Vastuullista keskiluokkaa ei nöyryytä mikään niin paljon kuin holhoaminen ja turha sääntely. Norminpurkutalkoot kutsutaan koolle, kun viranomainen kieltää sanomasta viski ja lörtsy, pakottaa suojelemaan soita tai verottaa yrityksiä. Kun ihmisiin ei luoteta, syntyy ärsyttäviä pullonkauloja. Jos elämänhallinnan voi saada aisoihin Sports Trackerilla ja ravintoarvoapplikaatiolla, miksei yhteiskunnankin ongelmia voisi ratkaista yhtä kevyillä lifehackeilla?
Holhousvaltion purkamiseen on kaksi huomaamatonta keinoa, joihin turvautumalla ei tarvitse leimautua hyvinvointivaltion vastustajaksi: nudge- eli tuuppauspolitiikka ja big data. Tuuppaamisella hienosäädetään ihmisten arkista käyttäytymistä entistä terveellisemmäksi ja koko yhteiskunnan kannalta hyödylliseksi. Elämästämme kerääntyvää dataa hyödyntämällä byrokratia taas voidaan ulkoistaa algoritmeihin, mobiilisovelluksiin ja älysensoreihin.
Puhelin kertoo, mihin rahat kuluvat ja miten paljon kaloreita pitäisi polttaa, ja sähkökaapin sensorit tehostavat kodin energiankulutusta – eikä vastuullinen kansalainen edes tunne itseään säänneltävän, ja ympäristökin pelastuu. Kieltoja, tasapäistäviä rakenteita ja normistohimmeleitä ei enää tarvita. Eikä keskustelua siitä, keiden yhteiskuntaa ja elämää sujuvoitetaan ja virtaviivaistetaan.
Suomessa tuuppauspolitiikan on löytänyt ainakin Sitran johtava asiantuntija Timo Hämäläinen. Hän uskotteli heinäkuussa Hesarissa, että ympäristö ja hyvinvointi pelastuvat kankealta valtiolta, kun ihmisten arkisia elämäntapavalintoja ohjataan haluttuun suuntaan reaaliajassa.
Tuuppauspoliittisten norminpurkajaisten tarkoitus ei tosin ole lopettaa byrokratiaa, vaan sisällyttää se entistä syvemmälle ihmisten elämään. Se, mikä näyttäytyy järkivihreälle mediaanituloiselle kansalaiselle lisääntyvänä vapautena ja älykkäänä holhouksena, tarkoittaa muille tiukentuvaa yksityisyyteen ulottuvaa kontrollia.
Iso-Britanniassa on jo siirrytty data-avusteiseen tuuppaukseen. David Cameronin hallintoa sparraavat käyttäytymispsykologit, datanlouhijat ja sovelluskehittäjät. Esimerkiksi Suur-Lontoon Westminsterissä kokeillaan väärin elävien köyhien pakottamista syömään terveellisesti ja urheilemaan toimeentulotukea vastaan. Valvonnan mahdollistaa ihmisten ostoksista ja liikunnan määrästä mobiilisovelluksilla kerättävä data.
Kun sosiaalitoimi muutetaan datan hallinnaksi, köyhyydestä ja elämäntapasairauksista tulee algoritmeilla viilattavia käytösongelmia. Kun yhteiskunnallisia ongelmia aletaan ratkoa laskennallisesti yksilötasolla, luokka-
sodalle voidaan alkaa nauraa.
Tuuppausyhteiskunta kerrostuu niihin, joiden elämää ja elinkeinoja data-avusteisilla tuuppaustoimilla helpotetaan, ja niihin, joita täytyy kurittaa.
Teksti: Tapio Reinekoski
Kirjoittaja on big data -luddiitti.
