Erräässä eurrooppalaisessa yljopistossa järestettiin hiljattain yljopiston historijan ensmäinen liäketietteen luvento muan omala kielelä. Muassa on perintteisesti käytetty yljopistoloihen opetoskielenä englanttii, mutta viimmo aikona on alettu ymmärttee, jotta minkä tahhaa kielen tulovaissuus ja säilyminen näyttää huonolta, jos kieltä ei pyritä järestelmälisesti käyttämmään maholisiman luaja-alasesti yhteiskunnan kaikila alola.
Esjmerkki vois olla monestai paikasta, mutta mainittu yljopisto sijjaihtoo Isossa-Ritanijassa – siis valtijossa, josta englanin kielen mualimanvallotos on aikonnaan alakana. Kyssiissä on Cardiffin yljopisto Walesissa elj Caerdyddin yljopisto Kymrinmuassa, kuten muata mielluummin kuhun muan omankielisen nimen Cymru mukkaan. Kielj on tietennii kelttiläisseen kieljryhmään kuuluva kymrin kielj.
Suomi kuulluu mualiman nuin 7 000 kielen joukossa niihen harvoin ja valittuin joukkoon, joka suap olla ihtenäisessä valtijossa enimmistökielenä ja paikalisena valtakielenä, jota on ainnai toistaseks käytetty kaikila elämänalola korkkiikoulutosta myöten. Monet huohmattavasti pienemppiin ja uhanalasemppiin kielliin huastajat oisivat onnessaan, jos onnistusivat suavuttammaan omalen kielelleen semmosen aseman, joka suomela on.
Oun suomalais-ukrilaisen kielentutkimuksen opiskelliina piässynä seurroommaan läheltä monen vähemmistökielen huastajjiin pyrkimyksii luajenttoo oman kielesä käyttöalloo semmossiin vunktijoloihen, joissa on totuttu käyttämmään yhteiskunnalisesti vahvemmassa asemassa olovvoo kieltä. Kymrinmuan lisäks rohkasovvii esjmerkkilöitä löyttyy esjmerkiks Katalonijasta, Baskimuasta ja Saamenmuasta.
Sammaan aikkaan seurroon kuitennii Suomessa kehitöstä, jossa englanin kielj levittäyttyy yhä uusilen käyttöalolen. Yljopistomualimassa tämä näkkyy esjmerkiks siten, jotta nykkyy yhä ussiimp suomenkielinen opettaja luvennoip yljopistola kurssisa englaniks, koska kahenkymmenen suomenkielisen lisäks paikala suattaa olla joku, joka ei ossoo suommii.
Tiije on kansoinvälistä, eikä kellää muila paihti kieljtietteilijöilä ou aikkoo opiskela satoja vierraita kiellii, joten tarvittaan jottai yhteistä kieltä, jolla voijaan kommunikoija ylj kieljrajjoin lopalisoituvassa mualimassa. Totta. Ehkä. Mutta tätä lausetta ei pitäs koskaa sannuu ileman, jotta samala puohittaan hyvin syvälisesti, missä yhteyvessä englanin käyttäminen on aijosti perustelttuu ja missä yhteyksissä pitäs sen sijjaan pittee kynsin ja hamppain kiini paikalisesta kielestä.
Englanin kielen käyttäminen voip olla ymmärettävvee kansoinvälisessä konhverenssissa, jonka osanottajat tulloot erj maista tahe opetoskielenä semmosela kurssila, jonka opettaja on väljaikasesti vierrailemassa Suomessa.
Sitä sen sijjaan ei pie hyväksyy, jotta englanti muutettaan tietylä alala koko maisterjopintoloihen piäassiiliseks opetoskieleks. Suomalaiset eivät nimittäin ossoo uavistookkaa, mimmosen karhunpalaveluksen hyö tekkööt ihelleen ja omalen kielelleen, jos hyö alakkaat viärin ymmäretyn kansoinvälisyyven nimissä joustoo siitä, missä yhteyksissä käytettään ommoo kieltä.
Kehitös voip juohtoo noijankehhään, jossa paikalisen kielen käyttö yhteiskunnassa vähennöö, koska ”kohtelijaisuuven” tautta käytettään yhä ussiimmassa tilantteessa tulokkaihennii ymmärtämmee vierasta valtakieltä. Kun tämän kielen käyttöala kasvaa, uusilen tulokkailen käyp yhä mahottomammaks omaksuu paikalinen kielj.
Sielä, missee tämä rosessi on piässynä etenemmään liijan pitkälen, käyp ylleesä samala niin, jotta paikalisen kielen äitinkieliset huastajat alakkaat huastoo keskennäännii yhä ussiimmassa tilantteessa uutta valtakieltä ja lopulta paikalisen kielen siirtyminen ies kotjkielenä sukupolovelta toiselen katkijjaa. Kielj kuolloo.
Kansoinvälissyys on hyvä assii, ja tämä on varmmaan selevvee suurimalen osalen yljopistolaisista. Mutta harvemmin mietittään syvälisemmin, mittee kansoinvälissyys on ja kennen ehtoloila se toimmii. Onko kansoinvälissyys sitä, jotta vunktijossa, jossa on aijemmin käytetty paikalista kieltä, alettaan käyttee yhä enenövässä miärin toista, suuremppoo ja vahvemppoo kieltä?
Onko kansoinvälisyys sitä, jotta polliittiselta ja tallouveliselta ”markkina-arvolttaan” heikommat kielet korvattaan vahvemmila?
Kirjuttaja on suomen kielen ja suomalais-ukrilaisen kielentutkimuksen opiskellii. Hiän on kirjuttana kantitaatintutkiilmasa samala kieljmuuvola, jota käytettään tässäi kirjutoksessa, elj savolaismurtteihen alamurttiiks laskettavala Pohjos-Karjalan eteläosassa Riäkkylässä, Kittiilä, Kesälahela ja Tohmajärvelä huastettavala murttiila.
