Makaan pöydällä sakset auki ja annan naisen sormien liukua sisääni samalla, kun hänen miehensä hieroo hellin ottein ohimoitani. Älyluurin kaiuttimista puskee ilmoille epämääräisesti etnistä panhuilumusiikkia. Suljen silmät ja koetan rentoutua: keskittyä siihen, miltä tuntuu. Nainen etsii arinta kohtaa. ”Tässäkö?” hän kysyy. Sisältäni vihlaisee. Joo, just siinä.
Vagina dearmoring on viimeisin trendihitti ”seksuaaliseen hyvinvointiin” liittyvien hoitojen saralla. Pimpin sisäisten ”triggerpisteiden” paineluun perustuvasta hieronnasta kerrottiin ensin Flawless Mama -blogissa ja pari viikkoa sitten vagnunpainelua esiteltiin jo mainoskanavan julkkiksia vilisevässä talk showssakin.
Dearmoringia tarjoavat kertovat hoidon perustuvan siihen, että tunnetason traumatisoivat kokemukset kovettuvat kehossa elämänvoimaa kahlitsevaksi ”haarniskaksi”. Oikeita pisteitä painelemalla nämä ruumiiseen ja eritoten römpsään vuosien varrella vangitut traumat voidaan vapauttaa. Nettiselosteiden mukaan pintaan voi kuplia kokonainen kirjo kokemuksia väkinäisestä panosta tai turhan ankarasta sormettamisesta aina vaikeisiin synnytyksiin ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön.
Päätin ottaa selvää, mistä hommassa on kyse, ja varasin ajan maagiseen haarniskahoitoon telkkarista tutulta hoitajapariskunnalta Saanalta ja Ristolta. Siksi makaan nyt tässä.
Käytännössä dearmoring-hoidon alku muistuttaa aika lailla tavanomaista hierontaa, eikä lopun pimppiosuudessakaan sinänsä ole mitään kiihottavaa tai eroottista. Vaginan ”haarniskakohtien” painelu sattuu, välillä viiltävästi ja yllättävissä paikoissa, kuten alavatsassa jossain munasarjojen tienoilla, mutta kun kipu hellittää, on fiilis rento. Risto ja Saana kertovat avoimesti myös omista kokemuksistaan. (Saanan g-pisteorgasmit ovat kuulemma olleet ihan erilaisia sen jälkeen, kun Risto on alkanut tehdä hänelle dearmoring-hoitoja. Risto tykkää tantrassa laukeamisen pitkittämisestä, mutta välillä on myös kiva tulla.)
Hoidon jälkeen kropassa on mukava, raukea fiilis. Muuten olo ei tunnu ihmeelliseltä, eivätkä orgasmitkaan muutu räjähtävämmiksi. Ja entäs se henkinen puoli: haarniskan alta vapautuvat seksuaalitraumat ja laukeavat tunnelukot? Blogissa dearmoringia kokeillut nainen kertoi käsitelleensä seuraavina päivinä esimerkiksi raskaudenkeskeytystä ja vollottaneensa sikiöasennossa ulos menneisyyden kipua.
Tuntuu hippasen kaukaa haetulta. Dearmoringin tehosta ei ole tieteellistä näyttöä. Länsimaisen seksuaalilääketieteen näkövinkkelistä traumojen käsittely uskomushoidolla näyttäytyy lähinnä epäilyttävänä huuhaana, vähän kuin äänimaljarentoutus, enkeliterapia tai yksisarvishoito.
On selvää, että haarniskahieronta ei saisi teeveetilaa parhaaseen katseluaikaan, ellei pimpistä puhuminen – saati sen hieronta – olisi yhä kansaa kutkuttava tabu. Haastattelukysymysten ja ruudussa vilisevien Twitter-viestien perusteella pikkutuhma pervoilu onkin edelleen ainoa rekisteri, jossa naisen alapäästä voidaan puhua. Ajatus siitä, että vagina olisi yksi alue muiden joukossa, jota voisi hieroa ilman, että kyseessä olisi automaattisesti kaksimielinen hiplailu, tuntuu olevan aikuisille ihmisille miltei mahdoton.
Kysyn myöhemmin Saanalta, miltä tuntuu, että hänen vakavissaan tarjoamaansa hoitomuotoon suhtaudutaan vaihtelevasti puoskarointina ja pilluvitsinä, mutta Saanaa ei huolestuta.
Hän pitää varmana, että länkkärilääketiede tulee löytämään vaginan triggerpisteiden ja tunne-elämän yhteyden ja että suomalainen keskustelukulttuuri tulee ajan myötä kasvamaan ulos pimppijutuille hihittelystä.
Vaikken heti laittaisi rahojani ensimmäisen varaan, jälkimmäistä toivon minäkin.
Teksti: Mari Suonto
Kuva: Jussi Särkilahti
