Coloradon osavaltio Yhdysvalloissa salli kannabiksen päihdekäytön vuoden alussa. Nyt pienviljelijät, tehotuottajat ja rikolliset kilpailevat siitä, kenen kasvit levittäytyvät laajimmalle.
Sänkileukainen nuori mies retkottaa kahvilan pöydän takana Coloradon osavaltion pääkaupungissa Denverissä. Hänen nimensä on Jack ja hän on ammattirikollinen.
Jack kasvattaa ja myy laitonta marihuanaa – kaupungissa, jossa kannabis on laillista.
Kahvilan nimi on Leela. Se on aina auki, vuorokauden ympäri. Sieltä saa kahvia, olutta ja baageleita. Varhaisaamun valo paistaa suoraan suurten ikkunoiden läpi ja pullot tyhjän baaritiskin takana hehkuvat. Kaiuttimissa soi Die Antwoord liian kovalla.
Jackilla on takana kolmen päivän bileputki. Kädessä on iso sormus ja huulessa lävistys. Tukka on suloisesti sekaisin. Ulkoilutakki on nuhjuinen.
Nyt on aika pitää tauko, syödä aamiaista ja palata töihin.
”Myin kannabista kauan ennen kuin se oli laillista. Ja aion myydä myös jatkossa.”
Laittomasti. Se johtuu siitä, että hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa.
Mile-High City. Se on Kalliovuorten kupeessa sijaitsevan Denverin vanha lempinimi. 2000-luvun aikana nimi on saanut uusia sivumerkityksiä. Ylänkökaupungin apteekeissa on kaupattu kannabista lääkkeeksi vuodesta 2001. Samoin pienimuotoinen kotikasvattaminen on siitä lähtien ollut sallittua. Vuonna 2012 sallittiin kannabiksen käyttö päihteenä.
Vuoden 2014 alussa Coloradossa astui voimaan uusi laki, jonka ansiosta kuka vain 21 vuotta täyttänyt henkilö voi marssia erityiseen marijuanakauppaan ja ostaa seitsemän grammaa kannabista viihdekäyttöön. Denverissä on tällä hetkellä noin viisikymmentä kauppiasta.
Kannabista ei saa kuitenkaan polttaa, höyrystää, popsia tai nauttia millään muullakaan tavalla julkisilla paikoilla. Niin saa tehdä vain kodeissa, tietyissä hotelleissa ja sellaisissa tilaisuuksissa, joista on haluttu tehdä kannabisystävällisiä. Esimerkiksi Coloradon sinfoniaorkesteri järjestää klassisen musiikin konsertteja, joissa pössyttely on sallittua. Muutama yökerho sallii polttamisen jopa sisätiloissa.
Käytännössä rajoituksia ei Denverissä juuri valvota. Kaduilla ja kujilla leijuu tuttu imelä tuoksu. Se on läsnä puistoissa ja vanhojen tiilitalojen porttikongeissa, baarien terasseilla, turistikeskustan kävelykadulla, South Platte -joenvarren lenkkipoluilla ja jopa Starbucksin vessassa.
Denveriläisiä poliiseja löyhkä ei kiinnosta. Resurssit eivät riitä julkipössyttelijöiden jahtaamiseen sen enempää kuin julkijuoppojenkaan.
Virkavallan silmissä ne ovat nyt aivan sama asia.
Kannabiksen voittokulku on edennyt Yhdysvalloissa vauhdilla. Nyt näyttää varmalta, että aine tullaan lopulta laillistamaan koko maassa. Gallupien mukaan jo 75 prosenttia amerikkalaisista uskoo, että pian kaikissa osavaltioissa kannabis on laillista.
Liittovaltion lain mukaan kannabis on yhä laiton huume. Osavaltiot ovat kuitenkin nousseet kapinaan. Heinäkuussa myös Washingtonin osavaltio laillisti kannabiksen myymisen päihteeksi. Liiketoimintaa ovat tähän mennessä haitanneet etanamaisen hidas byrokratia ja aineen poikkeuksellisen korkea hinta. Kannabis on kaupoissa yli tuplasti kalliimpaa kuin kaduilla.
