Hyvä Jussi Halla-aho,
Aina, kun olen ärsyyntyä, ajattelen sinua. Ajattelen sitä mielenlujuutta, jota esitit, kun olit kuusi sitten olit vieraana Pressiklubissa. Ruben Stiller, Saska Saarikoski ja Leif Salmén huutaa mökelsivät ympärilläsi minkä ehtivät, mutta sinua ei provosoinut mikään. Olit stoalaisuuden perikuva.
Ja kun olit tahallasi ilkeä, teit senkin ilmekään värähtämättä ja kirjakielellä. Silloin tuntui kuin maailma olisi hidastunut, olisit kaivanut povitaskustasi stalinistikortin ja polvistunut ojentamaan sen Salménille. Ihan vain, koska tiesit, että niin saat hänet entistä enemmän tolaltaan.
Se penseytesi, mitä monet pitävät öykkäröintinä, on minusta vain ja ainoastaan rehellisyyttä. Politiikka ja maailma toimisivat paljon paremmin, jos tyhmien kysymyksien tai kommenttien esittäjiä ja muita irtopisteiden keräilijöitä muistutettaisiin useammin heidän järjettömyydestään.
Mutta yhdestä tyylirikosta tahtoisin kuitenkin muistuttaa sinua. Kun raivostuit Aamulehdelle huonosti reprotuista ja muutenkin vääränlaisista valokuvista, osoitit inhimillisyyttä tavalla, jota uskoin sinun pystyvän välttämään.
Sillä kyllähän sinä itsekin tiedät, että jokainen kerta, kun sinä loukkaannut tai provosoidut, syö tehoja siltä ihanalta ivalta, jolla hellit maamme ammattiloukkaantujia ja muita mielensäpahoittajia.
Parhain terveisin,
Oskari Onninen
Kuvitus: Jaakko Suomalainen
