Vuonna 2011 Yhdysvaltojen republikaanien presidenttiehdokas Mitt Romneyn heitto sai monen demokraatin tuohtumaan. Heitto kuului näin: ”Corporations are people, my friend!”
Se kuitenkin kiteyttää hienosti kapitalismin ytimen. Osakeyhtiöt ovat henkilöitä. Ilman osakeyhtiön ideaa ei olisi koko nykyistä talousjärjestelmää.
Kapitalismin kehittymiselle on ollut välttämätöntä mahdollisuus omistaa ja tehdä liiketoimintaa riskillä niin, ettei toiminta henkilöidy yksittäiseen ihmiseen. Yhtiön omistajat eivät joudu maksamaan sen velkoja, ja yritykset ovat itsenäisiä oikeushenkilöitä.
Se taas on johtanut kummalliselta tuntuviin seurauksiin, kuten ajatukseen yritysten perusoikeuksista. Ne ovat vähän niin kuin yritysten ihmisoikeuksia.
Koska kehittyneissä valtioissa turvataan jokaisen perusoikeudet, sellaiset on myös yrityksillä. Sekä Euroopan ihmisoikeussopimus että Yhdysvaltain perustuslain First Amendment suojaavat vaikkapa yritysten sananvapautta. On selvää, että yrityksillä on omistusoikeus ja Yhdysvalloissa myös oikeus osallistua poliittiseen keskusteluun sekä uskonnon- ja omantunnonvapaus.
Kiistanalaisempaa on, onko yrityksillä oikeus yksityisyyteen, eikä melkein kukaan ajattele, että yrityksillä olisi vaikkapa oikeus elämään tai oikeus solmia avioliitto valitsemansa kumppanin kanssa.
Ajatusleikki menee sitä sekavammaksi, mitä pidemmälle sitä jatkaa. Yhtiöiden henkilöyden tarkoitushan oli alunperin lähinnä pistää vauhtia markkinoihin?
Kyllä. Siksi esimerkiksi Suomen osakeyhtiölain mukaan yhtiön tarkoitus onkin nimenomaan tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Tämä olettama rajaa yritysten roolia ja suitsii spekulaatiota esimerkiksi juuri erilaisista perus-
oikeuksista, joita yrityksille voitaisiin antaa.
Samalla se kuitenkin johtaa kiusalliseen tilanteeseen: on epäloogista vaatia yrityksiltä eettistä toimintaa.
Tietenkin on selvää, ettei voittoa saa tehdä rikollisesti, ja että lailla voidaan säätää, mikä on rikollista. Mutta järjestelmän sisäinen jännite onkin harmaammalla alueella, jossa voitontuottaminen on ristiriidassa niiden valintojen kanssa, joita ihminen ehkä eettisin perustein tekisi. Kun luonnollista henkilöä – eli ihmistä – sisäisesti velvoittaa kaikenlainen henkinen ja moraalinen, oikeushenkilöä – eli yritystä – velvoittaa osakkeenomistajan oikeus taloudelliseen hyötyyn. Ristiriita ei tietenkään ole Suomen osakeyhtiölain synnyttämä, vaan tämän globaalin talousjärjestelmän ominaisuus.
Se, että yhtiön edustajina päätöksiä tekevät ihmiset, ei siirrä ihmisen moraalista ajattelua yritykselle, koska yritykset ovat itsenäisiä oikeushenkilöitä. Kun yritys tekee päätöksen, se ei liity kenenkään tietoisuuteen. Niiden ihmisten, jotka tekevät yrityksen päätöksiä, on edustettava osakkeenomistajien etua, koska laki sanoo niin. Laki taas sanoo niin, koska osakkeenomistajien syy investoida yritykseen on se, että yritys tuottaa heille rahaa. Jos investoimalla yritykseen ei voisi hyötyä, harva antaisi rahansa yritysten käyttöön, eikä osakeyhtiöillä oikeastaan olisi mitään virkaa.
Yritys välineenä ei siis tunnista eettistä punnintaa, koska se ei voi. Järjestelmä, jossa osakeyhtiön olisi lain mukaan toimittava ”moraalisesti oikein”, olisi mahdotonta rakentaa.
Tämä johtaa tilanteeseen, jossa on epäloogista olettaa, että vaikkapa lääke- ja öljy-yhtiöt toimisivat moraalisesti oikein. On osakeyhtiön idea, että lääkeyritys koettaa aina saada mahdollisimman korkean hinnan lääkkeestään, ja että öljy-yhtiö menee etsimään öljyä joka paikasta, vaikka keskeltä sademetsää tai napajäätikköä. Systeemissä on vikaa, mutta se ei ole minkään yksittäisen toimijan syy.
Suurin ongelma tietenkin on, että hyväksi havaittuja vaihtoehtoja osakeyhtiökapitalismille on historiallisesti ollut harvemmin tarjolla. Ennen kuin onnistumme kehittämään paremman, nykyinen järjestelmä on esimerkki systeemistä, jonka jokainen osa itsessään tavoittelee hyvää tarkoitusta, mutta jonka kokonaisuudesta on sivutuotteena poistettu moraalinen punninta juuri sieltä, missä ihmisen toiminnalla on eniten vaikutusta.
Kirjoittaja on oikeustieteilijä ja henkilö.
Teksti: Sonja Heiskala
Kuva: Jussi Särkilahti
