Räppäri Tippa-T:n käsiase on kuulapyssy. Se riittää.
Lahti on Suomen Chicago, mutta osataan Turussakin.
Chicagosta saattoi nousta julkisuuteen epämääräisen kotibilevideon avulla ja räpätä samalla siitä, että kiinnostaa lähinnä poltella pilveä kaiket päivät. Näin teki teini-ikäinen räppäri Chief Keef parin vuoden takaisella I Don`t Like -videollaan.
Sitä videota katsoi turkulaisessa lähiössä Tippa-T. Nyt hän on 22-vuotias nelinkertainen amis-dropout, joka ei paljasta koko nimeään ja jonka JVG:n PME-levy-yhtiö poimi listoilleen viime keväänä.
”Chief Keef ei osaa räppää ollenkaan, vaan se mölisee hölmöjä juttuja biittien päälle, mutta silti siitä tuli iso”, Tippa-T sanoo.
Sillä pärjää, jos jutut ovat oikealla tavalla hölmöjä. Kuten Tipan Loco-biisissä: ”Täs on sulle metafora: haista paska!”
Teininä Tippa-T soitti punkbändeissä. Kun treenikämppä meni alta, oli helpompi tehdä kotona räppibiittejä kuin etsiä uusi. Teknologian demokratisoituminen on mahdollistanut sen, että jos näkemys on kohdallaan, kuka tahansa rumpukoneen ja MacBookin omistaja voi kuulostaa ammattilaiselta. Youtubesta JVG:n VilleGallekin Tippa-T:n alkujaan löysi.
Tippa-T sanoo, ettei hän juuri mieti sitä, mitä tekee. Sitä on välillä vaikea uskoa, sillä rooli vaikuttaa niin tarkkaan mietityltä. Videoilla Tipalla on silmillään nopeet lasit, sormissa jointti ja toisessa kädessä tölkki Koffia. Taustalla hakkaavat samat säksättävät rumpukoneet kuin esikuvilla, niillä chicagolaisilla.
Nykyräppi on kiinnostavaa siksi, että siitä on tullut hahmon rakentamista ja larppaamista. Siksi Tippa-T:kin voi päivittää Facebookiin ”valkoisen jauheen vetämisestä Anna Abreun perseeltä”. Se on osa performanssia, tahallista hämmentämistä, joka usein toimii ihmisten luetunymmärtämättömyyden mittarina.
Siihen Suomessa ei ole totuttu. Täällä räppigangsterit ennen Eevil Stöötä ovat lähinnä yrittäneet olla niin aitoja kuin tahansa ja uhonneet sossuelämän kovuutta.
”Se on ollut hauska nähdä, että jengi repii pelihousunsa siitä, että toi jäbä räppää tollaisia juttuja, eikä ne oo totta ja blaablaablaa”, Tippa-T sanoo.
”Ne ei ymmärrä sitä, että kun mä räppään, mä oon Tippa-T ja kun mä juon tässä bisseä, mä oon Topi.”
Kun Tippa-T räppää menevänsä ”korkeille morjesteleen lentokoneit”, metaforassa on saman verran selittämistä kuin paskanhaistattamisessa. Viime kevään Youtube-hittiä Puffaadokaa tarvitsee avata vielä vähemmän.
Reggaehippejä on ollut aina, mutta vasta hiphopista on tullut soittolistakelpoista valtakulttuuria, jossa pilvenpoltto on avointa ja alleviivaamatonta. Tippa-T:n lisäksi YleX-suosioon on noussut Kube, jonka Flow-levy oli kuin teemateos aiheesta. Listaykköseksi hahmotaideteoksensa nostanut Eevil Stöö taas ”polttaa dänkkii duunikseen”.
Tippa-T pitää ilmiötä itsestäänselvyytenä. Onhan jo vuosi 2014, hän sanoo.
”Pitäis olla selvää, että jengi puffaa dänkkii. Täällä on jengi vähän vaikeena aiheesta. Mä aion ihan häpeilemättä heittää niitä läppiä, turha ruveta peitteleen mitään.”
Silti suojamuuri nousee videoiden jointeista kysyttäessä. Sormissa pyörivä pötkylä voi olla mitä tahansa, kuten kaikki muukin.
”Jengi sanoo, että toi mun ase on vittu kuulapyssy. Luuleeko ne, että mä oikeesti heilutan jotain vitun konekivääriä videossa?”
Totta on vain se, että Tippa-T:n iPhonen suojus on liimailtu täyteen Hello Kitty -tarroja. Mutta se onkin Topin puhelin.
Teksti: Oskari Onninen
Kuvitus: Eero Lampinen
