Vietin kesän 2001 lukusalissa seuranani kauppakorkean pääsykoekirjat ja horjuva motivaatio. Eräällä tauolla liikkeenjohdollinen munkkilatina ja todellisuus odottamatta kohtasivat: huomasin tuijottavani monialaista erityisosaamista silmästä silmään lehden aukeamalla.
Se oli Jörn Donner, jonka ansioluettelo kilpaili pinta-alassa haastattelun kanssa: kirjailija, diplomaatti, elokuvaohjaaja ja vuorollaan kaikkia aatteita edustanut poliitikko – pois lukien tietenkin kepulaiset ja ”vanhat stalinistirunkut”. Mielipideautomaatti, kaupunkikulttuurin esitaistelija, tv-juontaja, finnivoiteen mainoskasvo sekä piiritason kala- ja kansainvälisen tason naistenmies.
Lehden jutusta kävi ilmi, että Donnerilla oli bisnesgurujen haikailemaa ”kerättyä aineetonta pääomaa” ja ”rajat ylittävää osaamista”, joka antoi ”ylivoimaista kilpailuetua”. Mikä tärkeintä, Jörkka tuntui tekevän, mitä lystäsi – ja vietti siinä sivussa röyhkeän mielenkiintoista elämää.
Pääsykokeen jälkeen luin pari hyllymetriä Donnerin omaelämäkertoja, katsoin elokuvia, ahmin silakoita Kolmessa kruunussa ja hiiviskelin Jörkan jalanjäljillä Pohjoisrannan rappukäytävässä. Monilahjakkuus ei valitettavasti tarttunut, mutta ainakin yhden alan osaaja minusta tuli – tiedän kaiken Jörn Donnerista. Toistaiseksi erityisosaamiseni on ollut vaikeasti kaupallistettavissa.
Teksti: Antti Tähtinen
Kuvitus: Antti Grundstén
