Juuri kun Ylioppilaslehti oli ehtinyt opiskelijajärjestöjen omistamasta Frank-etupalvelusta kirjoittamaan, saamme palata aiheeseen uudelleen. Eilen Frank ja siitä noin puolet yhdessä omistavat opiskelijajärjestöt – Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL), Suomen ammattiin opiskelevien liitto (SAKKI), Suomen (ammattikorkeakoulu)opiskelijakuntien liitto (SAMOK) ja Suomen lukiolaisten liitto (SLL) – nimittäin ilmoittivat, että yritys alkaa tarjota ilmaista opiskelijakorttia kaikille suomalaisille opiskelijoille.
”Tavoitteenamme on saattaa opiskelijakortti kaikkien korkeakouluopiskelijoiden käyttöön ilmaiseksi ensi vuoden aikana. Toisen asteen opiskelijoille kortin tarjoaminen tapahtuu myöhemmin, mutta toki niin pian kuin se on mahdollista”, kertoi yrityksen tiedotteessa toimitusjohtaja Tiia Lehtola.
Lehtolaa komppasivat tiedotteessa järjestöjen pääsihteerit, joiden mukaan ”järjestöjen tehtävä on aina ollut palvella kaikkia opiskelijoita, ja tämä on merkittävä askel siihen suuntaan”.
Jokainen opiskelijajärjestökenttää tunteva tietää kuitenkin, etteivät pääsihteerit (ehkä SYL:n Eero Mannista lukuun ottamatta) juuri riemuitse. Uutinen ilmaisesta opiskelijakortista tarkoittaa nimittäin vaikeita aikoja kolmelle neljästä valtakunnallisesta opiskelijajärjestöstä ja Frankin omistajasta.
Asian logiikkaa voi olla hankala ymmärtää, jos opiskelijajärjestöjen toiminta ei ole tuttua. Päällisin puolinhan uudistus vaikuttaa sitä paitsi hyvältä: jokainen saa jatkossa ilmaisen opiskelijakortin. Todella hienoa!
Uudistuksella ei olekaan toistaiseksi vaikutusta ylioppilasliikkeeseen, sillä jokaisen yliopistossa opiskelevan perustutkinto-opiskelijan on nykylainsäädännön mukaan kuuluttava ylioppilaskuntaan. Ylioppilaskuntien jäsenyydestä on taas maksettava vuosittain jäsenmaksu, jolla ylioppilaskunnan toiminta rahoitetaan.
Tästä ”automaatio”- tai ”pakkojäsenyydestä” (valittu sana ilmaisee usein käyttäjänsä suhtautumisen kyseiseen instituutioon) kiistellään tasaisin väliajoin, ja esimerkiksi kokoomuksen puoluekokous otti viime kesänä aiheeseen vastustavan kannan. Vielä eduskunnassa ei kuitenkaan ole nähty suurempaa liikehdintää järjestelmän purkamiseksi, vaikka skeptistä suhtautumista löytyy myös muiden hallituspuolueiden riveistä.
Ylioppilaskuntien ja niiden kattojärjestön, SYL:n asemat ovat niin pitkään turvatut, kun jäsenyys on pakollinen tilanteessa kuin tilanteessa. Siksi ylioppilaskuntiin ei myöskään vaikuta se, että opiskelijakortti on jatkossa kaikille ilmainen – opiskelijat kun maksavat jatkossakin jäsenmaksunsa. Ylioppilasliike häviää tässä korkeintaan yhden argumentin automaatiojäsenyyden puolesta, kun opiskelijakortti ja sen mukana tulevat edut eivät ole enää sidottuja jäsenyyteen ja jäsenmaksuun.
Ammattikorkeakouluissa tai toisella asteella opiskelevien ei puolestaan ole pakko kuulua mihinkään järjestöön. Esimerkiksi ammattikorkeakouluopiskelijoiden SAMOK:iin tai lukiolaisten SLL:on kuuluu noin puolet asteen opiskelijoista.
