Maailma pyörii lujaa. Ainoa tapa pitää siitä kiinni on tieto. Sitä taas on tarjolla enemmän kuin koskaan. On oikeaa. On väärää. Mutta ei se tiedon määrä eikä laatu, kunhan vaan tieto määrää.
Mutta mitä tehdä, kun enää me emme halua tietää. Oli kyseessä sitten ministereiden fistbump, ministeri Anne Bernerin (kesk) sisällissotalapsus tai Helsingin Sanomien uusi mainoskampanja, luemme sen tahallaan vihamielisesti, kärjistäen ja virheitä etsien.
Siksi netti on täynnä tahallista väärinymmärtämistä, vihapuhetta, loukkaantumisia. Miksi kuka ikinä haluaakaan kutsua sitä, että tuolla jälleen paha pääoma sortaa heikompaa ja journalistitkin ovat luokkavallan sylikoiria.
Kun pienet eleet tulkitaan näin, ne alkavat näyttää vaarallisilta. Tällaiset ääritulkinnat eivät kuitenkaan rakenna luottamusta vaan rapauttavat sitä. Vihamielisen sijaan me tarvitsisimmekin suopeaa lukutapaa. Sitä, että yrittäisimme ymmärtää, ettei maailma ole puhtaan valkoista, ei pelottavan mustaa, vaan suopean tulkinnan kaunis, harmaa valo.
Harmaan näkeminen on vaikeaa, sillä tietoa on niin paljon, ettei edes maailman vapain media saa sitä kaikkea jäsennetyksi.
Suopea tulkinta on vaikeaa ajassa, joka on täynnä vastakkainasetteluja, vähennyksiä ja myös tuomittavia vääryyksiä ja vihaa. Kuplista löytyy ahdasmielisiä keskustelupiirejä. Haluatko olla nurkassa hiirenä?
Me Ylioppilaslehdessä emme. Siksi katsomme peiliin ja aiomme ainakin yrittää. Mennä väliin ja lukea toisiamme suopeasti.
Tule sinäkin mukaan.
Tieto on oikeus. Tieto on velvollisuus.
Hanki parempaa luettavaa.
Katso Ylioppilaslehden periaatelinja osoitteesta https://ylioppilaslehti.fi/periaatelinja.
Teksti: YL Pääkirjoitustoimitus
Kuvitus: Jaakko Suomalainen
