Jalat tomuttaa katua ja liidetään, hulmuavin tyllein ja Dimmu Borgirin
paidoin, on sotkuiset tukat ja seksistä tuhraantuneet mustat, niin
nopeasti laittauduttu! Nyt matkalla markettiin sen huomaa, kuinka ajat
muuttuvat. Eilinen nauraa tälle päivälle, joka venkoaa kohlemossa
sohvalla! Naur Naur. Uudet minuutit poukkoilevat, niistä on pidettävä
kiinni rystyset harmaina. Vanhat hienot ajat hylveksivät nykypäivää,
jossa ohikiitäviä hetkiä on viljalti ja ne kuhisee. Elämämme ovat
raksuttaneet kauas järkevistä kimpaleista, joita joskus lukukausiksi
kutsuttiin! Jaamme itsemme kuin sanomalehdet aamuyöllä,
mutta tykkään siitä, se villitsee.
Koska on uusi aikakausi nyt! Tieto on tursunnut yli äyrien ja perheemme kuolleet, nuoret, olemme oman janomme vuonoja ja nyt täynnä pelkkää vettä… Valintatalossakin osataan vaativana suoraan oikealle hyllylle, joka
on tuotteista sateenkaari
Emme ylitä rajoja vaan kuljemme niiden reunaa! Teemme joka viikko
vaarallisia asioita vain saadaksemme happea, Krunassa suu täynnä
kuolaa ja keksejä, Cumuluksen ammeessa tragedian suu joka vaahtoaa.
Painajaisissa oranssit kasvot joita ei voi pestä.
Nythän olemme sitä sun tätä ja meillä on kiire. Vitullinen hoppu mennä sinne missä myrskyluukkuja pidetään yötä päivää auki! Missä on hiljaista ja esteettistä, sydämiä täynnä olevia puhelimia, joille kriittiset ja huolitellut opiskelijat eivät muljauttele. Jonnekin, missä päittemme raitamajakka ei sammu, metro juoksee eikä riskinotto tulehdu pulleiden aivojemme sekaan..
Tuntuu, etten voi enää saavuttaa kuin arkipäiväisen onnellisuuden.
Mutta kun se ei täytä! Lisäksi haluan saada tulostimen toimimaan
Aleksandriassa ilman paniikkikohtausta, haluan olla terve taas,
haluan laskeutua värisevänä kädenlämpöiseen järveen vihreitä limaisia tikkaita. Muistan kerran niin kävi, mutten muista missä ja milloin ja
ketä siellä oli ja mikä tilaisuus se oikein oli,
juhlia on nykyään niin paljon
ja kuuluu istua jokaisessa pöydässä
Ja niin! Seksikkäät ihmiset Periscopessa! Voi jeesus, me mukaan lukien,
mm niitä himoitsen ja niitä on loputtomiin, täynnä varmoja
sivellinvetoja kuin mestareilla. Keskusteluissa tätä kaikkea nannaa
pelätään! Pelätkää sitten myrskyä, kynttilää, niinpä helvetti,
pörröistä terrieriä joka vaitii.
Loppujen lopuksi olemme aina vain sammusilmäisiä seksuaaleja Helsingin kahdella klubilla. Yhdessä hengitämme ja aamulla heräämme kuin sula voi sahanpurussa, vedet kielillä ja silkkisilmät hämähäkin jaloilla, tajuatteko, että tämän lähemmäs aitoa rakkautta emme voi päästä! Se on nääs pulppuava ja kipeän kirkas, se kourii syvältä eikä lopu,
tästä kaudesta selviää. On vain luotettava tilanteiden paniikinomaiseen reaktiovoimaan. Alennus-annokseen Sörkan marketissa! Seksinkosteaan itsepäiseen tunteeseen. Keskusteluihin kaduilla! Mutta ei rähistä enää, asetuta vastoin, olemme tämän päivän ainoat minät, tiedättekö, tänään on ainoa mahdollisuus olla hyvä yritys. Kuten tuo Elsa Maria, joka hyrisee surusta mutta alati vahvistuu. Hmm, se tanssii levollisna baarin sohvaloossissa kun levyt ryskää! Tänään on hieno mahdollisuus olla sellainen rauhallinen ihminen, joka vanhenee lakkaamatta. Ollaan saatanan rahisevaa sokeria historian särkevissä hampaissa! Ollaan juuri niin kuumia kun halutaan, kirpeitä ja vaativia, luumuja, ei kenenkään vuoksi kukkivia
Yritän vain sanoa, että loppujen lopuksi on helppoa elää huumassa. Syleillä
murheen muovailusavea. Koska on vain kuunneltava kummaa seuralaista (ja muitakin) samalla kun kadulla liidetäänkin, hulmuavin tyllein ja ryötässä, kun ollaan kiirehtimässä minne lie. Kun kuuntelee tarkkaan, sen ääni on vasta auenneen kumea ja kuitenkin – juhlatumua täynnä, niin että sen kyllä tunnistaa. Ujosti mutta lohdullisemmin kuin koskaan se sanoo:
”Kyllähän se burnis on sitte salee, ja sit kun kunnolla pysähtyy, mahdollisimman pian, nii ei sitten menis tosta pahemmaks. Se hoituu kyllä kun saat levättyy! Ja kaikki muukin tuo.”
Kirjoittaja on helsinkiläinen runoilija, joka on parhaimmillaan elävänä lavalla.
