Yritysrypäs nimeltä Restamax hallitsee maakuntien yökerhoja. Nyt suurkonserni haluaa valloittaa Helsingin yöelämän. Edellisen kerran vastaavan tempun teki Sedu Koskinen.
Ei uskoisi, että tämä Tampereen keskustassa sijaitseva kivitalo on yli 100 vuotta vanha.
Sen yläkerrassa on uudenkarhea toimisto, jonne kantautuu alakerran ravintolasta lautasten vaimea kilinä. Toimistossa on niin hiljaista, että kilinä rauhoittaa. Iso aula taas on niin valkoinen, että häikäisee. Lattia kiiltää kuin juuri vahattuna.
Kivitalon yläkerrasta johdetaan Restamaxia. Se on ravintolakonserni, joka hallitsee Suomen yökerhomaailmaa. Toimiston isoin työhuone kuuluu yrityksen toimitusjohtajalle. Neuvottelupöydän ääreen mahtuisi pienen yrityksen toimiston koko henkilöstö.
Kun työhuoneen ikkunasta katsoo ulos, näkymäksi ei aukea vieressä kuohuva Tammerkoski. Ikkunat on suunnattu ohitse kulkevan valtatien toisella puolella siintävään rakennukseen.
Sen seinässä lukee Ilona.
Jos johtaja jäisi istuskelemaan työhuoneeseensa puoleenyöhön saakka, hän pystyisi katsomaan ikkunastaan, kuinka Ilonan eteen kasaantuu kiemurteleva jono bilekansaa. Jonon naiset olisivat pukeutuneet ihonmyötäisiin mekkoihin ja miehet Dressmann-kauluspaitoihin.
Jono kulkisi yökerhoon, jossa olisi eri puolet karaokelle, diskoilulle ja istuskelulle. Sen sisustus mukailisi sovittuja teemoja hyvin perinteisellä tavalla. Tanssilattialla lista-€¨musiikki paukkuisi ja strobovalot vilkkuisivat. Pieni tuoppi olutta maksaisi vähän yli 5 euroa.
Restamax on suomalaisen yökerhomaailman ABC-ketju, joka tarjoaa tuttuja ja turvallisia klubeja hyvillä sijainneilla maakuntien kasvukeskuksissa. Sellaisia, jotka eivät yllätä omaperäisyydellään mutta toisaalta myöskään ärsytä kummallisuudellaan.
Yhtiö laajentaa toimintaansa jatkuvasti ja tekee lama-aikanakin hyvää tulosta. Vaikka Restamax antoi viime syksynä tulosvaroituksen, oli sen liikevoitto silti noin kuusi prosenttia myyntituloista. Alan keskiarvo on kaksi. Restamaxille kuusi prosenttia voittoa tarkoittaa yli viittä miljoonaa euroa.
Yhtiö on kummajainen, jonka menestyksen ei pitänyt enää olla mahdollista. Viime vuosien aikana asiantuntijat ovat paasanneet siitä, että ketjuyökerhojen aika on ohi. Ihmiset ovat kuulemma jakautuneet alakulttuureihin ja kaipaavat yksilöllisiä baareja sekä erilaisiin teemoihin sopivia klubi-iltoja joka ilta samanlaisena pyörivien ketjupaikkojen asemasta. Suomessa todisteena tästä on pidetty onneloiden ja niitä seuranneiden tivoleiden kaatumista. Niiden, joita vielä jokin aika sitten kutsuimme seduloiksi.
Hienolta teorialta katoaa pohja katsellessa Restamaxin tuloskäyrää. Yritys on onnistunut siinä missä kaikilla muilla on vaikeuksia: pitämään ketjupaikat kiinnostavina.
Yhteensä Restamax omistaa lähes 100 ravintolaa. Niistä kolmasosa on yökerhoja. Suuri osa yhtiön klubeista kuuluu Ravintola.fi-tuoteperheeseen, jonka kruununjalokivi on toimitusjohtajan huoneeseen pilkottava Ilona.
Mutta ei Ilona ole Restamaxin ainut ravintolabrändi. Yhtiön ketjupaikkojen listalta löytyy joukko tuttuja nimiä: Wayne`s Coffee, Gringos Locos, Stefan`s Steakhouse, Daddy`s Diner, Ruma, London, Midhill, Como, Bella Roma, Villisika, Ale Pupi, Passion, Galaxie, Henry’s Pub ja jopa keilailuun keskittynyt Space Bowling.
