaikkia vastapäisen raitiovaunupysäkin matkustajia.
Voimia Taka-Töölöön!
Töölössä on niin monta K-kauppaa, että on vaikeaa enää erottaa, missä kauppa päättyy ja elämä alkaa.
Töölöläisyyttä voi opiskella maailman töölöläisimmästä töölöläislehdestä eli Töölöläisestä. Sen kolumneissa Helsingin töölöläinen apulaispormestari Daniel Sazonov (kok) hallusinoi eurooppalaisesta ja ennen muuta töölöläisestä juomakulttuurista, jossa ”parhaimmillaan kaupan kalatiskiltä voi saada suoraan mukaansa merelliseen valikoimaan erikseen mietityn viinipullon”. Sitä paitsi ”erinomainen juustokauppamme Rolling Cheese Museokadulla tarjoaa eksoottisia juustoja ja kinkkuja”. Eksoottisia kinkkuja!
Lehteen kuuluu myös runsas, journalismia imitoiva mainoslukemisto paikallisista liikkeistä sekä varatuomari Atik Alin lakipalsta, jossa käsitellään ”ajankohtaisia lainsäädännön ja oikeuskäytännön alaan kuuluvia kysymyksiä” – niin töölöläistä! –, kuten asunto-osakeyhtiön palovaroitinvastuuta ja muita kinkkisiä pulmia…
Lehdestä voi bongailla myös K-kauppojen mainoksia, onhan Töölössä niin monta K-kauppaa, että on vaikeaa enää erottaa, missä kauppa päättyy ja elämä alkaa. Jos Madventures reppureissaisi jokaisessa jaksossa yhteen Töölön K-kauppaan ja maistelisi siellä omaan madventuremaiseen tapaansa risti-istunnassa pähkinähyllyn taateleita tai lihatiskin marmorifileetä, sarjalla olisi enemmän jaksoja kuin Salatuilla elämillä.
Töölön arkkitehtuuria ihaillaan, eikä syyttä. Töölöläiset talot ovat yhtä kylmiä kuin niiden asukkaat. On suuria umpikortteleita, myöhäisjugendia, klassismia, fuktionalismia, ornamentteja ja pilastereita. Eikä sovi unohtaa lastensairaalana toimineen Lastenlinnan lämminhenkisiä reliefejä, kuten sydänverellään poikasiaan ruokkivaa kotkaemoa. Kiitos, rapparimestari Yrjö Kyllönen!
Jos ei ole ylimääräistä seitsemää miljoonaa euroa, joilla ostaisi tyhjän Lastenlinnan kakkoskodikseen, täytyy tyytyä vuokraamaan yksiö. Töölöläiset opiskelijat on sullottu ahtaisiin ja kolkkoihin koppeihin, jotka vastaavat tilavuudeltaan Kalliossa asuvan nuoren housuja. Housuihin voi sujauttaa kätevästi viirivehkan, astiakaapin ja huteran parviviritelmän. Töölöläisessä asunnossa voi harrastaa myös kiikkerää parviseksiä. Neliöt liikkuu!
Tehoyksiöitä ei ole pilattu keittiöllä tai kylpyhuoneella. Keittolevyn voi nostaa lattialle eteisen komerosta. Jos tiskialtaan hanan alla ei mahdu pesemään hiuksiaan, voi aina kylpeä takapihan sadetynnyrissä. Samalla voi ihastella kirkkailla väreillä maalattuja räystäslistojen alapintoja.
Töölö olisikin opiskelijalle mukava asuinvaihtoehto, jos rappukäytävässä saisi asua. Eteishallin matolla sentään mahtuu oikaisemaan jalkansa, ja sitä paitsi kellanvihreiden, profiloitujen kattolistojen alapuolella on melkoisen soma holkkapyöristys.
Töölössä sijaitsee myös ehkäpä Helsingin suosituin vessa (Temppeliaukion kirkko), ruuhkaisin putkityömaa (Sibelius-monumentti) ja epäkäytännöllisin mattoteline (Kimmo Kaivannon Plaza-hotellin eteen pystyttämä Oodi 60 000 järvelle). Muista töölöläisen abstraktin veistostaiteen merkkiteoksista on mainittava Mika Waltarin pusikkoon pystytetty Veikko Hirvimäen Kuningasajatus, joka liittyy Mika Waltariin yhtä paljon kuin Kuningasidea-yhtye reggae-musiikkiin.