Coloradon ja Washingtonin seuraan liittynevät pian Oregon ja Alaska, joissa molemmissa järjestetään marraskuussa kansanäänestys kannabiksen viihdekäytön laillistamisesta. Myös Maine, Kalifornia, Arizona, Nevada ja New York harkitsevat kannabislakiensa höllentämistä.
Ennen tätä kieltolain aika on ollut pitkä. Vuodesta 1937 Yhdysvaltain liittovaltion lainsäädäntö on kieltänyt kannabiksen käytön ja kasvattamisen lukuun ottamatta tiettyjä lääketieteellisesti perusteltuja poikkeuksia. Niin sanottu lääkekannabis on sallittua 23 osavaltiossa sekä Columbian liittopiirissä.
Lääkekannabis on sallittua Suomessakin. Neurologian erikoislääkärit tai sairaaloiden neurologisten yksiköiden lääkärit voivat määrätä kielen alle suihkutettavaa Sativex-lääkeliuosta MS-taudin lihasjäykkyyden hoitoon. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen Fimean erityisluvalla voidaan määrätä myös esimerkiksi poltettavaa kannabista, mutta luvan saaminen on pitkä ja vaikea prosessi.
Mutta Yhdysvalloissa lääkekannabis on jo pitkään tarkoittanut aivan eri asiaa. Lääkekannabiksen ostoon oikeuttavan kortin voi saada haltuunsa käytännössä kuka tahansa, kunhan vain vierailee lääkärillä ja maksaa pyydetyn taksan. Yhtä helposti kuin Suomessa saa vähän tavallista vahvempaa Buranaa.
Eikä kortilla saa mitään epämääräisiä sumuttimia tai pillereitä, vaan ihan aitoa kukkaa, josta voi kääriä sätkän tai jolla voi ladata bongin.
Miten nyt mieliikin lääkkeensä nauttia.
Denverin kaduilla neonvaloissa välkkyvät marijuanan lehdet ovat olleet läsnä jo lääkekannabiksen sallimisesta asti. Nyt kylttejä nousee kadunvarsiin yhä enemmän. Pilvenpiirtäjien varjossa toinen toistaan kornimmin nimetyt kaupat houkuttelevat kannabiksen ystäviä luokseen.
Starbuds. High Level Health. Mile High. Healing House.
Kiiltävän bisnes- ja turistikeskustan ulkopuolella Denver levittäytyy kilometrejä joka suuntaan matalana ja yksitoikkoisena. Puistot, teollisuusalueet ja valtatiet rytmittävät omakotitalojen suoria rivejä. Duunariperheiden etupihoilla vallitsee resuinen idylli. Lännessä häämöttävät Kalliovuorten haalean siniset rinteet. Täällä lähiöissä sijaitsevat myös kannabiksen gigantit ja ikeat, kaikkein suurimmat marihuanamyymälät. Ne on sijoitettu tarkoituksellisesti etäälle keskustasta ja sen raketin lailla nousevista vuokrahinnoista.
Toisin kuin maaseudun pikkukaupungeissa, Denverissä uusi laki ei ole liiemmin lisännyt kannabiksen käyttöä. Kaupunki on ollut jo pitkään pössyttelijöiden suosiossa. Satunnaisen käyttäjän näkökulmasta mikään ei ole merkittävästi muuttunut.
Mutta kun huumeesta tulee päihde, pilvessä julkisesti esiintymisen kynnys madaltuu. Helsingin kaduilta tutun humalaisen horjujan vastine on Denverissä ennemmin outo hiihtäjä, jonka silmät verestävät.
Niitä hoipertelee paikallisen pyöräkorjaamon tiloihin joka viikko. Yksi tyyppi ei osaa puhua. Toinen ei muista, mitä tuli kauppaan tekemään. Kolmas rakentaa aikakonetta.
Sisällä työskentelevän pyörämekaanikon turvallisuutta pitää yllä painava jakoavain käden ulottuvilla.