Ne ovat tuttuja maakunnista. Helsingin ydinkeskustassa Restamaxin paikkoja on vain kuusi: Narinkkatorin pubit Ikkuna ja Henry’s Pub, saman alueen yökerho Circus, Forumiin sijoitettu Wayne’s Coffee ja Esplanadin puiston viereiset Stefan`s Steakhouse sekä Rikhard Von Trappe. Määrä on vähäinen verrattuna konsernin pääkaupunkiin, huomattavasti pienempään Tampereeseen, jossa Restamaxin ravintoloita on yli 30.
Tietenkin Restamax haluaisi hallita myös Helsingissä. Se on ihan ymmärrettävää: onhan yhtiön toiminta saanut alkunsa Helsingissä, tarkalleen ottaen kahdesta lähiöbaarista.
Vuosi oli 1996. Timo Laine ja Elina Leppälahti perustivat ravintolayrityksen yhdistääkseen pubinsa Iloisen katupojan ja Black Doorin. Yrityksen nimeksi tuli Mr. Max. Kaksikko osti perustamisvuonna myös ensimmäisen yöravintolansa, tamperelaisen diskon Senssin.
Samaan aikaan Suomessa perustettiin myös toinen juomaravintoloihin keskittyvä yritys. Sitä johti Turussa vaikuttava liikemies Seppo ”Sedu” Koskinen. Yrityksen nimi oli ensin Seppo Koskinen Ravintolat, sitten SK Ravintolat.
Koskista ei kiinnostanut pubien yhdistely tai vanhojen diskojen ostaminen. Hän halusi tehdä jotain aivan uutta. Koskinen pyöritti suuren maailman tyylillä rakennettuja yökerhoja ja sai siksi turkulaisten puheissa ravintolamogulin tittelin. Vuonna 1997 avatussa yökerho Puuterissa oli kitschisisustusta, vip-tiloja ja tolppatanssijoita.
Sellaista ei ollut nähty Suomessa ikinä ennen.
Laine ja Leppälahti eivät voineet edes haaveilla Puuterin kaltaisesta menosta. Jos siis olisivat tienneet, mitä Turussa tapahtui.
Mr. Maxin toiminta oli hyvin vaatimatonta ensimmäisen kymmenen vuoden ajan. Disko ja pari pubia riittivät aivan hyvin, koska suurimmassa osassa Suomea ei kaivattu mitään muuta. 2000-luvun alussa suurin uudistus oli se, että yhtiö avasi ensimmäisen ruokaravintolansa.
Koskiselle sen sijaan vuosituhannen vaihtuminen tiesi uutta aikakautta. Turku alkoi käydä pieneksi, ja niinpä Sedu rynnisti Helsingin yöelämän johtajaksi. Koskinen toi pääkaupunkiin ostettavat vip-kortit, häikäilemättömät happy hour -tarjoukset ja silmiinpistävän sisustuksen.
Tuli Tiger, tuli Studio 51 – ja tuli Onnela. Koskisen paikkoja alettiin kutsua seduloiksi. Kritiikkiä riitti, mutta yökerhot tuottivat ennennäkemätöntä tulosta. Sedu jatkoi paikkojensa monistusta ja levitti Onnelat ympäri Suomea 2000-luvun puolivälissä.
Mr. Maxilla oli vielä vuonna 2006 omistuksessa vain kymmenkunta ravintolaa. Yrityksen liikevaihto, eli myyntitulojen veroton kokonaissumma, oli noin 8 miljoonaa euroa. Se oli reilu kymmenesosa SK Ravintoloiden luvuista.
Silti Mr. Maxin ravintolat tuottivat tasaista tulosta. Maltillinen yhtiö ei pyrkinyt samanlaisiin riskihankintoihin kuin huipputulosta tehnyt SK Ravintolat vaan huolehti siitä, että rahat eivät lopu kesken.
Muutos oli kuitenkin edessä. Se alkoi siitä, kun Mr. Max sai uuden toimitusjohtajan vuonna 2005. Silloin Suomessa ei vielä kaivattu uutta Sedua, koska alkuperäisessä oli aivan tarpeeksi.
Ison työhuoneensa ison työpöydän ääressä istuu klassiseen pukuun ja solmioon pukeutunut tavallinen keski-ikäinen suomalainen mies, joka on johtanut Restamaxia kymmenen vuotta. Hän on nyt ottamassa Sedun paikkaa uutena yökerhomogulina. Hän vaikuttaa kiireiseltä mutta tavoittelee silti kasvoille ystävällistä hymyä. Miehen nimi on Markku Virtanen.
