Yrittäjyys edellyttää mindfulnessia: tahtoa olla henkisesti voittamaton.
Mindfulness eli tietoisuustaito on buddhalaisuudesta juontuvaa kognitiivista terapiaa. Se on myös psyykkisiin ja sosiaalisiin ongelmiin räätälöityjä, korvien väliin fokusoituja täsmäratkaisuja myyvää yritystoimintaa – hoitovastuutonta ketterää kehitystä.
Yrittäminen on tapa tehdä töitä, tarjota niitä muille ja hyötyä siitä. Enää se ei ole vain välttämätön elinkeino tai mahdollisuus työllistää siivoojia, konsultteja ja kirjoittajia palkkatyömarkkinoiden velvoitteista välittämättä. Luovan ihmisen yrittäminen on ennen kaikkea psyykkistä kyvykkyyttä, oikea mielentila ja elämän kokoinen mahdollisuus toteuttaa itseään.
Yrittäjyyshybris ja mindfulness-epistolat kieltävät, että kyse olisi rahasta tai sen tekemisen välttämättömyydestä, rikastumisesta puhumattakaan. Molemmat puhuvat itsensä löytämisestä, intohimosta ja oikeasta asenteesta, jonka eteen täytyy tehdä tietoisesti töitä.
”Jos rakastaa sitä mitä tekee, ei tee elämässään päivääkään töitä. Eniten minua motivoi kasvu, eteenpäin meneminen ja oppiminen. – – Uudistumiskyky edellyttää paitsi tahtoa myös voimavaroja uudistua eli kehittää ja toimeenpanna asioita”, vannoo startup-tapahtuma Slushin vetäjä Miki Kuusi. Tai mindfulness-koulutuksia myyvä Aitologia-yritys.
Osallistuja maksaa kahdeksan kerran mindfulness-kurssista 380 euroa. Yhteiskunta maksaa korvavaloja innovoivasta kasvuyrityksestä parhaimmillaan kaksi miljoonaa euroa Tekes-tukina.
Yliopistojen yrityskiihottamoissa ja ajatuspajoissa iskostetaan opiskelijoihin ja tutkijoihin juuri yrittäjähenkisyyttä. Tieteellisestä tietotaidosta ei välitä tai hyödy kukaan, ellei sitä muuta liiketoiminnaksi ja siten ”arvotaloudeksi” ja ”yhteiskunnalliseksi vaikuttavuudeksi”.
Ellei harjaannuta tietoisuustaitojaan, palaa loppuun aivan omaa syytään. Menestys on sekä yrittämisen seuraus että syy.
Siinä, että joku saa opinnoistaan tai tutkimuksestaan liikeidean ja pääsee kertomaan siitä muille ja sijoitushaluisille yrityksille, ei ole mitään pahaa. Eikä siinä, että moni on saanut tarvitsemansa avun mindfulness-terapiasta.
Siinä sen sijaan on, että luova tietotyö ja akateeminen yrittäjyys myydään psykologisoivalla pöhinällä, jolla tehdään muusta kuin ”omalta jutulta” tuntuvasta työstä merkityksetöntä. Tai että mindfulnessista tehty voimautusbisnes saa mielenterveyden kuulostamaan valmiudelta pitchata enkelisijoittajille serotoniinitasoja mittaavaa mobiiliappia.
Onneksi Slushista tai think tankeista vuotaa maailmaa parantavaakin liiketoimintaa. Se vain edellyttää sitä, että ihmiset, jotka eivät koskaan saa eivätkä halua työstään elämäntapaa, tekevät rahasta valtavan määrän asioita, jotka eivät inspiroi tai innosta.
Tapio Reinekoski
Kirjoittaja on vastentahtoinen ja myyntitaidoton yrittäjä.
