Reilu vuosi sitten Helsingin yliopiston hallitus sai eteensä rehtori Jukka Kolan, hallintojohtaja Esa Hämäläisen ja talousjohtaja Marjo Berglundin laatiman dokumentin nimeltä Muistio pääministeri Sipilän hallitusohjelman edellyttämistä toimenpiteistä.
Tuon 24-sivuisen toimenpidelistan laadintaan oli ryhdytty heti, kun keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen hallitusohjelma Ratkaisujen Suomi oli julkistettu ja annettu tiedonantona eduskunnalle toukokuussa 2015. Ohjelmassa esitetyt koulutusleikkaukset edellyttivät Helsingin yliopistolta vuonna 2016 noin 55 miljoonan euron ja vuoteen 2020 mennessä jopa 106 miljoonan euron edestä kustannusten karsimista.
Kolan, Hämäläisen ja Berglundin muistion toimenpiteitä oli pohdittu kesällä valmisteluryhmissä. Rehtori Kolan asettaman sopeutusryhmän tehtävänä oli koordinoida kustannusten karsimista. Tuloryhmä sai puolestaan tehtäväkseen etsiä yliopistolle uusia rahoituskanavia. Useat pienemmät ryhmät etsivät keinoja toiminnan tehostamiseen ja kustannusten leikkaamiseen. Myös yliopistoyhteisöltä saatiin ehdotuksia niin säästötoimenpiteiksi kuin uusien tulojen hankintaan.
Muistion keskeisin esitys oli muutosohjelman käynnistäminen, jolla tavoiteltaisiin 86 miljoonan euron säästöjä. Muutosohjelman säästötoimenpiteet vaihtelivat aina energiatehokkuuden lisäämisestä (säästöä yli puoli miljoonaa euroa vuodessa) hankintojen parempaan kilpailuttamiseen ja keskittämiseen (säästöä arviolta 10-15 miljoonaa euroa vuoteen 2020 mennessä).
Yleinen tehostaminen ei kuitenkaan riittänyt. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että yliopiston budjetissa suurin menoerä ovat henkilöstökulut. Niinpä muutosohjelmassa esitettiin myös koko henkilöstöä koskevien yhteistoimintamenettelyjen käynnistäminen. Ne tähtäsivät jopa enintään 1 200 henkilön vähentämiseen. Rehtori, hallintojohtaja ja talousjohtaja esittivät hallitukselle, että rehtorille annettaisiin käyttöön kaikki työnantajan keinot kustannusten karsimiseen.
Esitys meni sellaisenaan läpi.
Tammikuussa uutisoitiin yt-neuvottelujen päättymisestä. Yliopisto vähentäisi henkilöstömääräänsä vuoden 2017 loppuun mennessä lähes tuhannella hengellä, joista 570 saisi potkut. Suurin osa lähtisi hallinnosta – opettajia ja tutkijoita irtisanottaisiin alle 100.
Hallinnolliset palvelut kerättiin Yliopistopalvelut-nimiseen yksikköön, joka aloitti toimintansa toukokuussa. Yksikössä työskentelee noin 800 ihmistä. Vielä alkuvuodesta keskushallinnossa sekä tiedekuntien hallinto- ja palvelutehtävissä työskenteli yhteensä 1 450 työntekijää.
Hallinnosta säästämistä on ollut helppoa perustella, sillä sen ei ole katsottu vaikuttavan yliopiston perustehtävään eli tutkimukseen tai opetukseen. Säästöihin on kohdistunut myös ulkopuolista painetta. Muun muassa valtiovarainministeriön kansantalousosaston osastopäällikkö Markus Sovala arvioi toukokuussa Nykypäivän haastattelussa, etteivät yliopistot ole tehneet tarpeeksi hallinnon tehostamiseksi. Mittavat irtisanomiset hallinnosta olivat tuolloin jo julkisesti tiedossa.
Todellisuudessa hallinnosta säästämisellä on ollut merkittäviä vaikutuksia myös opetukseen. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY) on toteuttanut aiheeseen liittyvän kyselyn opiskelijoille.
”Vastauksia on tullut todella paljon. Suurimpana ongelmana on noussut esiin, ettei opintoneuvontaa ole tai jos sitä on, sitä ei saa. Opiskelijoita pompotetaan paikasta toiseen, kun kukaan ei oikein tunnu tietävän mitään”, kertoo HYY:n hallituksen jäsen Maria Loima.
Ongelmia on Loiman mukaan ilmennyt muun muassa gradujen ja kanditöiden palautuksissa. Valmistuminen on saattanut pitkittyä, kun rekisteröintejä on jouduttu odottamaan kuukausitolkulla.
”Palautteiden sisällöistä päätellen opiskelijat ovat todella huolissaan, kuormittuneita ja stressaantuneita tästä tilanteesta.”
Myös Helsingin Sanomat uutisoi syyskuun alkupuolella, että leikkaukset näkyvät esimerkiksi kursseina, joille ei ole osoitettu opettajaa.
Helsingin yliopiston rehtori Jukka Kola sanoo Ylioppilaslehdelle, että säästöt on pyritty toteuttamaan niin, etteivät ne vaikuta pakollisten kurssien järjestämiseen. Helsingin Sanomien jutussa esiin nousseita ongelmia hän ei osaa kommentoida.
”En osaa kommentoida tiedekuntien tai ainelaitosten yksittäisiä tilanteita.”
Kolan mielestä on tärkeää myös muistaa, ettei Helsingin yliopisto ole itse päättänyt säästää, vaan säästöt on toteutettu valtion leikkauksien vuoksi.
Mutta kyllähän yliopistolla on valta päättää siitä, mistä se säästää?
”Niin, mutta millaisilla toimenpiteillä nämä irtisanomiset olisi voitu välttää? Mitkä olisivat olleet vaihtoehtoiset keinot? Sopeutustoimista alle puolet tulee henkilöstövähennyksistä, ja niistä alle puolet irtisanomisista. Meille jää vielä 50 miljoonan euron säästöt toteutettaviksi muilla keinoin”, Kola sanoo.
”Vaihtoehtoisia malleja käytiin toki läpi, mutta tällä tavoin koskimme mahdollisimman vähän yliopiston perustehtäviin. Toinen vaihtoehto on varmaan jokaisen helppo päätellä.”
Lokakuun alussa Professoriliitto tiedotti, että avustavan henkilökunnan saatavuus on vähentynyt merkittävästi muun muassa Helsingin yliopistossa. Professorit antavatkin yliopistolle työnantajana vain tyydyttävän kouluarvosanan.
”Huoli on tietysti aito. Mutta millä tavoin olisi voitu toteuttaa toisenlainen ratkaisu, jossa saatavilla olisi yhtä paljon tai enemmänkin avustavaa henkilökuntaa? Se onkin jo vaikeampi yhtälö”, Kola sanoo.
Rehtori kuitenkin vakuuttaa, että tilanne tasaantuu jossain vaiheessa.
”Syksy on tällainen ylimenokausi. Jossain vaiheessa pääsemme sitten uuden toimintatavan mukaiseen normaalitilaan. Nyt vaaditaan malttia ja kärsivällisyyttä.”