Kannabismatkoja järjestävän matkailuyrityksen johtaja Peter Johnson 3D Cannabis Center -kasvattamossa. Kuvassa vasemmalla Deathstar-lajiketta, oikealla Chem Dawg -lajiketta. Takana kasvattamon johtaja Paul Roterdam.
Mutta aamiaistaan syövä Jack, jonka bisneksestä on vihdoin tullut laillista, on raivoissaan.
”Laki on perseestä. Isot korporaatiot pilaavat kannabiskulttuurin. Ne haluavat takoa rahaa ja kasvattavat luokatonta tavaraa. Kaikki polttavat nykyään, ja uudet käyttäjät eivät ymmärrä hyvän päälle. He ostavat ihan mitä vain heille tarjotaan. Voisivat yhtä hyvin polttaa vessapaperia.”
Jack ja muut vanhan kaartin pienviljelijät, jotka ennen tekivät työtään rikollisina, joutuvat seuraavien viidenkymmenen vuoden aikana etsimään uuden tulonlähteen.
”Meidät, jotka tuotamme laadukasta pilveä suurella rakkaudella, ajetaan ulos markkinoilta.”
Laillistamisen aikaansaamaa vastakkainasettelua kuvaillaan termeillä ”big marijuana” ja ”small marijuana”, iso ja pieni kannabis.
Ensimmäinen viittaa lääketeollisuuden hallitsemaan bisnekseen, jolla on valtavat koneistot takanaan. Kansainväliset yhtiöt, kuten englantilainen GW Pharmaceuticals, perustavat ympäri Coloradoa valtavia viljelyhalleja. Niissä tuotanto viritetään äärimmilleen tehomaanviljelyn periaatteilla.
Jackin on vaikea kilpailla tämän kanssa. Hän on pieni kannabis.
”Suuryrityksiltä puuttuu se kokemus ja tieto, joka pienkasvattajille on kertynyt vuosien varrella. Vanhat viljelijät ovat myös itse kokeneita käyttäjiä. He ymmärtävät, miten kaikenlaiset ympäristötekijät vaikuttavat pilven laatuun”, Jack sanoo.
”En voi ymmärtää, miten jotkut saattavat myydä tuon osaamisensa isoille korporaatioille. Painukoot helvettiin.”
Peter Johnsonille lakimuutos on ollut voitto. Hän on coloradolainen matkailuyrittäjä, jonka pyörittämä Colorado Green Tours sijaitsee tylsässä toimistorakennuksessa Auroran kaupungissa Denverin kupeessa. Pienen toimiston seiniä koristavat kannabisaiheiset paidat ja hatut. Pöydillä lojuu piippuja.
Keski-ikäinen liikemies Johnson istuu toimistotuolissaan rentona ja itsevarmana. Silmiä peittävät isot aurinkolasit, asu on arkinen. Huoneen nurkassa kiltiltä motoristilta näyttävä toimistoapulainen Aaron hakkaa työkoneen näppäimistöä ja hoitaa juoksevia asioita.
Johnson myy kannabismatkoja. Turistit eri puolilta Yhdysvaltoja soittelevat ja kirjoittavat hänelle varatakseen kannabisystävällisiä majapaikkoja tai turistikierroksia kauppoihin ja viljelmille.
Henkilökohtaisesti kannabis ei ole Johnsonille mikään uusi tuttavuus. Tarkempiin uteluihin hän tosin vastaa vain kuivakalla naurulla. Menneet ovat menneitä.
Colorado Green Tours ei itse myy marihuanaa. Yrityksen yleisimmät asiakkaat ovat Coloradoon saapuvia lumilautailijoita ja laskettelijoita. Sitten on vielä vanhempi väki.
”Suuret ikäluokat ovat tärkeä asiakasryhmä. Heidän suhtautumisensa kannabikseen on pääosin myönteinen ja heillä riittää ostovoimaa. Osa tulijoista on vanhoja kannabisharrastajia, toiset taas saapuvat Coloradoon lääkekannabiksen perässä.”