Kädenpuristus on jämäkkä. Näinä vaikeina taloudellisina aikoina luotettavan oloinen Virtanen sopisi hyvin pankinjohtajaksi. Hän on rauhallisella olemukseltaan hyvin kaukana siitä, millainen Sedu Koskinen on – temperamenttinen, suurpiirteinen ja velmuileva.
Suurin ero Virtasessa ja Koskisessa on kuitenkin se, että Virtanen on voittanut Sedun tämän omassa pelissä. Restamaxin nousukausi ajoittuu lähes yksi yhteen SK Ravintoloiden ja sitä seuranneen Night People Groupin syöksykierteen kanssa.
Ensimmäinen käännekohta oli vuosi 2008. Sedun ravintolat alkoivat tehdä taantuman alkaessa tappiota, mutta Mr. Maxin paikat pysyivät voitollisina. Lisäksi yritys oli kolminkertaistanut liikevaihtonsa kahdessa vuodessa.
Lopullisen yliotteen Restamax nappasi 2010-luvun alussa, jolloin se myös vaihtoi nimensä Mr. Maxista nykyiseen muotoonsa. Vuonna 2010 Restamax avasi ensimmäisen Ilonan Seinäjoelle. Sen jälkeen yhtiö on tehnyt vuosittain 5-6 miljoonaa euroa voittoa. SK Ravintoloiden tulos jäi 16 miljoonaa euroa tappiolle heti uuden vuosikymmenen alussa. Seduloita ei pelastanut edes se, että vanhat työntekijät perustivat uuden Night People Groupin, joka osti SK Ravintoloiden paikat.
Hämmentävintä Restamaxin menestystarinassa on se, että yhtiön paikat tuntuvat ihan samanlaisilta kuin alkuperäiset sedulat. Tätä väitettä Virtanen ei tosin hyväksy.
”Meillä ei ole asiakkaalle tunnistettavia ketjuravintoloita. Me halutaan, että kaikki ravintolat on yksilöllisiä.”
Yksilöllisyyteen pyrkivällä yrityksellä on silti viisi Ilonaa ympäri Suomea.
”Meillä on yli 40 brändiä, ja osa niistä on monistettavia. Silti jokainen Ilona on vähän erilainen. Osan yhteydessä on ruokaravintola, ja jokainen ruokaravintoloista on erilainen”, Virtanen jatkaa.
Aivan niin kuin jokainen ABC-ravintolakin on ”vähän erilainen”. Siksi Pohjois-Suomen ABC:llä saa poroa, Seinäjoella ”meirän talon annoksia” ja Pirkanmaalla mustaa makkaraa.
Restamaxin toimitusjohtaja Markku Virtanen.
Yksilöllisyyttä ja erilaisuutta voi tarkastella suuntaamalla tien toisella puolella sijaitsevaan Ilonaan. Jos Tampere on liian kaukana, vastaavaan tunnelmaan pääsee myös Seinäjoella, Kuopiossa, Lappeenrannassa ja Joensuussa.
Tampereella Ilona sijaitsee ison kerrostalon alimmassa kerroksessa. Yökerhon yhteydessä toimii ravintola Villisika, josta saa paljon porsaan ulkofileetä mutta vähän villisikaa. Yökerhokävijälle ravintolasta ei tosin ole iloa, koska lauantaita lukuun ottamatta Villisika menee kiinni ennen parhaan biletysajan alkamista.
Yökerho on jaettu neljään eri puoleen: pubiin, karaokebaariin, drinkkibaariin ja diskoon, jossa esiintyy viikonloppuisin liveartisteja. Osastolta toiselle löytäminen osoittautuu sokkeloisen pohjapiirustuksen takia vaikeaksi, mutta suoritusta on helpotettu kylteillä.
Brittityylinen pubi on nimetty Bobbyksi. Sisäänkäynnin vieressä pönöttää englantilaispoliisin patsas. Seinillä on kuvia muun €¨muassa Piccadilly Circuksesta. Saanaksi nimetty drinkkibaari puolestaan yrittää valkoisesta väristä ja puisista seinistä päätellen mukailla lappilaisteemaa.
Disko- ja karaokepuolet näyttävät samalta kuin kaikissa muissakin yökerhoissa. Tanssilattiaa on vaikea hahmottaa vilkkuvien valojen takia. Sivuille on aseteltu nahkatuoleja ja muovipöytiä. Kiiltävä baaritiski on iso, jotta mahdollisimman moni mahtuu nojailemaan siihen tilatakseen juoman.
