Helsingin yliopiston ylioppilaskunta suunnittelee korottavansa jäsenmaksua ensi vuonna 2€”5 euroa. Vuoden päästä maksettava jäsenmaksu olisi siten 104€”107 euroa. Ylioppilaslehti kokosi selitykset ylioppilaskunnan talouskeskustelun taustalla – ja miten asiat oikeasti ovat.
Kerrataan ensin perusfaktat.
Ongelma: Ylioppilaskunnan rahat eivät riitä, joten jäsenmaksua pitää korottaa.
Mistä se johtuu: Ylioppilaskunta haluaa säästää rahaa pahan päivän varalle. Se on jo vuonna 1991 linjannut, että rahaa pitää olla säästössä yhden vuoden kulujen verran, siis noin 4 miljoonaa euroa. Säästöjä kutsutaan käyttörahastoksi. Tavoitteeseen päästiin vielä vuonna 2007, mutta vuonna 2008 ylioppilaskunta alkoi kuluttaa säästöjään. Säästöjen syöminen saatiin pysäytettyä vasta vuonna 2013, kun ylioppilaskunta tiukensi taloudenpitoaan. Nyt kassassa on noin 1,9 miljoonaa, ja määrä halutaan saada kasvuun.
Mistä ylioppilaskunta saa rahaa? Ylioppilaskunnan vuosittainen budjetti on noin 3,6 miljoonaa euroa. Lukuvuosi-ilmoittautumisen yhteydessä perittävistä jäsenmaksuista se saa 1/3 tuloistaan, reilut 1,2 miljoonaa. Loput se saa omaisuutensa tuotoista. Ylioppilaskunta on rikas, koska sillä on arvokasta omaisuutta: se esimerkiksi omistaa joukon kiinteistöjä Kaivopihalla Helsingin ydinkeskustan parhaalla liikepaikalla. Omaisuudesta huolehtii ylioppilaskunnan omistama HYY Yhtymä, joka tekee niillä liiketoimintaa. Vuonna 2014 HYY Yhtymä teki voittoa 5,1 miljoonaa euroa ja jakoi ylioppilaskunnan käyttöön 2,4 miljoonaa euroa. Nämä rahat eivät kuitenkaan ole riittäneet kattamaan ylioppilaskunnan kuluja, vaan se on rahoittanut toimintaansa syömällä säästöjään. HYY Yhtymä on ilmoittanut, että se ei voi jakaa voitoistaan enää lisää rahaa ylioppilaskunnan käyttöön, koska HYY Yhtymän täytyy pystyä investoimaan, jotta se voi tulevaisuudessakin tuottaa rahaa ylioppilaskunnalle.
Ja sitten ne selitykset.
Väite: Ylioppilaskunta ei voi ottaa enempää rahaa omistamaltaan HYY Yhtymältä.
Näin se on: Omistajana se voi, jos se haluaa. Mutta eri juttu on se, onko se kauhean fiksua. HYY Yhtymän tulos on viime vuosina ollut kasvussa. Joskin inflaatiokorjattuna sillä menee nyt huonommin kuin kymmenen vuotta sitten. Yhtymän tehtävä on hyvin yksinkertainen: rahoittaa ylioppilaskunnan toimintaa. Pitkän aikavälin tavoitteena olisi kattaa ylioppilaskunnan koko toiminta omaisuuden tuotoilla. Sen pitäisi siis kaikessa toiminnassaan tähdätä tähän. Jotkut kritisoivat esimerkiksi musiikkikorporaatioiden ja ylioppilaskunnan välisessä kiistassa ylioppilaskuntaa ahneeksi voitontavoittelijaksi. Heiltä tuppaa unohtumaan, että tuolla voitontavoittelulla tavoitellaan rahaa yhteiseen käyttöön, ylioppilaskunnan toimintaan.
Väite: Ylioppilaskunnan pakollinen jäsenyys rikkoo perustuslain takaamaa yhdistymisvapautta. Kaiken kukkuraksi ylioppilaskunta väkisin ryöstää opiskelijoiden rahat ja tekee muiden rahoilla mielivaltaisesti mitä lystää.
Näin se on: Lakiteknisesti ylioppilaskunta ei ole yhdistys, vaan julkisoikeudellinen yhteisö. Sen jäsenyys siis rikkoo yhdistymisvapautta tasan yhtä paljon kuin pakollinen kotikunta ja sinne kunnallisveron maksaminen. Jäsenyydestä määrää yliopistolaki, eivät ylioppilaskunnan säännöt. Ylioppilaskunta ei siis voi itse päättää olemassaolostaan tai tehtävistään.
On kieltämättä erikoista, että vuonna 2015 Suomessa on ylioppilaskunnan kaltainen puolijulkinen instituutio. Asia tulee todennäköisesti muuttumaan lähitulevaisuudessa, sillä pakkojäsenyydestä on luovuttu esimerkiksi Ruotsissa. Siksikin ylioppilaskunnan kannattaisi hoitaa talouttaan niin, että se ei olisi enää riippuvainen jäsenmaksuista. Koska päätöksenteko toimii edustuksellisen demokratian periaatteella, se ei kuitenkaan toimi ”muiden rahoilla” vaan omilla rahoillaan. Jos jäsen on tyytymätön rahankäyttöön tai ylioppilaskunnan tekemään politiikkaan, vaikuttaminen tapahtuu äänestämällä. Vastaavaa ”muiden rahojen käyttöä” on koko julkinen valta täynnä: esimerkiksi helsinkiläisten veronmaksajien rahoja syydetään koko ajan valtionosuuksina kuntiin, jotka eivät pärjäisi omillaan. Kukaan ei tosin ole vaatimassa näitä kuntia sopeuttamaan talouttaan vastaamaan tulojaan.
