Jos haluaa parantaa maailmaa, kannattaa lahjoittaa sellaiseen kohteeseen, joka ei herätä tunteita.
Lahjoittaisitko viisikymmentä euroa mieluummin syöpäsairaan lapsen hyväksi vai halkiomatotaudin hoitoon kehitysmaissa?
Mikäli valitsit ensimmäisen, olet tehoton lahjoittaja. Jos puolestaan valitsit jälkimmäisen, olet todennäköisesti efektiivinen altruisti eli tehokas hyväntekijä.
Efektiivinen altruismi on liike, jossa etsitään tilastollisesti tehokkaita keinoja parantaa maailmaa. Ajatuksena on antaa rahaa sinne, missä siitä on suhteellisesti eniten hyötyä.
On kuitenkin yksi este: tilastot eivät ole ihmisistä kauhean vetäviä. Kuten monella elämänalueella, myös lahjoittamisessa tunne pesee järjen. Syöpäsairas lapsi herättää myötätunnon, halkiomatotauti ihmetyksen.
Lahjoituksen hyötyjä tarkastellessa siinä ei ole järjen hiventä.
Mikko Hemmi työskentelee investointipankissa ohjelmoijana. Hän on vastikään perustetun Effective Altruism Helsinki
-yhdistyksen puheenjohtaja. Toiminta on Suomessa vielä pienimuotoista, mutta Yhdysvalloissa ja Britanniassa liike on saavuttanut suosiota.
Hemmi on efektiivinen altruisti juuri siksi, että se on hänestä järkevää.
”Se, miten sä teet maailmasta paremman paikan, on aika monimutkainen kysymys. Efektiivisessä altruismissa lähdetään siitä, että yksi varma keino on mahdollisimman monen ihmisen kärsimyksen vähentäminen”, Hemmi sanoo. Hän lahjoittaa ohjelmoijan palkastaan kymmenen prosenttia hyväntekeväisyyteen.
”Pyrin saavuttamaan elintason, jossa voin olla onnellinen, ja lahjoittaa siitä yli jäävän. Jos palkkani tulevaisuudessa kasvaa, aion lahjoittaa enemmän.”
Tämä on tyypillistä efektiivisen altruistin ajattelua. Sen nimi on earning-to-give – tienaa antaaksesi. Se tarkoittaa, että henkilö pyrkii kasvattamaan omia tulojaan, jotta niistä riittäisi enemmän lahjoitettavaa. Käytännössä siis vaikkapa hyväpalkkaisen juristin on järkevämpää tehdä enemmän töitä ja palkata joku muu jakamaan ruoka-apua, koska ruoka-avun jakamisesta maksettava palkka on pienempi kuin juristin palkka.
Palkkaa tärkeämpää on kuitenkin se, mitä rahalla saa.
Muutama vuosi sitten Toby Ord, moraalifilosofi ja efektiivinen altruisti Oxfordin yliopistosta, halusi selvittää, kuinka paljon erilaiset globaalin terveyden edistämiseen tähtäävät hyväntekeväisyysprojektit eroavat vaikutuksiltaan. Ord päätyi yllättävään tulokseen: erot eri projektien vaikutusten kesken voivat olla sata- tai jopa yli tuhatkertaisia.
Ord laski, että opaskoiran kouluttaminen amerikkalaiselle sokealle maksaa 42 000 dollaria. Toinen tapa auttaa sokeita olisi käyttää mainittu summa sokeutta aiheuttavan trakooma-nimisen bakteeri-infektion hoitoon Afrikassa. Koska yhden trakooma-leikkauksen arvioitu kustannus on vain 25 dollaria ja leikkauksista noin 80 % onnistuu, voisi 42 000 dollarilla teoriassa palauttaa näön 1 344 ihmiselle.
Tällä tavalla laskelmoi myös GiveWell, jolla on sivustollaan suosituksia tehokkaista lahjoituskohteista. GiveWellin suositeltujen lahjoituskohteiden kärjestä löytyy tällä hetkellä trooppisilla alueilla yleisen halkio-
matotaudin eli skistosomiaasin ehkäisyyn keskittyvä Schistosomiasis Control Initiative sekä äärimmäisessä köyhyydessä eläville suoraa raha-apua jakava GiveDirectly.
Jos tehokas auttaminen vaatii vain tilastoja, miksi sitten kaikki eivät tee niin?
Koska ei tunnu siltä. Vuonna 2007 Organizational Behavior and Human Decision Processes -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, kuinka lahjoituskohteesta tarjolla oleva informaatio vaikuttaa lahjoituspäätöksiin. Koehenkilöille maksettiin tutkimukseen osallistumisesta 5 dollaria, ja kokeen jälkeen heille annettiin mahdollisuus lahjoittaa osa tästä summasta hyväntekeväisyyteen.
Koehenkilöt jaettiin kolmeen ryhmään. Ensimmäiselle ryhmälle annettiin yleisluonteista tietoa lahjoituskohteesta. Esimerkiksi näin: ”Kolme miljoonaa lasta Malawissa kärsii aliravitsemuksesta.” Toiselle ryhmälle puolestaan näytettiin kuva seitsemänvuotiaasta malawitytöstä nimeltä Rokia. Heille kerrottiin, että Rokia on äärimmäisen köyhä ja että ”hänen elämänsä muuttuu paremmaksi lahjoituksesi ansiosta”.
Ryhmä, jolle esiteltiin Rokia, lahjoitti huomattavasti enemmän kuin ryhmä, joka sai vain numerotietoa lahjoituskohteen tilanteesta.
Kolmannelle ryhmälle annettiin samat yleistiedot kuin ensimmäiselle ryhmälle ja esiteltiin sama nälkiintynyt malawityttö kuin toiselle ryhmälle. Myös tämä ryhmä lahjoitti enemmän kuin ensimmäinen ryhmä mutta vähemmän kuin ryhmä, joka oli saanut vain Rokiaa koskevan informaation.
Myös muissa tutkimuksissa on saatu vastaavia tuloksia. Henkilöity ja yksilöity tarina vetoaa enemmän kuin informaatio ja tilastot.
Tunteet ne on silti Mikko Hemmilläkin. Ero on siinä, että hän ei anna niiden jyrätä. Ohjeena tehokkaaseen kärsimyksen vähentämiseen Hemmi käyttää muun muassa GiveWellin suosituksia.
”Pyrin siihen, että käytän suurimman osan ajasta ja resursseista siihen, mikä on tehokasta. Etsin sitten erikseen ne hyvänolon fiilikset”, hän sanoo.
Kun tilastoja on tuijotettu ja rahaa lahjoitettu tehokkaasti, Hemmi auttaa läheisiään. Jotta tiedon lisäksi myös tuntuisi siltä, että on tehnyt jotain hyvää.
Teksti: Tapio Ikkala
Kuvitus: Jaakko Suomalainen