Samaan aikaan Seinäjoen Ilonassa asiak€¨kaat saavat nauttia viidestä eri osastosta: Live Clubista, Discosta, Karaokesta, London Pubista, ja Reino baarista. Diskoa ei erota hyvällä tahdollakaan Tampereen vastaavasta. London Pubin baaritiski on kopio Bobby Pubin tiskistä. Tai toisinpäin. Sokkeloisuus sekoittaa taas pään.
Lappilaista Saana-drinkkipuolta ei Seinäjoella kuitenkaan ole. Sen korvaa perusistuskeluun tarkoitettu Reino baari. Reinon seinällä roikkuu Pappa-Tunturi.
Lappeenrannasta ei löydy Reinoa tai Saanaa. Karaoken ja London Pubin lisäksi on tarjolla vain erikseen jaotellut Disco ja Live Club. Joensuussa ja Kuopiossa osastot ovat samat kuin Tampereella: brittipubi, Saana, Live Club ja Karaoke. Mutta niiden yhteydessä ei ole Villisikaa.
Jokainen Ilona todella on vähän erilainen. Ihan niin kuin Virtanen on luvannut.
Tuskin edes toimitusjohtaja itse uskoo, että Restamaxin monipuolisuus tai menestys piilisi pienillä muokkauksilla muunnelluissa ABC-yökerhoissa.
Varsinaista vaihtelua Restamax tarjoilee virallisen listan ulkopuolisilla paikoillaan, joita ei mainosteta Restamaxin omistamiksi. Monet niistä se on haalinut itselleen yrityskaupoilla.
”Meillähän on paljon ravintoloita, jotka ei ole Ravintola.fi:ssä. Ne ovat independent-ravintoloita, joiden nimi tai markkinointi ei ole Restamaxin näköistä”, Virtanen sanoo pyöriteltyään sanojaan hetken aikaa.
Malliesimerkki Virtasen independent-ravintolaksi kutsumasta yökerhosta on Ruma, joka on tyyliltään ja sisustukseltaan kaikkien perinteisten yökerhonormien vastainen. Se on ollut perinteisiä yökerhoja välttelevän asiakaskunnan suosiossa siksi, että teema on syntynyt oikeasta vastayökerhon tarpeesta, eikä sitä ole kehitelty väkisin. Kun Restamax yritti tuoda Ruman 2000-luvulla Helsinkiin, se kaatui juuri teennäisyytensä takia. Helsingin Ruma yritti hetken aikaa siipiään Mannerheimintiellä Svenska Teaternia vastapäätä, tiloissa, joissa vuodesta 2012 on ollut homoyökerho dtm.
Tampereella moni Restamaxin perinteisiä yökerhoja vastustavista klubikävijöistä menee Rumaan mielellään. Tai meni, kunnes se suljettiin viime kuun lopussa. Tällä hetkellä ravintolalle etsitään kuumeisesti uutta liiketilaa. Virallisesti Rumaa pyörittää Ruma Oy, joka on yksi monista Restamaxin tytäryhti-€¨öistä. Niiden avulla yhtiö omistaa enemmistön Tampereen keskustan yökerhoista.
Samalla sillä on valta määrittää, minkälaisista paikoista yökerhon voi valita. Pienet kilpailijat on helppo pelata pois, koska iso ketju pystyy pyörittämään niiden vieressä kannattamatontakin ravintolaa, jos toiset paikat tekevät tarpeeksi tuottoa. Silloin pienen yrityksen vaihtoehdoksi jää kuihtuminen pois tai sulautuminen isoon konserniin.
Restamaxin taktiikka on tarkkaan hiottu. Yhtiö ei osta independent-ravintolakseen yhtään paikkaa, joka ei ole taatusti tuottava. Samoin se on valmis lopettamaan nopeasti Ravintola.fi-brändin paikan, jos se ei toimi toivotulla tavalla.
Monilla ravintola-alan yrityksillä on ollut suuria vaikeuksia onnistua näin yksinkertaisessa taktiikassa. SK Ravintolat sortui pröystäilyyn, laajentumisen huumaan ja sedumaiseen intoiluun.
Restamax ei intoile tai pröystäile. Kun Virtanen pääsee puhumaan yrityksen menestyksestä, puhe muuttuu hehkutuksen sijaan kankeaksi bisnesjargoniksi.
