5.12.
Valmistautumista vastaanotolle. Harjoitellut kättelemistä ja hymyilemistä nyt pari päivää. Hyvin se sujuu. Jenni on siinä vieressä. Hän on säteilevä, minun ei tarvitse olla. Riittää, että välillä saan hymyn aikaiseksi. Ketään ei tarvitse kuunnella, kunhan muistan toistella tervetuloa.
Voimaton olo siitä tulee, kun olisi niin paljon sanottavaa, mutta mitään ei saa sanoa. Kun käyttää itse pitkään valtaa tällä tasolla, tietää, mikä olisi maalle parhaaksi. Minähän tulisin helposti valituksi tähän virkaan vaikka koko iäksi, mutta sellaista ei kehtaa ehdottaa, kun se kuulostaisi niin venäläiseltä, ja nyt kaikki venäläinen on kielletty. Borssikeittoakaan en kehtaa enää pyytää, kun sekin vuotaisi someen. Kohta olisi Timo Haapala arvailemassa, minkä viestin tahdon lähettää punajuuria syömällä.
Ehdokkaista en uskalla sanoa mitään ääneen. Hyvä, että Jennille uskallan joskus jotakin murahtaa. Tähän minä nyt voin vähän purkaa sydäntäni, mutta ei se ole sama asia kuin ottaa kunnolla kantaa. On tämä ihmeellinen asia. Mitä enemmän minulla olisi näkemystä, sitä vähemmän uskallan mitään ääneen puhua. Kohta en uskalla enää edes nyökätä.
Tässä nyt muutama havainto niin muistan myöhemmin, mitä tänään ajattelin, ja ehkä tämäkin merkintä joku päivä paljastetaan tutkijoille. Paljastuupa sekin, että tiesin kuka seuraajakseni valitaan.
Jussi
Mitä enemmän olen kiertänyt maailmaa, sitä eksoottisemmalta ja piristävämmältä tuntuu kotimainen rasisti. Moni pehmenee politiikassa, menettää vihansa ja katkeruutensa. Rasisti päätyy lopulta vitsailemaan enemmän kannattajistaan kuin maahantulijoista. Jussi on kuitenkin väsymätön, ehtymätön. Aivan omanlaisensa. Kai se johtuu niistä yläastekokemuksista. Täytyy Jussia yrittää ymmärtää, rakastaa lähimmäisenä kaikkien niiden vaikeuksien takia. Olen pari kertaa nähnyt Jussin ampumaklubilla. Ilme oli sellainen, ettei hän mitään mukavaa kuvitellut. Silloin minua pelotti ensimmäistä kertaa vuosiin. Mutta silloin kun Jussilla ei ole asetta kädessä, mahdun hänen kanssaan ihan hyvin samaan huoneeseen.
Olli
Mies, josta olen aina pitänyt. Ei leikittele sukupuolirooleilla. Todella tyylikkäät hiukset. Otsarypyt uskottavat, tarpeen mukaiset. Olen vain pelännyt, että Olli on mies, johon Jenni voisi joskus luoda pidemmän silmäyksen. Siksi en ole kutsunut syömään enkä varsinkaan saunomaan.
Sari
Näivettävän asiantunteva. Sarin kaltaisia hahmoja ei ole koskaan liikaa. Ja siksi meillä on pienet puolueet, että ne joutuvat valitsemaan jonkun riviehdokkaan karismalla varustetun ihmisparan johtajakseen. Siitä syntyy hyvää komiikkaa. En ole oikein koskaan pysynyt hereillä Sarin seurassa. Oli mielestäni parhaimmillaan kävelijänä. Jenni sanoi, että Sari on kiinnostava kuin pakasterasia. Se oli minusta hyvin ja viisaasti sanottu. Tuollaisissa lauseissa näkee, millainen sanankäyttäjä Jenni on.
Harry
Harry myy maan venäläisille heti kun saa vähänkin päättää asioista. Siksi hänelle ei saa antaa minkäänlaista valtaa. Sinänsä kyllä ihmettelen, ihailenkin vähän, miten Harry voi päästä kaikesta niin vähällä. Johtuuko se siitä, että hän on niin lyhyt, ettei pää koskaan osu leikkuriin? Joku erikoinen taito Harrylla täytyy olla. Ja miten hän kestää Mikaelin seuraa päivästä toiseen? Harry ja Mikael ovat kuin kaksi venäläistä bottia unohdetun blogin kommenttikentässä. Mutta he ovat molemmat oikeasti olemassa. Olen heidät monta kertaa tavannut, ihmetellyt läheltä, kauhistellut Harryn ahneutta ja Mikaelin lapsellisuutta. Ihan sydäntä lämmittää, kun ajattelen, että heillä on toisensa tässä maailmassa.
