Syylliset Eeva Kärkkäisen politisoitumiseen löytyvät Savon Sanomien viimeisiltä sivuilta. Siellä seikkailivat Lassi ja Leevi, Modesty Blaise ja B. Virtanen.
Ne vetosivat alakouluikäiseen E. Kärkkäiseen. Vähitellen hän siirtyi sarjakuvista ulkomaan- ja kotimaanuutisiin. Hän alkoi kiinnostua asioista: Merten saastumisesta, Suomen EU-jäsenyydestä ja presidentinvaaleista ja saattoi välipalaa syödessä referoida päivän lehden sisältöä muulle perheelle.
Hän toimi myös perheen tasa-arvovaltuutettuna, joka vastusti töiden jakautumista miesten ja naisten tehtäviin.
Pohjois-Savossa Soisalon saaressa sijainnut lapsuudenkoti ei Eevaa lukuun ottamatta ollut poliittinen.
Toki oli selvää, että naapurustossa äänestettiin presidentinvaaleissa Esko Ahoa eikä Tarja Halosta ja EU-jäsenyyteen suhtauduttiin kriittisesti eikä hurmoksellisesti, mutta kotona politiikasta ei juuri puhuttu.
Äiti työskenteli tekstiilitaiteilijana, isä tutkimusassistettina ja myöhemmin yrittäjänä.
Lapsia oli kymmenen, viisi poikaa ja viisi tyttöä. (Perhe oli lestadiolainen, mutta sittemmin suurin osa heistä – myös Eeva Kärkkäinen – on jättänyt herätysliikkeen.) Rahaa sen sijaan oli niukasti. Se kuormitti vanhempia.
Kotona kävi perhepäivähoitaja Anja. Anja täytti tiskikonetta, leipoi sämpylöitä ja keitti kiisseliä. Jos Kärkkäisen veljet tappelivat, Anja, entinen maatilan emäntä, saattoi ottaa toisen toiseen kainaloon ja toisen toiseen kainaloon ja tokaista, että jos hän on vihaista sonnivasikkaa pystynyt pitelemään, niin kyllä hän aina kahta poikaakin pitelee, Kärkkäinen muistelee. Hän ihaili Anjaa.
Vuonna 2006 oli presidentinvaalit. Kärkiehdokkaat olivat Tarja Halonen ja Sauli Niinistö, ja kampanjoinnissa muodissa olivat vaalikahvilat.
Niitä Kärkkäinen kierteli ja alkoi viihtyä Matti Vanhasen vaalikahvilassa. Koulun jälkeen hän suuntasi Annankadulle Matin paikkaan keskustelemaan politiikasta.
Kärkkäinen sanoo, että hänellä oli jo siinä vaiheessa sellainen olo, että kun hän ennen pitkää liittyy johonkin puolueeseen, keskusta voisi olla hyvä vaihtoehto.
Lopullisen päätöksen sinetöi hänen mukaansa se, että keskustalaisten kanssa oli kivointa jutella. He eivät olleet liian oikeistolaisia niin kuin kokoomuslaiset, mutteivät myöskään niin hyökkääviä kuin vihreät ja vasemmistoliittolaiset.
Demareista maku meni jo aiemmin, kun Demokraatti-lehdessä kritisoitiin aluetukia. Ja tietysti oli ilmeisiä, taustaan liittyviä syitä.
Kärkkäisen lapsuus oli kuin keskustan vaalimainoksesta. Hän kasvoi vanhassa maalaistalossa, jonka pihapiirissä pidettiin lemmikkeinä hanhia, kanoja, kaneja ja vuohia.
Soisalon saaressa hiihdettiin, luisteltiin ja liikuttiin luonnossa, juostiin pellon yli naapuriin aamulypsylle ja mentiin koulun jälkeen ratsastamaan naapurin hevosella.
”Jossain vaiheessa multa kysyttiin, että voisitko sä joskus ottaa täällä kahvinkeittovuoron, ja sille tiellä jäin.”
Sen jälkeen luottamustehtävät seurasivat toisiaan. Ensin Kärkkäinen pääsi Helsingin Keskustanuorten johtokuntaan ja Suomen Keskustanuorten liittohallitukseen, sitten keskustan puoluevaltuustoon ja Helsingin keskustan varapuheenjohtajaksi.
