Oppositiossa

T:Teksti:

Perussuomalaisten nuorten seuraava puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen yrittää todistaa, ettei syrjintää ole. Sillä eihän häntäkään ole syrjitty.

Kun antaa Herran johdattaa, voi päätyä mihin vain. Oululainen Sebastian Tynkkynen oli 22-vuotias, kun hän kätteli juontajaksi ryhtynyttä entistä perintöprinsessaa ja käveli sisään ulkomaailmasta suljettuun Big Brother -taloon syksyllä 2011.

Muut taloon valitut kuvailivat itseään ”rämäpäiksi”. Pari heistä ilmoitti, ettei voi sietää tuomitsevia ihmisiä tai seksuaalivähemmistöjä.

Tynkkynen oli talossa pidetty. Hyvä tyyppi, mukava ja avulias. Muilta asukkailta hän sai nopeasti lempinimen ”pastori”. Häntä kun ei kiinnostanut ryypiskely tai rietastelu. Sen sijaan hän rukoili.

Sebastian Tynkkynen, 25, on tottunut sulkeutumaan muulta maailmalta. Perussuomalaisten nuorten vuodenvaihteessa aloittava puheenjohtaja on aina päätynyt yhteisöihin, jotka ovat vähän kaiken ulkopuolella.

Tynkkynen on kotoisin tuhannen asukkaan Marinkaisten kylästä Kokkolan vierestä. Peruskoulunsa viisilapsisen perheen esikoinen kävi Oulussa, lukion Kokkolassa.

Perhe oli syvästi uskonnollinen, ja kasvatus lakimaisen tiukka. Ei alkoholia, ei maallista musiikkia.

Kodin kasvatus kulkeutui mukana kouluun. Maallista musiikkia hän ei silloin suostunut kuuntelemaan ollenkaan. Musiikintunneilla oksetti, kun piti laulaa Yön kappaletta, jonka mukaan ”ei ole jumalaa”.

Yläasteella Tynkkynen oli puheenjohtajana oppilaskunnan hallituksessa. Se vaati, että opettajat tarttuvat jokaisen yläasteen ongelmaan: tupakointi oli lähtenyt käsistä ja se oli kitkettävä. Julistettiin laki, opettajat laittoivat lappuja koteihin ja kiersivät tupakkapaikoilla. Tulosta tuli.

”Mutta sitten opettajat sanoivat, että he eivät enää jaksa, ja kaikki palasi ennalleen.”

Sebastian Tynkkynen on miellyttävä ja puhelias. Kun hänet tapaa ensi kertaa, hän haluaa halata. Ohimennen hän jutustelee niin yliopistoravintolan työntekijöiden kuin muiden jonottajien kanssa.

Poissa on kaikki se ehdottomuus, joka hänen blogeissaan kirkuu. Parhaimmillaan blogeja on ollut neljä.

Ihmiskoe-blogi on rennommasta päästä. Siellä hän on muun muassa etsinyt matkaseuraa New Yorkiin ja kertonut, kuinka hänestä tuli homosta heteroksi uskon avulla ”eheytyneen” ystävänsä Amadeus Oilingin bestman.

Uuden Suomen blogissaan Tynkkynen on vaatinut koulupoliiseja ratkomaan pahimpia kiusaamistapauksia ja EU:ta hylkäämään Turkin jäsenneuvottelut, koska jäsenyys avaisi ovet Euroopan islamisaatiolle.

Kristityille suunnatuilla sivuillaan hän kirjoitti, kuinka Mitt Romney on kristityn valinta Yhdysvaltain presidentiksi, ja kuinka Barack Obama on ”islamilaisen lain mukaan yhä muslimi”.

Facebookissa hän on käräyttänyt perussuomalaisia haukkuneen ”hätäkeskustyöntekijän” ja jakanut ääninauhan keskustelustaan Helsingin Mannerheimintiellä notkuvien seksimyyjien kanssa – tietenkään unohtamatta moralisoida asiaintilaa.

Ennen BB-taloa Tynkkynen oli päässyt opiskelemaan kasvatustieteitä Oulun yliopistoon. Noihin aikoihin hän oli myös keksinyt haluavansa puoluepolitiikkaan.

BB-talossa meni putkeen. Tynkkynen oli ennakkosuosikki, mutta äänestettiin ulos viikkoa ennen kuin voittaja valittiin. Poliitikonuraa ei tarvinnut aloittaa tyhjästä, näkyvyys oli valmiina.

Kun Tynkkynen ei oikein tiennyt, mitä asiaa mikäkin puolue ajoi, hän ryhtyi lukemaan tavoiteohjelmia läpi. Yksi nousi yli muiden: perussuomalaisten.

”Se oli ainut puolue, jolla oli kriittinen EU-linja, tosin sekin tuntuu vähän löysältä”, hän sanoo. ”Mä olisin itse valmis vetämään johtopäätöksen, että EU:sta ja eurosta pitäisi lähteä pois.”