Väite: Jäsenmaksuun on loogista tehdä inflaatiokorotus.
Näin se on: Ihan kiva, mutta kun inflaatiota ei ole, sillä on paha perustella korotuksiakaan.
Väite: Opiskelijoilla on aiempaa enemmän rahaa käytössään, joten jäsenmaksua voi hyvin korottaa.
Näin se on: On totta, että lainojen valtiontakauksen kasvaessa opiskelijoilla on enemmän rahaa käytössään. On silti hassu ajatus, että jäsenmaksua voi korottaa vain koska niin on helppo saada lisää rahaa, sillä jäsenmaksukorotuksia ei voi protestoida eroamalla ylioppilaskunnasta. Mikä on se nimenomainen tarkoitus, johon korotukset ohjataan? Ylioppilaskunta ei edes jaa stipendejä vähävaraisille opiskelijoille.
Missä vika? Miksi ylioppilaskunnan rahat eivät sitten riitä?
Katsotaanpa.
Ylioppilaskunta kierrättää sisällään ison määrän rahaa. Sen talous jakautuu karkeasti kahteen, toimintatalouteen (sisältäen Ylioppilaslehteä ja ylioppilaskalenteria kustantavan Ylioppilaslehden Kustannus Oy:n) ja HYY Yhtymän talouteen. HYY Yhtymän alla ovat ylioppilaskunnalle voittoa tavoittelevat yritykset, kuten kiinteistöt, Unicafe ja tietokirjakustantaja Gaudeamus (joka tavoittelee tällä hetkellä nollatulosta). Ylioppilaskunta ostaa omistamaltaan Oy Hyy-yhtiöt Ab:lta hallintopalveluja sen sijaan, että se kilpailuttaisi ne. Näistä palveluista maksetaan sen mukaan, millaisen laskun Oy Hyy-yhtiöt Ab ylioppilaskunnalle yksipuolisesti päättää kirjoittaa.
Rahaa siis siirretään taskusta toiseen. Taskuja on lopulta niin monta, että rahat hukkuvat niihin. Kun ylioppilaskunta ottaa HYY Yhtymän voitoista käyttöönsä 2,4 miljoonaa euroa, se samalla maksaa itse HYY Yhtymälle vuokrina ja mitä erilaisempina hallintokuluina yli miljoona euroa. Tähän summaan ei ole haluttu koskea, koska ”se maksetaan meille itselle”. Kukaan ei koskaan kyseenalaista, että mistä tässä nyt oikein meille maksetaan.
Samaan aikaan ylioppilaskunta on nuori ja tehokas työyhteisö, jossa on joustava työkulttuuri, palkat ovat pieniä ja kaikki tekevät enemmän kuin mistä heille virallisesti maksetaan.
Ylioppilaskunnan pitäisi ottaa ostopalvelunsa syyniin. Sekä ylioppilaskunta että Ylioppilaslehti maksavat HYY Yhtymälle todennäköisesti jostain sellaisesta, jonka ne voisivat tehdä itse tai jonka ne tekevät jo itse. Esimerkiksi Ylioppilaslehti maksaa vuodessa jokaista kokoaikaista työntekijäänsä kohden 15 000 euroa hallintokuluja Oy Hyy-yhtiöt Ab:lle. Vuokrat ja IT-kulut tuovat vielä 25 000 euroa vuodessa lisää.
Ja sitten ne tilakulut. Onko keskustoimiston pakko olla Uudella ylioppilastalolla? Ylioppilaslehden toimitus muutti jo viime vuonna halvempiin tiloihin Kaivopihalta Domukselle Kamppiin – mutta silloinkaan toimistotiloja ei lehden omasta pyynnöstä huolimatta kilpailutettu, vaan toimitus pakkosijoitettiin tiloihin, jotka HYY Yhtymä itse on epäonnistunut vuokraamaan. Näin paikataan epäonnistunutta liiketoimintaa maksamalla edelleen liikaa vuokraa tilasta, jota kukaan ei halua.
Edustajisto ei kuitenkaan ole oikea paikka rakenteen mylläämiselle. Ongelma on jo nyt se, että keskustelu edustajistossa on lähinnä huutamista yksittäisistä luvuista vailla mitään hajua kokonaiskuvasta. Se on tietysti politikoinnissa kätevää: ottaa luku, irrottaa se kokonaisuudesta ja käyttää sitä oman poliittisen agendansa ajamiseen. Edustajiston tehtävänä on määrittää suuret linjat. Sillä, miksi joku maksoi kahvista kymmenen senttiä liikaa, ei ole kokonaisuuden kannalta mitään väliä.
Teksti: YL-työryhmä
Kuvitus: Jaakko Suomalainen
