Hämärästi valaistussa huoneessa korporaatiopomo huutaa potkut saaneelle uutisankkuri Howard Bealelle:
”Ei ole olemassa valtioita, kansoja, venäläisiä, arabeja, kolmansia maita tai länsimaita! On olemassa vain yksi holistinen järjestelmien järjestelmä. Yksi valtava ja läsnä oleva, yhteen punoutunut, interaktiivinen, muuntuva monikansallinen dollarivalta … Amerikkaa ei ole olemassa. Demokratiaa ei ole olemassa. On vain IBM, ITT, AT&T ja Dupont, Dow, Union Carbide ja Exxon. Ne ovat nykyajan valtioita… The world is a business, Mr. Beale.”
Messun päätteeksi korporaatiopomo laskee kätensä Howard Bealen olkapäälle ja toteaa valinneensa tämän evankeliuminsa saarnaajaksi. Miksi? Koska Beale on televisiossa ja miljoonat ihmiset katselevat häntä päivittäin.
Harva elokuva on pysynyt yhtä tiukasti ajan hermolla kuin vuonna 1976 valmistunut Kasvot kuvaruudussa.
Paddy Chayefskyn käsikirjoittama ja Sidney Lumetin ohjaama satiiri sijoittuu kuvitteellisen televisiokanavan uutisosastolle, joka irtisanoo uutisankkurinsa alhaisten katsojalukujen takia. Toiseksi viimeisessä uutislähetyksessään mieleltään järkkynyt uutisankkuri – edellä mainittu Howard Beale – kiroaa elämäänsä ja uhkaa tappaa itsensä. Tämän seurauksena katsojaluvut tempautuvat pilviin ja Beale saakin jäädä, sillä kuten kyyninen televisiotuottaja Diane sanoo: ”Amerikkalaiset haluavat jonkun, joka ilmaisee heidän raivonsa.”
Beale saa vapaasti rähjätä televisiossa ja vastustaa eliittiä, kunnes menee liian pitkälle yrittäessään estää kanavaa pyörittävän korporaation myymisen ylikansalliselle konglomeraatille. Hän joutuu puhutteluun yllä siteeratussa kohtauksessa, joka voisi olla yhtä hyvin tänään kirjoitettu.
Elokuvan kyyninen maailmankuva alkoi tuntua entistäkin todenmukaisemmalta, kun tosi-tv-ohjelma Diilistä koko kansan tietoisuuteen paukannut liikemies Donald Trump valittiin Yhdysvaltojen presidentiksi.
Vaalikeväänä 2016 vasemmistolaisen Counterpunch-verkkosivuston artikkelissa ”Network” 40 Years Later: Capitalism in Retrospect and Prospect and Elite Politics Today Trumpia verrattiin elokuvan eliittiä vastustavaan ex-uutisankkuri Howard Bealeen. Eräässä kohtauksessa Beale esimerkiksi kannustaa televisiokatsojia poistumaan vastaanottimiensa äärestä ja huutamaan ulos ikkunasta: ”Olen helvetin vihainen enkä kestä tätä enää!” Lähes surrealistiseksi muuntuva kohtaus huutavista ihmisistä on kuin analoginen versio Twitteristä, joka tunnetusti on ollut yksi Trumpinkin tärkeimmistä viestintäkanavista.
Beale on kuitenkin pelkkä maskotti. Hänen takanaan on joukko kyynisiä televisiopomoja, jotka lypsävät hänen avullaan rahaa. Counterpunchin artikkelissa nämä kyynikot vertautuvat Trumpin edustamaan patrioottiseen ja nopeita voittoja tavoittelevaan kapitalismiin. Heidän takanaan on vieläkin isompi jehu: korporaation johtaja. Hänen tosielämän vastineekseen ehdotetaan Counterpunchin artikkelissa presidenttikisaan osallistunutta Hillary Clintonia, joka kirjoittajan mukaan edustaa korporaatiopomon tavoin globaalia markkinataloutta ja kansainvälistä rahaeliittiä.
Niin elokuvassa kuin tosielämässäkin pisimmän korren vetivät lopulta nopeita voittoja tavoitelleet populistit. Saa nähdä, miten käy tämän vuoden vaaleissa.
Vertailu tosielämään tulee osoittaneeksi, miten Kasvot kuvaruudussa soveltuu myös salaliittoteorioiden ruokkimiseen: jokaisen roiston takana on vielä suurempi roisto, kunnes lopulta vastassa on koko maailman yhtiöittämisestä fantisoiva ”liskoihminen”. Elokuvan kohtauksia onkin käytetty vuonna 2007 julkaisussa omakustannedokumentti Zeitgeistissa (omanlaisensa kulttuuriklassikko sekin), jossa spekuloidaan muun muassa maailmanjohtajuuteen tähtäävästä salaliitosta. Lisäksi esimerkiksi alussa siteeratussa korporaatiopomon monologissa on jotain samaa kuin joidenkin salaliittoteoreetikoiden metaforana käyttämässä The Matrix -elokuvan kohtauksessa, jossa Neolle tarjotaan punaista tai sinistä pilleriä.
Kummassakin tapauksessa elokuva on paljastavinaan maailmasta jonkinlaisen näkyvien rakenteiden taakse kätkeytyvän totuuden. Sen Kasvot kuvaruudussa tekee pelottavan uskottavasti.