Kun Tynkkynen alkaa puhua politiikkaa, huomaa heti, että plokit on luettu ja Soinia kuunneltu. Hän varoo sanojaan, puhuu kirjakieltä ja pyytää useaan kertaan kysymään uudelleen, todennäköisesti saadakseen lisää miettimisaikaa.

Johtopäätökset ovat tuttuja: asia a on paha, koska se johtaa asiaan b.

Pakkoruotsi on paha, koska se on pois muiden kielten opiskelulta.

EU ja euro ovat pahoja, koska keskusjohtoisuus, kulttuurierot ja Suomen alttius tulla hyväksikäytetyksi.

Islam on paha, koska naisten uimahallivuorot, Ruotsi ja palavat autot.

Naiskiintiöt ovat pahoja, koska epäreilua.

Muu positiivinen syrjintä on paha, koska epäreilua. (Sitä hän ei mainitse, että myös PS-nuoret ovat saaneet erityiskohtelua järjestö-tukia jaettaessa.)

Israelia on tuettava, koska Hamas ja toinen holokausti.

Sääntelyä ja holhoamista olisi purettava, paitsi arvoasioissa.

Taiteellista vapautta voi ja pitää rajoittaa, jos se rikkoo vallitsevia normeja tai lakia.

Tasa-arvoisesta avioliittolaista Tynkkynen ei haluaisi puhua lainkaan, koska kokee, että perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien kohdalla halutaan aina nostaa yksi ja sama asia jalustalle.

Kaikki mielipiteitä, joita kuka tahansa perussuomalainen osaisi laukoa sen kummempia miettimättä.

Kaksi ja puoli vuotta puolueeseen liittymisen jälkeen Sebastian Tynkkynen kuitenkin valittiin nuorisojärjestön puheenjohtajaksi selvällä äänierolla.

Hän oli kyllä ollut järjestön toiminnanjohtajana, mutta se ei ollut suurin syy. Big Brother oli.

”Tynkkynen on kentälle tuttu, mutta ohjelman ansiosta hänet tunnetaan myös laajemmin”, sanoo väistyvä puheenjohtaja Simon Elo.

”Kun käveli Sebastianin kanssa Oulussa, niin koko ajan tuli joku pysäyttämään.”

Elon mielestä Tynkkynen on muutenkin uuden sukupolven poliitikko, joka osaa oikeanlaisen viestinnän. Hän on bloggari, josta tuli poliitikko, ei poliitikko, jonka työ velvoitti myös bloggariksi.

Blogien lisäksi Tynkkynen osaa tehdä infografiikoita ja videoita. Niitä on katsottu tuhansia, jopa kymmeniätuhansia kertoja.

Tynkkynen on tehnyt PS-nuorillekin linjavideon jo ollessaan toiminnanjohtaja. Siinä puhuu vuorotellen joukkio nuoria.

”Me kaikki ollaan rasisteja, me ei ymmärretä mitään, me halutaan vastustaa kaikkea. Me ollaan kouluttamattomia juntteja, me ei ymmärretä yhtään mitään. Kaikki mikä liittyy maahanmuuttoon on väärin”, ruutupaitainen mies aloittaa.

Pian paljastuu, että rasistijuntit ovatkin homoseksuaaleja, maahanmuuttajia ja siviilipalvelusmiehiä.

Ja perussuomalaisia.

Tynkkynen on sitä mieltä, että koska järjestön periaateohjelmassa ei ole mitään rasismiin viittaavaa ja moni maahanmuuttajakin haluaa olla mukana, niin homman pitäisi olla sillä selvä.

”Ei sellainen ihminen, joka havaitsisi meidän puolueessa rasismia, haluaisi olla mukana.”

Kaava on tuttu Israelista, joka on tehnyt homoystävällisyydestä maineenhallintansa osan. Maa pesee omatuntoaan vaaleanpunaiseksi ja koettaa näyttää yhteiskuntansa demokraattisempana kuin se todellisuudessa on.

Tynkkyselle hän itse on todiste siitä, että kaikkia suvaitaan. Hän on kertonut jo BB-aikoinaan olevansa biseksuaali. Siitä häntä ei ole kiusattu. Ei perussuomalaisissa, eikä missään useista vapaista kristillisistä suunnista, joissa hän pyörii.

”Mussa on jotain, joka koettelee ihan jokaista. Jos ei teilaa sitä, että uskon Jumalaan ja pidä pöljänä hihhulina, niin melkein siinä kohdassa biseksuaalisuus tuo reaktion, että mitä ihmettä. Sen, että kuulun seksuaaliseen vähemmistöön, lopulta kyllä naulaa ristille se, että oon perussuomalainen”, hän sanoo.

”Perussuomalaisuus on ihan sietämättömän kova pala. Asiallisiltakin ihmisiltä tulee tosi pahoja ylilyöntejä. Mennään henkilökohtaisuuksiin ja ruvetaan murentamaan ihmistä.”

Ja se on puhetta, joka vetoaa.

Teksti: Oskari Onninen
Kuva: Aki Roukala