Johnson ei häpeä olla osa uutta uljasta pilvibisnestä. Jackin ahdistus saa häneltä osakseen huvittuneen tuhahduksen: voi huumekauppiasparkoja!
”Olen runsaan ja monipuolisen kannabistarjonnan ystävä. En halua suuryritysten puskevan pienviljelijöitä pois markkinoilta enkä usko niin myöskään tapahtuvan. Ainakin meidän asiakkaamme ovat kiinnostuneita pienyritysten palveluista.”
Colorado Green Tours on osa pienyrittäjien verkostoa, joka käy viivytystaistelua suuryritysten ylivaltaa vastaan.
Tänä kesänä perustettu SmallCannabis.org-verkosto kerää rahallista tukea coloradolaisen kannabisaktivismin tueksi. Mahdolliset lahjoitussummat ovat oman valinnan mukaan 4,20 tai 420 dollaria.
Johnson on myös mukana perustamassa uutta Cannabis Niche -palvelua, jonka on tarkoitus tarjota alusta uusien kannabishankkeiden joukkorahoitukselle. Joukkorahoitus saattaa muodostua Coloradon pienen kannabiksen pelastajaksi.
On syynsä, miksi Jack on rikollinen. Jackin on nimittäin taloudellisesti mahdotonta siirtyä lailliseen bisnekseen. Liiketoiminnan aloittamiseen liittyvä paperisota, muun muassa viljely- ja myyntiluvat, maksavat yhteensä helposti 6 000-8 000 euroa.
Se ei olisi kummoinenkaan summa jollakin toisella alalla. Silloin toiveena olisi löytää sijoittaja, jolta saada pääomaa firmalleen. Mutta sijoittajat eivät halua tulla tunnistetuksi kannabisbisneksen rahoittajina.
Isot lääkeyritykset sen sijaan voivat suojata sijoittajiensa mainetta. Sinäkin voit aivan huoletta, mainettasi menettämättä, ostaa kannabisbisnekseen sekaantuvan suuryhtiön osakkeita, sillä kannabisbisnes on joka tapauksessa vain pieni osa sen kaikesta liiketoiminnasta.
Myös kannabisrahojen käsittelyyn liittyy erikoinen ongelma. Pankit eivät suostu ottamaan vastaan huumerahaa, sillä ne toimivat liittovaltion lakien puitteissa.
Liittovaltion hallinnossa ongelma tiedostetaan. Viime helmikuussa useat hallintoelimet esittivät yhteisen ohjeistuksen, jonka mukaan rahalaitoksia ei käydä vainoamaan kannabisrahan käsittelemisestä. Siltikään pankit eivät halua lähteä mukaan huumebisnekseen. Tuore ohjeistus on liian jyrkässä ristiriidassa lainsäädännön kanssa. Liittovaltion olisi periaatteessa mahdollista asettaa kannabisrahoja käsittelevät pankit syytteeseen lupauksista huolimatta.
Siksi kannabiskauppa tapahtuu pääasiassa käteisellä. Kauppiaat maksavat veronsa seteleillä. He säilyttävät myymälöissä valtavia rahasummia, ja osa myyjistä on aseistettu ryöstöjen torjumiseksi.
Laillisetkin yrittäjät turvautuvat rahanpesuun. Rahoista voidaan tuulettaa epämiellyttävä löyhkä esimerkiksi 7-Eleven-lähikauppojen avulla. Yrittäjä voi marssia käteistensä kanssa korttelin nurkkakauppaan ja muuttaa rahat sekeiksi tai prepaid-luottokorteiksi. Niiden avulla laskujen maksaminen onnistuu kuljettamatta varoja pankkitilin kautta.
Auringonlasku kannabisystävällisestä Warwick-hotellista. Huoneessa polttaminen on sääntöjen mukaan ehdottomasti kielletty. Huoneeseen kuuluu kuitenkin pöydällinen popcornia, suklaata ja pähkinöitä, jos iskee yllättävä makeannälkä.