Virtanen kuvaa Restamaxia laskelmoivaksi yritykseksi. Kun tupakkalaki tiukentui, se myi pois kaikki lähiöissä sijaitsevat pubinsa. Yritys on luopunut jopa kahdesta alkuperäisestä paikastaan, Black Doorista ja Iloisesta Hovipojasta. Tunteiluun ei käytetty aikaa.
Restamax on myös jättäytynyt pois useista pääkaupunkiseudun isoista ravintolakaupoista, jotka olisivat tuoneet yritykselle lisänäkyvyyttä. Tarjotut kaupat eivät ole olleet yrityksen johdon mielestä kannattavia, mutta kilpailijat ovat vieneet ne loppuun saakka. Suomessa tehdään siis Restamaxin näkökulmasta huonoa ravintolabisnestä.
”Sen voin sanoa, että Helsingissä on isoissa ravintolakaupoissa maksettu liikevaihdosta, kun meidän laskuopin mukaan pitää maksaa tuloksesta”, Virtanen sanoo.
Monet ravintolayritykset toivovat, että ostettujen paikkojen toiminta saadaan käännettyä kaupanteon jälkeen voitollisiksi vähentämällä menoja. Laskelmoiva Restamax ostaa vain, jos tuottoa on tarjolla heti.
Jäljellä on vielä yksi Sedun temppu, jossa Restamax ei ole onnistunut. Sen on pystyttävä nousemaan Tampereen ja Seinäjoen tapaisten kaupunkien lisäksi ykköseksi myös Helsingissä.
Sedu tuli pääkaupunkiin rytinällä 2000-luvun alussa, mutta Restamaxin siirtyminen on ollut paljon hitaampaa. Niinpä Helsinki on ainut iso alue, jossa Sedun aikaiset paikat hallitsevat yöelämää yhä vahvemmin kuin Restamax.
Helsingin Sanomat teki jo vuonna 2013 jutun Virtasesta: tamperelaismiehestä, joka aikoo valloittaa Helsingin ravintolaelämän. Jutussa Virtanen sanoi Restamaxin pyrkivän Helsingissä samaan asemaan kuin Tampereella.
Sen jälkeen ei ole tapahtunut paljoa.
Kahdessa vuodessa Restamax on joutunut sulkemaan pari ravintolaansa Helsingissä ja avannut vastaavasti pari uutta Hans Välimäen kanssa. Niilläkään ei oikein hyvin mene: maaliskuun lopussa ovensa sulki Citykäytävän Midhill. Tässä kuussa samalle paikalle avataan uusi ravintola paremman tuloksen toivossa. Vuonna 2009 avatun The Circuksen jälkeen Restamax ei ole avannut Helsingissä yhtään uutta yhä toiminnassa olevaa yökerhoa.
Toimitusjohtajan mielestä pääkaupungin valloitus ei ole silti epäonnistunut.
”Totta kai Helsingin markkinat kiinnostavat, mutta niissä täytyy olla malttia. Liikepaikkojen hinnat ovat pääkaupunkiseudulla todella kovia”, Virtanen sanoo.
Loputtoman taantuman aikana Restamax saa odotella varmoja tuottoja vielä pitkään. Silti Virtanen vakuuttaa, että lähivuosina Restamax avaa lisää ravintoloita Helsinkiin. Suurin kysymys yökerhoissa on se, kannattaako pääkaupunkiseudulle tuoda Ilona vai pitääkö keksiä jotain muuta.
”Helsingissä on pikkaisen erilaiset markkinat kuin muualla Suomessa. Tällä hetkellä siellä ei ole tilausta suurille yökerhoille, mutta pieniä paikkoja on paljon”, Virtanen sanoo.
Sedun ajoista lähtien Helsinki on kulkenut yöelämän trendeissä koko ajan hieman edellä. Massiiviset klubit toimivat vielä €¨muualla, mutta pääkaupunkiseudulla niiden aika on toistaiseksi ohi. Isommalta alueelta löytyy myös enemmän vaativia asiakkaita.
Siksi pääkaupunkiseudulla pienet ja monipuoliset paikat tuntuvat pärjäävän muuta Suomea paremmin.
Tampereen Ruma-yökerhosta on jäljellä enää tämä roskalava.