Ehdolle kuntavaaleihin, varajäseneksi asuntolautakuntaan. Kärkkäinen teki myös palkkatyötä puolueessa. Lukiossa Helsingin keskustan valtuustoryhmän sihteerinä ja lukion jälkeen Helsingin Keskustanuorten toiminnanjohtajana.
Vuonna 2009 koitti Eeva Kärkkäisen tilaisuus. Silloinen liikenneministeri Anu Vehviläinen etsi eduskunta-avustajaa, ja Helsingin keskustan aktiivit suosittelivat hänelle Kärkkäistä.
”Olin aluksi ihan kauhistunut, kun hän oli niin hirveän nuori”, Vehviläinen kertoo.
Aktiivit kuitenkin sanoivat ministerille ”hyvin painokkaasti”, että Kärkkäinen kannattaa tavata. Vehviläinen suostui. Hän sanoo, että Kärkkäinen teki heti vaikutuksen. Oli vasta päässyt ylioppilaaksi, mutta ”huokui” henkistä kypsyyttä.
Avustajan tehtävät loppuivat vuonna 2011, kun eduskunta vaihtui. Seuraavat seitsemän vuotta Kärkkäinen opiskeli Uppsalassa valtiotieteitä, työharjoitteli Brisbanessa ajatushautomossa ja työskenteli politiikan toimittajana keskustalaisessa Suomenmaa-lehdessä ja sitoutumattomassa Must Read -verkkomediassa.
Jälkimmäinen pesti jäi kuitenkin vain parin kuukauden mittaiseksi. Kärkkäiselle avautui seuraava näköalapaikka. Syksyllä 2018 hänet kutsuttiin pääministeri Juha Sipilän erityisavustajaksi.
Sen jälkeen Kärkkäisellä on riittänyt töitä keskustan ministeriryhmässä. Hän on erityisavustanut valtiovarainministeri Mika Lintilää, puolueen puheenjohtajaa ja elinkeinoministeriä Katri Kulmunia ja tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kososta.
Kosonen ja Kärkkäinen tutustuivat keskustan mentorointiohjelmassa muutama vuosi sitten. Kosonen mentoroi Kärkkäistä ja auttoi häntä pohtimaan elämänvalintoja ja työelämään liittyviä kysymyksiä. Kososella on Kärkkäisestä tavanomaista hyvää sanottavaa.
Ahkera, perusteellinen, luotettava. Hän kertoo myös, että ”niin kiltin näköiseksi” ihmiseksi Kärkkäisellä on ”aika räävitön huumorintaju”.
”Sieltä voi tulla ihan mitä vain”, Kosonen sanoo.
Erityisavustajat hoitavat ministerin esikunnassa eri tontteja. Karkeasti ottaen ne jakautuvat substanssi- ja viestintätontteihin.
Substanssikysymyksiin keskittyvä avustaja edistää esimerkiksi lainvalmisteluun liittyviä asioita, viestintäavustaja auttaa ministeriä valmistautumaan haastatteluihin ja vastaa Ylioppilaslehden soittopyyntöihin. Jos ministeri on erityisavustajan työhön tyytymätön, työt loppuvat.
Tällä hetkellä Eeva Kärkkäinen työskentelee tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikon erityisavustajana.
”Se, että Eeva on myrskyisän keskustan ministeriryhmän vaiheissa löytänyt paikan eri ihmisten kabineteissa kertoo siitä, että hän nauttii laajaa luottamusta, ja että hänen osaamistaan arvostetaan”, sanoo Saarikon toinen erityisavustaja Silja Silvasti (liikuntapolitiikka ja opintotuki).
Silvasti ja Kärkkäinen tutustuivat noin kymmenen vuotta sitten Keskustanuorissa. Ystäviä heistä tuli vuonna 2017, kun Silvasti ryhtyi kuntavaaleissa Kärkkäisen kampanjapäälliköksi.
”Eeva on enemmän pohdiskeleva, mietiskelevä ja harkitseva. Minä sen sijaan en suostu ymmärtämään puoliakaan asioista, en hyväksy enkä ymmärrä.”