Nämä järjestöt joutuvat vuosittain myymään jäsenyyttänsä opiskelijoille, ja tässä opiskelijakortti on oiva väline. Opiskelijoilla on harvoin hurjaa hinkua maksaa siitä, että he saavat jäsenmaksunsa vastineeksi hyvää edunvalvontaa. Sen sijaan siitä onkin jo mukava maksaa, että saa statuksensa todisteeksi opiskelijakortin, jolla saa edelleen vaikkapa puolet pois matkojen hinnoista VR:llä. Näin esimerkiksi SLL on myynyt jäsenyyttään: ei tarvitse kovin montaa kertaa junalla matkustaa, niin lukiolainen on jo voittaja tässä diilissä.
Opiskelijajärjestöt haluavat toki mielellään nähdä, että jäsenet suhtautuvat järjestöihin myönteisesti ja liittyvät niihin myös kannattaakseen niiden tekemää tärkeää toimintaa. Tämä väite on kuitenkin melko hataralla pohjalla, eikä kestä lähempää tarkastelua.
Kun tulevaisuudessa opiskelijakortin saaminen ei ole enää sidottua järjestöjen jäsenyyteen, ottavat ainakin SLL, SAMOK ja ammattiin opiskelevien SAKKI tästä osumaa. Pahimmillaan se voi koitua järjestöjen kohtaloksi.
Nyt sopii tietenkin kysyä, miksi Frank sitten toimii tällä tavalla, vastoin merkittävien omistajiensa etua?
Siksi, että se toimii liiketoiminnallisesti täysin oikein. Frank yrittää nyt suojata omaa asemaansa, sillä markkinoille on tulossa kilpailijoita muualtakin. Opiskelijakorttibisnes ei nimittäin ole enää ainoastaan opiskelijajärjestöjen tai niiden omistaman yrityksen monopoli. Kilpailun mahdollistaa valtionhallinon päätös avoimesta datasta, jonka myötä tiedot opiskelijoista ja näiden läsnäolosta voidaan hankkia muualtakin kuin opiskelijajärjestöjen rekisteristä.
Huomenna bisnekseen lähtee mukaan OP-Pankki. Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan, Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan ja Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan sähköinen opiskelijakortti lanseerataan keskiviikkona, ja sen alustana toimii OP:n Pivo-mobiilisovellus. OP:lla on selvästi ollut vielä tahtoa lähteä bisnekseen yhdessä järjestöjen kanssa, mutta kaikkia toimijoita tämä ei välttämättä kiinnosta.
Frank on heikko kilpailija verrattuna valtakunnalliseen pankkijättiläiseen. Selvää on, että ilmoitus ilmaisesta kortista oli laitettava nopeasti pihalle, ettei OP yllättäisi tämän hetken ykköstoimijaa housut kintuissa. Samalla varaudutaan tulevaisuuteen: voihan pian markkinoille ilmestyä myös sellainen kaupallinen toimija, joka opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnoimaa dataa hyödyntäen tarjoaisi ilmaista, kilpailevaa korttia kaikille – täysin ilman kytköstä opiskelijajärjestöihin.
Mutta kun liiketoiminnan logiikka muuttuu, muuttuu myös järjestöjen toiminnan logiikka. SAMOK:in, SAKKI:n ja SLL:n on nyt nopeasti myytävä jäsenyyttään entistä kovemmin ja löydettävä entistä painavampia syitä jäseneksi liittymiselle.
Jos siinä ei onnistuta, alkavat opiskelijajärjestökentän suuret yt-neuvottelut.
Kirjoittaja on Ylioppilaslehden päätoimittaja.
Viimeistä kappaletta on tarkennettu avoimen datan osalta 7.12.2016 klo 0:12. SAMOK:in kirjoitusasu on korjattu 7.12. kl0 10:49.
