”Noin vuosi sitten ostin mökin, jossa ei ollut kunnollista saunaa. Lähdin etsimään saunarakennuksen suunnitteluun tietoa verkosta. Turhauduin, kun käyttökelpoista tai uskottavaa tietoa ei löytynyt.
Ajattelin, että voisinkin itse dokumentoida saunan rakentamista blogiin palanen kerrallaan.
Päivätyöni ei liity saunoihin. SC5-yrityksessä erikoistun verkkopalveluiden datapohjaiseen suunnitteluun, ja Aalto-yliopistolla olen ihmiskeskeisen tuotesuunnittelun dosentti. Olen kuitenkin taipuvainen hankkimaan sivuprojekteja. Viimeisen vuoden aikana olen harrastanut Saunologia.fi-blogiani.
Tituleeraan blogissa itseäni saunologiksi. Termi on peräisin Sakari Pälsin kirjasta Sauna. Kotoisen kylyn seikkoja (1960), jota pidän suomalaisen saunakirjallisuuden kirjallisena helmenä.
Sivustoni käsitteli aluksi saunan suunnittelua ja rakentamista. Viime aikoina olen kirjoittanut myös esimerkiksi saunan historiasta ja sen terveysvaikutuksista. Pyrin pitämään yllä itsenäistä, kirjamaistakin kokonaisuutta. Blogi tavoitti viime vuonna yli 20 000 lukijaa.
Jaan saunan elämystekijät kolmeen lajiin. Ensimmäinen on lämpö, toinen ilmanlaatu ja kolmas ympäristö ja tunnelma. Eniten minua kiinnostaa saunan ilmanlaatu. Se on mystisimpiä ja huonoimmin ymmärrettyjä asioita saunassa. Sauna-alan suosikkitutkijakseni nostaisinkin LVI-teknologian professorin Erkki Äikäksen, joka on julkaissut Suomen ainoan perinpohjaisen tutkimuksen saunan ilmanvaihdosta.
Suomessa saunatietämys oli parhaimmillaan 1960- ja 1970-luvulla sodan jälkeen käynnistyneen saunaintoilun tuloksena. Ajattelinkin alun perin, että voisin haastatella blogiini tunnettuja saunatutkijoita, mutta pian selvisi, että he olivat lähes kaikki kuolleet.
Vanha saunatieto on siirtynyt aika heikosti digitaaliseen aikaan. Koetan omalta osaltani paikata vajetta ja olen myös alkanut pyrkiä uuden tiedon tuottamiseen. En kuitenkaan tieteellisessä mielessä – saunatutkimusta on Suomessa vaikea rahoittaa jo siksi, että se on vaikeasti luokiteltavissa.
Minua vaivaa, että Suomessa on aiemmin tehty paljon töitä saunan ymmärtämiseksi ja nyt taas erityisesti saunan markkinoimiseksi. Silti emme edelleenkään, vahvan insinööriosaamisen maassa, ymmärrä saunaa kovin hyvin. Suomessa myydään ratkaisuna saunan ongelmiin, että osta uusi kiuas. Se on helvetin huono ratkaisu.
Päivätyössäni mietin, miten tuotteista tehdään ihmisille miellyttäviä niin, ettei heidän tarvitse raapia päätään. Myöskään saunan käyttäjän ei pitäisi joutua vaivaamaan mieltään sillä, miten saunaa hyödynnetään. Eri asia on, että suurin osa suomalaisista tekee puulämmitteisen saunan polttopuut itse. He ovat investoituneet koko prosessiin. Tällöin myös saunatieto voi rikastaa saunakokemusta.
Saunasuunnittelun maailma on ollut mielestäni liian yksityiskohtainen ja tekninen holistisuuden ja ihmiskeskeisyyden kustannuksella. Siksi akateemisesta taustastani on ollut tässä projektissa apua.
Suomessa on paljon kuivia ja kuumia saunoja. Olen itse alkanut pitää kosteista ja lämpimistä saunoista. Silloin lämpöä on 65 astetta, suhteellista kosteutta 40-50 prosenttia ja ilmanvaihto toimii.”
Lassi A. Liikkanen on ihmiskeskeisen tuotesuunnittelun dosentti Aalto-yliopistolla.