Töölöläisessä asunnossa voi harrastaa myös kiikkerää parviseksiä. Neliöt liikkuu!
Töölössä on lähes mahdotonta vetää kunnon kännejä.
Jos ei halua toteuttaa töölöläis-sazonovilaista juomakulttuuria, eli tissutella kalsareissa alle kahdeksanprosenttista vinkkua ja puhella jääkaapille, voi nuokkua kalakavereiden kanssa kalakapakoissa ja kuunnella ikävystyttäviä kalajuttuja soutulaitteiden hinnoista. Sitten jäljelle jää enää Etu-Töölön Favela, joka on loistava osoitus töölöläisestä luokkatietoisesta huumorintajusta. Brasilialaiselle favela tarkoittaa ilman lupaa rakennettua, köyhää asuinaluetta, töölöläiselle ”itse tehtyä fun foodia”.
Ravintolan nimi toteuttaa vanhaa töölöläistä viisautta: ennen kuin voi nauraa itselle, on osattava nauraa muille.
Bar Favela on töölöläinen versio Kalliossa sijainneesta Panemasta: kallista olutta ja nimi, joka naurattaa aamuyön kännitekstarissa.
morjens
tuukko panemaan
siis siihen baariiin :D
Töölössä sijaitsee toinenkin vitsi, Korjaamo.
Korjaamo on ”elävän kulttuurin koti”, jonka baari ei ole koskaan auki. Tai on, perjantaisin ja lauantaisin ainakin… pitäkää hatuistanne kiinni… puoli kahteentoista. Baarin ja ravintolan lisäksi Korjaamo on kaikkea muutakin, kuten ylempien toimihenkilöiden loppusijoituspaikka, jonka lavalla Antti Autio ulisee loputonta itkuaan ja katsomossa kulttuurisetelit kostuvat kyynelistä. Keikkoja järjestetään silloin, kun Päiväkirjaklubin osallistujat malttavat hetken olla lukematta kauppalistojaan mikkiin.
Toki Töölössä on myös ällöttäviä kahviloita.
Sellainen on Taka-Töölön pittoreski Cafe Regatta, joka on fantasia maaseudusta töölöläisille, joille maaseutu tarkoittaa piipahdusta Seurasaaressa tai K-kaupan persimonosastolla. Tässä punaiseen leikkimökkiin sijoittuvassa maaseutufantasiassa tyttöset keittelevät kuparipannuissa kahvia (onko heillä nahkaiset esiliinat?) ja kuokkivat välillä pihalla perunamaata, jonka viereisessä kyltissä lukee: ”Tämä on se perunamaa”.
Jos oikein haluaa hulinoida, voi osallistua Eliten ”liekitysviikoille”, mutta ei niistä sen enempää.
Töölöä ihaillaan ja pilkataan asioista, joita siellä ei ole.
Matkailusivusto TripAdvisor nimeää Taka-Töölön suosituimmaksi nähtävyydeksi Seurasaaren ulkomuseon, joka on teknisesti ottaen Meilahdessa.
Töölöä mainostetaan vehreillä ulkoilualueilla, vaikka Keskuspuisto alkaa itse asiassa vasta Laaksossa. Töölönlahtikin on Töölöä vain puoliksi.
Myös Töölön pilkkaajat sortuvat tietämättömyyteen. Pilkkaajat muistuttavat, että Töölöstä pääsee nopeasti sairaalaan (joka on Meilahdessa) tai jos hoitojono on liian pitkä, ainakin hautausmaalle (josta suuri osa on Lapinlahdessa)
Töölössä ei tapahdu koskaan mitään. Jos joku väittää toisin, hän valehtelee tai on väärässä. Elokuussa vaikutti hetken siltä, että Töölössä olisi lentänyt muutakin kuin petankkikuulia. Näyttävästi uutisoitu ”Töölön räjähdys” tapahtui kuitenkin työmaalla Laakson sairaalassa eli Laaksossa, josta kiviä lensi lähistölle Meilahteen.
Viimeksi Töölössä on räjähtänyt, kun kotiäiti räjähti uuniperunan lattialle pudottaneelle lapselleen Topeliuksenkadun Picnicissä.
Siitäkin on jo vuosia.