Jos Restamax joskus avaa Helsinkiin Ilonan, hyviä toimipaikkoja voisi löytyä esimerkiksi Punavuoresta Isolta Roobertinkadulta. Samalla yhtiö pääsisi palaamaan juurilleen. Aivan kadun päässä majaansa pitää edelleen Black Door, josta kaikki alkoi lähes 20 vuotta sitten.
Sen jälkeen kun Restamax luopui Black Doorin omistuksesta, pubi on valittu muun muassa vuoden olutravintolaksi. Tai sanotaan se niin, että Restamaxin johtoakin kiinnostaa: Black Doorin nykyinen omistaja Delifox on ravintolayhtiönä vielä pienehkö, mutta sen liikevoittoprosentti oli viime vuonna samaa luokkaa kuin Restamaxilla.
Restamaxin onnistunut rynnäkkö pääkaupunkiseudun markkinoille voisi koitua kohtaloksi juuri Delifoxin kaltaisille pienille ravintolayrityksille. Tai sitten ne päätyisivät Restamaxin tytäryhtiöiksi, uusiksi independent-ravintoloiden pyörittäjiksi. Virtanen tosin kiistää jyrkästi ajatuksen siitä, että Restamax haluaisi ajaa pieniä kilpailijoita pois alalta.
”Uskon ja toivon, että Suomessa on tulevaisuudessakin yksityisiä ravintoloita ja yökerhoja.”
Vaikka Restamax ottaisi Helsingin haltuunsa yhtä vahvasti kuin Tampereen, olisiko sillä lopulta mitään väliä tavalliselle kävijälle? Virtasen mukaan harva asiakas on kiinnostunut ravintoloiden omistajuussuhteista. Siinä hän on luultavasti oikeassa.
Suurin huoli on se, että Restamax muuttaisi pääkaupunkiseudun tarjonnan yksipuolisemmaksi, vähän niin kuin Sedu onnistui tekemään 2000-luvulla. Silloin syntyi ”Youth against Sedu” -liike. Virtanen seisoo silti edelleen ravintoloidensa monipuolisuuden takana. Helsinkiläisillä ei ole hänen mukaansa hätää.
”Ymmärrän sen huolen, että kaikkialla olisi samanlaista. Juuri sitä me halutaan välttää”, hän sanoo.
Ei auta kuin luottaa uuden yökerho-€¨mogulin sanaan. Kun Suomessa tehtiin edellisen kerran niin, koko ala koki täysmullistuksen.
Tämän vuoden lopussa Restamaxin pitäisi suunnitelmien mukaan ylittää 100 miljoonan liikevaihdon raja. Siihen SK Ravintolat ei pystynyt ikinä.
Night People Group, jonka SK Ravintoloiden entiset työntekijät perustivat pelastaakseen ketjupaikat, hakeutui toissasyksynä yrityssaneeraukseen. Vaikka Virtasesta ei ehkä suoraan saa leivottua uutta Sedua, hän osti viime joulukuussa Oulussa toimineet Tivoli- ja Apollo-yökerhot Night People Groupilta. Nyt Restamax pyörittää paikkoja, joita vastaan se on kilpaillut vuosikaudet.
Night People Groupilla on jäljellä enää kymmenkunta ravintolaa. Siis saman verran kuin Restamaxilla 2000-luvun puolivälissä, Sedun parhaalla nousukaudella.
Virtanen muistuttaa, että ostetuissa oululaisyökerhoissa tehdään kannattavaa liiketoimintaa. Se on tosin itsestään selvää. On tullut jo selväksi, ettei Restamax ole kiinnostunut vanhojen seduloiden ostamisesta henkisen voimannäytön vuoksi vaan niiden hyvän tuloksen ansiosta. Jos kyse olisi ollut pelkästä isottelusta, Restamax olisi ostanut samalla Tivolit myös Tampereelta ja Helsingistä.
Sen sijaan yritys pyrkii pääsemään Tivolin Sedu-leimasta tulevaisuudessa eroon. Miten – sitä Virtanen ei vielä tiedä.
Yksi vaihtoehto tulee mieleen heti. Sedun ketjupaikkojen aikajanalla Tivoli jäi viimeiseksi menestyskonseptiksi. Seuraavan menestyneen yökerhobrändin loi Restamax.
Ehkä Helsingin läpimurtoa odotellessa olisi sopiva aika ulottaa Ilonan vaikutusalue Suomen pohjoisimpaan suurkaupunkiin, vanhalle Sedun tontille.
Teksti: Juuso Määttänen
Kuvat: Jussi Särkilahti
Kuvitus: Michiko Otomo