Kodittomia on Denverissä joka puolella. Heitä näkyy keskustan puistoissa ja patsaiden juurilla. Laumoittain ihmisiä, jotka ovat pudonneet syystä tai toisesta sosiaalisen turvaverkon läpi. Juoppoja, narkkareita, mielenterveysongelmaisia. Ihmisiä, joiden selkä on murtunut tai joiden puoliso on kuollut syöpään. Joiden elämän jättimäiset sairaalamaksut ovat pysyvästi pilanneet.
Heidän joukkoonsa on nyt liittynyt työttömiä kannabisharrastajia. Denverin kodittomien nuorten määrä oli viime kesänä ennätyslukemissa. Yösuojiin hakeutui keskimäärin 40 prosenttia tavallista enemmän väkeä.
Ilmiö on nimeltään green rush, viherryntäys. Nuoria aikuisia ryntää Denveriin siinä toivossa, että heille löytyisi työtä uudesta, laillisesta kannabisbisneksestä.
Laillisia yrityksiä on perustettu Coloradoon jo satoja, ja niiden perustajat ovat kaivaneet pääoman omasta taskusta.
Glenn-nimistä partasuista miestä viherryntäys ahdistaa. Hän istuutuu penkille puun varjoon. On aurinkoinen päivä turistien suosimalla 16. kadulla. Toisen puun alla paikallinen resupetteri paukuttaa värikkääksi maalattua epävireistä pianoa. Ohitse porhaltaa kumarainen nainen kasvot peitettynä.
Glenn huokaa uupuneena.
”Joka päivä tyttäreni joutuvat todistamaan huumeiden aiheuttamaa tuhoa. Sosiaalista rappiota, perusarvojen katoamista, väkivaltaa”, hän sanoo.
Hän on kotoisin Kansasin osavaltion maaseudulta ja tullut Denveriin tapaamaan tyttäriään.
Lukujen valossa Glenn on kenties hieman puolueellinen. Ennen lain täytäntöönpanoa kriitikot maalailivat värikkäitä uhkakuvia siitä, miten kannabiksen laillistaminen tulisi lisäämään alaikäisten pössyttelyä ja rikollisuutta.
Kävi kuitenkin aivan päinvastoin. Osavaltion terveyslaitoksen virallisten lukujen mukaan alaikäisten kannabiksen käyttö on jyrkässä laskussa. Keskusrikospoliisi FBI:n tietojen mukaan Denverin rikollisuus on laskusuunnassa. Esimerkiksi katuväkivalta on vähentynyt kannabiksen laillistamisen jälkeen. Yllättäen myös kannabismyymälöihin kohdistuneet ryöstöt ovat viihdemyynnin käynnistyttyä vähentyneet. Syytä tähän ei tiedetä.
Ongelmana ovat lisääntyneet yliannostukset. Ne johtuvat erityisesti syötävistä kannabistuotteista: esimerkiksi suklaapatukoiden korkeat kannabispitoisuudet yllättävät käyttäjänsä helposti. Yliannostus voi aiheuttaa paniikkia, ahdistusta ja hallusinaatioita. Pahimmassa tapauksessa käyttäjä voi menettää tajunsa. Yhdysvaltain huumepoliisia edustavan tuomarin vuonna 1988 esittämän arvion mukaan ihmisen pitäisi tosin nauttia 680 kiloa kannabista viidessätoista minuutissa tappaakseen itsensä.
Kannabisyliannostus ei siis aiheuta suurta vaaraa terveydelle, sillä se menee ohi itsekseen muutamassa tunnissa. Kansanterveydellisesti melko yhdentekevää.
Nyt poliitikot tappelevat siitä, mihin Coloradon kassaan kilisseet ylimääräiset kaksitoista miljoonaa verodollaria käytetään.
Osavaltio verottaa kannabiskauppaa jenkkiläisittäin kovalla kädellä. Normaalien verojen lisäksi se perii 17,9 prosenttiyksikköä ylimääräistä viihdekannabiksen tuotoista.
