Minulla ei ole lapsuudesta muistikuvia, joissa vanhempani olisivat keskustelleet kanssani seksistä.
Sen sijaan leikkikoulun pihalla tarhakaveri kertoi minulle seikkaperäisesti omien vanhempiensa nussimisesta. Naapurintytön kanssa istuimme kylpyhuoneen lattialla haarat vastakkain työntämässä erilaisia kukkia pimppeihimme ja kerroimme toisillemme omituisia sadomasomielikuvia (”Mitä, jos mies sytyttäis tulitikun ja työntäis sen naisen sisään.”)
Vähän vanhempina tiirikoimme toisen ystävän kanssa auki tämän vanhempien seksilelulaatikon ja hiivimme yökylässä alakertaan toljottamaan kaapelikanavalta saksalaista pokea, jota myöhemmin mehustelin käsi pikkareissa peiton alla. Jostain aikakauslehdestä poimin runkkauspankkiini Syvä kurkku -tähden elämäntarinasta rankkoja kuvauksia raiskauksista ja eläinseksistä. Kaikki tämä hyvissä ajoin ennen viidennen luokan biologiantuntien kuivakkaa litaniaa sukupuolten lisääntymismekanismeista, saati yläasteen varsinaista seksivalistusta.
Ja aika päivää ennen henkilökohtaista nettiyhteyttä.
Julkisessa keskustelussa esiintyy usein pelko, että media ja teknologian kehitys seksualisoi lasten maailman liian aikaisin. Aikuiset ovat kauhuissaan netin korruptoivista vaikutuksista lapsiin, jotka pyörivät pornosivuilla ja ovat pedofiilien syötteinä sosiaalisessa mediassa. Vastikään kauhukuvia pöyhi esiin erään Huolestuneen Äidin Facebook-kirjoitus esiteineistä, jotka periscopettavat yöllä suoria alastonlähetyksiä sängystään.
Ymmärrän huolet, mutta mielestäni lapsuuden ja seksuaalisuuden sekoittuminen ei ole outoa, eikä seurausta teknologiasta. Jo 50-luvulla tehdyt Kinsey-instituutin tutkimukset osoittivat, että lapset ovat tavattoman pieninä kiinnostuneita masturbaatiosta, toistensa koskettelusta, keholla leikkimisestä ja kaikesta seksuaalisuuteen liittyvästä. Omasta kokemuksesta muistan, ettei seksiä tarvinnut mitenkään tunkea elämääni: etsin sitä itse aktiivisesti ja kiihotuin pornografisista sisällöistä hyvin pienenä.
Kummallisempaa on aikuisten itsepintainen näkemys lapsuudesta seksistä eristettynä tilana. Siitä seuraa pakottava tarve sulkea lapset hiljaiseen viattomuuteen ja taistella milloin mitäkin tuulimyllyjä vastaan tämän puhtoisuuden suojelemiseksi.
Tosi asiassa seksi on lapsuudessa vahvasti läsnä. Iso osa viihteestä, huumorista, markkinoista, politiikasta ja ylipäänsä ihmisten välisistä suhteista on perin pohjin seksuaalisten valtasuhteiden kyllästämää. Netin loputon pornovirta on vain äärimmilleen fantisoitu heijastuma tästä todellisuudesta. Mikseivät lapsetkin olisi siitä kiinnostuneita kauan ennen aikuisten asettamaa kypsyysrajaa?
Ja miksi avoin keskustelu seksistä ylipäätään halutaan jättää estoiseen teini-ikään, jolloin useimmat skidit eivät ole enää vastaanottavaisia vanhempien elämänopeille, saati halua käydä puistattavia kukka-ja-mehiläis-tuokioita keski-ikäisten kanssa? Eikö silloin ole vähän liian myöhäistä vaikuttaa siihen, mitä he seksistä ajattelevat ja puhuvat?
Seksiä – erityisesti ”normaalista” rakastavasta parisuhdeseksistä poikkeavaa seksiä ja pornoa – ympäröivä kiusaantuneisuuden kulttuuri luo vääränlaista häpeää seksuaalisuuden ympärille. Samalla luodaan kuilu lasten ja aikuisten maailman välille, joka vain lisää hyväksikäytön vaaraa, koska lapsilla ei ole luontevaa tapaa puhua aikuisten kanssa seksistä ja siihen liittyvistä valtasuhteista.
Teksti: Mari Suonto
Kuva: Jussi Särkilahti