Kärkkäinen sai 177 ääntä eikä päässyt läpi – kuten ei myöskään kuntavaaleissa 2008 (92 ääntä), eduskuntavaaleissa 2011 (228 ääntä) eikä eduskuntavaaleissa 2019 (1125 ääntä).
Kärkkäinen nimitettiin keskustan pormestariehdokkaaksi hieman ennen joulua. Aloite tuli yksittäisiltä Helsingin keskustan aktiiveilta, Kärkkäinen sanoo.
”Varmaan siinä oli sellainen ajatus, että siihen ehdokkaaksi halutaan helsinkiläinen keskustalainen eikä…”
Eikä Paavo Väyrynen?
”Niin…”
(Keminmaalainen Väyrynen ilmoitti marraskuussa olevansa valmis harkitsemaan Helsingin pormestariehdokkuutta, mutta keskustan piirihallitus torppasi aikeet.)
Pormestarikisaan ovat ilmoittautuneet sdp:n Nasima Razmyar, vihreiden Anni Sinnemäki, perussuomalaisten Jussi Halla-aho, vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki, kristillisdemokraattien Mika Ebeling, Liike Nytin Harry Harkimo ja sinisen tulevaisuuden Tiina Ahva. Rkp:n Eva Biaudet on ilmoittanut olevansa käytettävissä.
Lehden painoon menon jälkeen kokoomus vahvisti ehdokkaakseen Ellun kanojen Kirsi Pihan.
Kärkkäinen arvelee, että hänen valintaansa vaikuttaa se, että hän on sitoutunut Helsingin keskustan työhön ja arvoihin. Ja vaikkei hän viime eduskuntavaaleissa tullutkaan valituksi, tuli ääniä silti yli tuhat ja keskustan listan kolmanneksi eniten.
Helsinki on keskustalle hyvin hankala paikka. Vuoden 2017 kuntavaaleissa keskustan kannatus oli Helsingissä vain 2,8 prosenttia.
Se on saman verran kuin kristillisdemokraateilla ja hieman yli prosentti enemmän kuin feministisellä puolueella. Läpi pääsi kaksi keskustalaista. Eduskuntavaalit 2019 menivät vielä heikommin.
Kannatus tippui 7,2 prosentista 2,9 prosenttiin, ja puolueen ainoa helsinkiläinen kansanedustaja Kimmo Tiilikainen putosi eduskunnasta.
Erityisen synkkiä luvuista tekee se, että Suomessa on sellaisiakin paikkoja, joissa keskustan kannatus kuntavaaleissa on yli 80 prosenttia. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevassa Merijärven kunnassa puolueen kannatus oli viime kuntavaaleissa 86,3 prosenttia, Kärkkäisen kotiseudulla Leppävirrallakin 43,6 prosenttia.
Pormestarikisassa keskustan mahdollisuudet ovat lähes olemattomat, mutta puolueelle on silti tärkeää asettaa oma ehdokas. Kärkkäisen mielestä pienen puolueen ehdokas voi tuoda keskusteluun moniäänisyyttä ja vaihtoehtoja.
Hänestä ehdokkuus on hyvä tapa tuoda esiin Helsingin keskustan linjoja. Silja Silvastin mielestä ehdokas tarvitaan, ettei heikko kannatus ruokkisi itseään. Jos Helsinkiin ei panosteta, ei kannatus parane siellä koskaan. Tärkeää on sekin, että ehdokas on juuri Kärkkäinen.
Kansanedustaja Kososen mielestä on hyvä, että Kärkkäinen on mukana näyttämässä, että keskusta on moninainen puolue ja vaikuttamassa ihmisten mielikuviin keskustasta. Puhemies Vehviläisen mielestä Kärkkäisen nimittäminen ehdokkaaksi oli ”raikas ajatus”.
Must Readin päätoimittajan Anne Moilasen mielestä se oli fiksua. Kun keskustalla ei ole varteenotettavia mahdollisuuksia menestyä kuntavaaleissa saati pormestarikilvassa, kannattaa tilaisuuden tuoma julkisuus hyödyntää Eeva Kärkkäisen brändäämiseen ja tunnetuksi tekemiseen.
Pienen puolueen suhteellisen tuntemattomalla ehdokkaalla ei tavallaan ole mitään hävittävää. Koska mahdollisuuksia menestyä ei juuri ole, ei ole paineitakaan. Silti saa näkyvyyttä itselleen ja ajatuksilleen.