Pieni osa varoista ohjataan huumeriippuvuuksien hoitoon ja valvonnan toteuttamiseen. Suurin osa kannabisrahoista on löytämässä tiensä julkisen koulutusjärjestelmän kehittämiseen.
Vaikka 12 miljoonaa dollaria on huima summa, se on pienempi kuin mitä päättäjät etukäteen odottivat.
Se johtuu Jackista. Pimeät markkinat ovat toistaiseksi pitäneet pintansa, sillä arvioiden mukaan vain 60 prosenttia osavaltion kannabiksesta hankitaan tällä hetkellä laillisia reittejä pitkin.
Tuloja ovat vähentäneet myös eräiden paikallispäättäjien kapina osavaltion lainsäädäntöä vastaan. Esimerkiksi Coloradon toiseksi väkirikkain kaupunki, kristillis-konservatiivinen Colorado Springs, on kieltänyt viihdekannabiksen myynnin rajojensa sisällä.
Lopulta kaikki on käynyt aivan huomaamatta. Coloradosta ja Washingtonista on tullut paitsi Yhdysvaltojen myös koko maailman koelaboratorioita kannabiksen päihdekäytölle.
Juuri nyt Coloradon tapahtumista ottaa mallia Uruguay. Se aikoo ensimmäisenä maana maailmassa sallia kannabiksen myynnin kaikkialla rajojensa sisällä. Maan presidentti Jose Mujica on moittinut Yhdysvaltoja hätäilystä lainsäädäntötyössä. Uruguayssa muutos toteutetaan tarkoituksella hitaasti. Viimeisintä lakimuutosta lykättiin tämän vuoden lopulta jonnekin ensi vuoden puolelle, sillä ”säädöksissä oli vielä hiomista”.
Uruguayssa kannabista ei myöskään aiota myydä turisteille, ainoastaan täysi-ikäisille maan kansalaisille.
Marokossa taas eräs pääpuolueista haluaisi laillistaa maan mittavan kannabistuotannon. Kaikki nimittäin tietävät, että jo nykyään Marokko tuottaa yli 40 prosenttia maailman hasiksesta, joka on useimmiten kiinteäksi massaksi puristettu kannabistuote. Arviolta 800 000 marokkolaista saa elantonsa marihuanan viljelystä. Viljelyn ja myynnin verottaminen mullistaisi vähävaraisen maan talouden.
Mutta missä vaiheessa uusi kannabisvallankumous alkoi? Miksi muutos käynnistyi juuri nyt, vaikka aine on ollut laittomuudestaan huolimatta suuren yleisön suosikki jo vuosikymmeniä?
Vastaus löytyy lokakuulta 2006. Presidentiksi pyrkivä Barack Obama istuu toimittaja David Remnickin grillattavana. Ympärillä istuu viisisataa media-alan pamppua seuraamassa keskustelua.
Remnick kysyy Obamalta pilven poltosta. Poliitikko epäröi hetken, sitten lausahtaa kujeellisesti:
”Kun olin nuori, silloin vedin useinkin henkeen. Sehän se oli koko homman juju.”
Obaman heitto oli vastine Bill Clintonin yli kymmenen vuotta vanhemmalle tunnustukselle. Clinton myönsi polttaneensa, mutta väitti ettei vetänyt savua henkeen.
Viimeksi tammikuussa Obama kohautti lehdistöä sanomalla, ettei kannabis ole sen vaarallisempaa kuin alkoholi ja yksittäiselle käyttäjälle jopa harmittomampaa.
Kymmenen vuotta sitten se olisi ollut poliittinen itsemurha.
Juttuun on haastateltu myös sosiologi Alex Thompsonia Boulderin yliopistosta Coloradosta. Jackin nimi on muutettu.
Teksti: Juha Matias Lehtonen
Kuvat: Maija Tammi
Juttua korjattu 6.10. kello 13.13: Marokko tuottaa yli 40 prosenttia koko maailman hasiksesta, ei kannabiksesta.
