Sunnuntaina 27. helmikuuta 1944 keskus yhdisti puhelun yliopiston päärakennukseen. Soittaja oli Saimi Järnefelt – taidemaalari Eero Järnefeltin leski.
Edellisenä yönä Helsinkiä oli pommitettu rajusti. Ilmaiskuissa oli vaurioitunut myös yliopiston päärakennus. Palopommit olivat runnelleet yliopiston kattorakenteita.
Yliopiston vahtimestarit ja rengit olivat kantaneet kirpeässä pakkasyössä irtaimistoa turvaan taivasalle Senaatintorille palavasta rakennuksesta. Hätiin oli kutsuttu myös joukko ylioppilaita, joiden railakkaat osakuntajuhlat Bulevardin hulppeassa Rake-talossa olivat päättyneet ilmahälytysten ääniin.
Kuusi vuotta aiemmin kuollut Eero Järnefelt oli luonnostellut yliopiston juhlasaliin kaksi valtavaa teosta yliopiston 250-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetyssä maalauskilpailussa. Voiton oli vienyt taiteilija Albert Edelfelt. Lopulta 250-vuotisjuhlia ei koskaan järjestetty. Edelfeltkin kuoli kesken juhlasalin maalaustyön.
Edelfeltin pian kuoltua Järnefeltin ja taidemaalari Akseli Gallen-Kallelan välille syntyi riitaa siitä, kuka teokset ansaitsisi tehdä. Lopulta Järnefeltin Aurora-seura- ja Flora-juhla -nimiä kantaneet, kankaalle maalatut teokset ripustettiin juhlasalin molemmin puolin lähelle katonrajaa vuosina 1916 ja 1920.
Näistä maalauksista Saimi Järnefelt oli pommitusten jäljiltä huolissaan. Hän soitti yliopistolle varmistaakseen, että myös hänen puolisonsa maalaukset oli pelastettu palavasta juhlasalista.
Oli kuitenkin jo liian myöhäistä.
Vahtimestari kuunteli puhelua tyrmistyneenä. Yliopistolla oli luultu, että teokset oli maalattu suoraan seinään. Teokset olisi voitu pelastaa helposti puukolla irrottamalla. Nyt tuli oli tuhonnut maalatut kankaat täysin.
Artikkelia varten on haastateltu Helsingin yliopistomuseon näyttelypäällikköä Pia Vuorikoskea.