Ehdokkuuden takia Kärkkäinen pääsee haastatteluihin ja vaalipaneeleihin.
”Onhan hän ihan kultatyttö mille tahansa puolueelle. Nuori, fiksu, koulutettu, ympäristötietoinen ja tasa-arvotietoinen”, Moilanen luettelee.
Hän ei kuitenkaan usko, että Kärkkäinen on houkuteltavissa muualle. Hän vaikuttaa ”niin keskustalaiselta”.
Niin, nyt puhutaan kuitenkin ihmisestä, joka ihastui lukioikäisenä Maalaisliiton perustajan Santeri Alkion ajatuksiin ja papattaa Lauttasaaren pimeällä lenkkipolulla keskustan poliittisesta ylivertaisuudesta niin että ohikulkijat kääntyvät katsomaan.
Yhteiskunta on olemassa ihmistä ja ihmisen kasvua varten…
Politiikka on paljon muutakin kuin materian jakamista…
Rakenteet eivät lopulta ratkaise, vaan se, että ihmisellä on sisäinen palo oppia ja kehittyä ja olla yhteiskunnan jäsen ja pyrkiä auttamaan itseään ja yhteisöään…
Ihminen on osa luontoa, ja kaikki elämä täällä perustuu siihen, että me käytetään luonnonvaroja ja ihminen ja luonto elää rinta rinnan…
Luontoa ei voi asettaa lasikuvun alle ja ajatella, että nyt pelastetaan luonto ihmiseltä…
On ihan eri asia sanoa Helsingissä, että lopetetaan turpeen poltto, kuin mennä sanomaan se ihmiselle, joka asuu sun naapurissa ja saa siitä leipänsä…
Ja joka lähettää vielä haastattelun jälkeen pitkiä tarkennuksia siitä, miten keskustassa kohtaavat erilaiset elämäntodellisuudet.
Ja miten keskustan identiteetin ytimessä on puolueen moninaisuuden takia monessa asiassa tasapainoilu eri näkökulmien välillä.
Ja miten keskustalaisen politiikan ytimessä on aina se, että ollaan kiinnostuneita siitä, mistä jaettava syntyy, ja että se syntyy työn ja yrittäjyyden kautta ja…
Mitä Kärkkäinen itse ehdokkuudesta saa? Arvokasta kokemusta, puolueen kiitollisuuden? Tuhat ääntä lisää seuraavissa eduskuntavaaleissa? Sitä Kärkkäinen ei lähde spekuloimaan.
”Mun fokus on nyt näissä kuntavaaleissa. Tottakai niiden tulos vaikuttaa siihen, että mitä seuraavana.”
Ainakin Kärkkäinen panostaa vaaleihin tosissaan. Kärkkäisen tukiyhdistys on kerännyt rahoitusta jo pitkään. Viime keväänä se myi varainhankintana mansikkahilloa. Kansanedustaja Kosonen kertoo syövänsä sitä ”kiltisti” edelleen.
Vaaliteemoissakaan ei ole suuria yllätyksiä. Asuinalueita pitäisi Helsingissä kehittää asukaslähtöisesti, vahvistaa asukasdemokratiaa, suojella kaupunkimetsiä ja lopettaa roskalumen kippaaminen mereen.
Palveluiden pitäisi olla lähellä ja saavutettavissa, mieluiten kävelyetäisyydellä. Helsinki-lisän leikkaus pitää perua ja antaa perheille pienten lasten hoitoon erilaisia vaihtoehtoja.
Erityisen huolissaan Kärkkäinen on eriarvoistumisesta. ”Haastavista” perhetaustoista tulevia lapsia ja nuoria pitäisi auttaa nykyistä enemmän, esimerkiksi kasvattamalla koulujen välisiä eroja tasaavan positiivisen diskriminaation rahoitusta.
Mitä hän haluaa tehdä isona? Kerääkö hän nyt kokemusta ja substanssia myöhempää uraa varten?
”En mä ajattele niin pitkälle. Politiikka on niin arvaamaton ja nopeasti muuttuva laji.”
Niinpä niin.
Jotain me kuitenkin tiedämme. Lapsena Eeva Kärkkäinen ilmoitti haluavansa pääministeriksi.