Li
Todella pätevä mutta ei vieläkään aikuinen. Kommunistit löytävät aina jonkin kuolleen teoreettisen kulman, jolla voi vielä vähän lykätä aikuiseksi tuloa. Asuu käsittääkseni yhä vuokralla ylioppilaskylässä ja käyttää yleistä pyykkitupaa. Hirveä menetys, sillä noin fiksulla nuorella ihmisellä olisi käyttöä myös aikuisten politiikassa. Yritin joskus ystävällisesti vihjata, että kiljupunkkarit eivät äänestä. Ei tahtonut ymmärtää, mitä tarkoitin. Jatkoi itäsaksalaisen kuvakirjan lukemista. Erikoista, että ministeritasollakin voi olla syrjäytynyt.
Jutta
Jotkut menevät Eurooppaan kasvamaan korkoa ja toiset unohtumaan ihan kokonaan. Siinä vaiheessa kun Jutta sai sen Afrikka-salkun, minun teki mieli lähettää hänelle surunvalittelut. En lähettänyt, kun se ei olisi ollut korrektia. Mutta arvasihan sen, mitä suomalaiset siitä ajattelivat: eivät yhtään mitään. Ehkä Jutta ei ole oikein koskaan löytänyt paikkaansa maailmassa. Katselee yhä hitaasti ympärilleen, hämmästelee missä on, ihmettelee esineitä, pintoja. Hirveän sympaattinen ihminen hän on, mutta jotenkin hidas. Jenni sanoi joskus, että Jutta olisi hyvä siivooja. En kysynyt mitä hän tarkoitti, mutta olen usein miettinyt, että olisi pitänyt.
Pekka
Pekka on aina ehdolla. Hauskaa ja myös traagista, miten mies ei väsy koskaan. Eikä pysty koskaan vetämään johtopäätöksiä. Joskus vitsailin Antoniolle, ettei taida olla kotona kaikki kunnossa, kun mies on jatkuvasti kampanjoimassa. Antonio ei nauranut ollenkaan. Minä nauroin pitkään. Se oli yksi hetkistä, kun oma vitsi on vain niin hauska, että sille repeää useamman kerran. Pekka on siitä ihmeellinen harmaapäinen porvari, että nuoriso on hänestä innoissaan. Vaikka hän ajattelee kaikista asioista aivan samoin kuin minä, Olli ja Juha. Minä olen kuunnellut joskus Pekkaa radiossa ja luullut häntä itsekseni. Lauseet olivat niin samanlaista pyörittelyä. Pekan täytyy olla Euroopan sovinnaisin nuorisoidoli. Yritin joskus Angelalle selittää Pekka-ilmiötä, mutta hän vain pyöritteli silmiään ja lopetti tapaamisen etuajassa.
Mika
Olen kyllä ihmetellyt niin kuin moni muukin. Jääkiekkoilijan leuka, mutta missä kypärä? Väärä laji?
Alex
Tuleva presidentti tietysti. Päivisin Alex on mukava kaveri, vaivaannuttava mutta mukava. Öisin sellainen huorankuristajakokoomuslainen, joiden takia olen katkonut välejä puolueeseen. Jenni ei tykkää Alexista yhtään, jotenkin vaivaantuu Alexin seurassa. Eivät löydä puhuttavaa, kun Jenni tahtoisi jutella kirjoista ja Alex sykemittareista. Ja Alex haluaa raivata metsät täyteen jotain juoksupolkuja ja triathlonratoja ja Jenni kävellä rauhassa ja kirjoittaa runoja niistä pajukoista. Ymmärtäähän sen, että konfliktia syntyy. Minä olen yrittänyt sanoa Jennille, että jokaisessa koulussa on muutama Alex johtamassa oppilaskuntaa, kiusaamassa heikompia, nuoleskelemassa rehtoria. Jenni kysyi, ketä Alex nuolee sitten kun hän johtaa maata. Se oli hyvä kysymys. Ei kai Alex löydä jostakin Macronista itselleen rehtoria? Putinia Alex ei varmasti nuoleskele, kun Putin on niin vahtimestarin näköinen.
Paavo
Ei valitettavasti pärjää näissäkään vaaleissa. Paavolla olisi hitosti annettavaa, mutta on joutunut kepulaisen ajojahdin kohteeksi. Todella koskettavasti puhui ihmiskuntapolitiikasta viime vaaleissa. Minulla meinasi ihan ääni vapista tenteissä, kun sain istua Paavon vieressä. Kosketti niin syvältä hänen hahmonsa, se itsekritiikin puute, joka meitä kieltämättä yhdistää kokemuksen lisäksi. Paavo tietää, että valta on raakaa ja herkullista kuin sushi. Hänestä saisi tälle maalle kunnollisen johtajan. Siksi minä täytin ensimmäisen kannattajakortin. Ei se taida voittoon kantaa, mutta sekin on jo jotakin, että paras pääsee edes osallistumaan kisaan.
