Kaspar Hauser ei kuulemma ole teatteriesitys, se on kertomus sukupolvesta.
Q-teatterin pari kuukautta vanhaa näytelmää on hehkutettu niin monissa kulttuurianalyyttisissa selostuksissa, että intoilijat ovat toistensa lietsomina päätelleet, ettei se ole pelkästään kertomus sukupolvikokemuksesta, se on sukupolvikokemus. Elämä jakautuu aikaan ennen ja jälkeen Kaspar Hauserin.
Kaspar Hauser ei ole sukupolvikokemus. Toimittaja Olli Sulopuisto laski blogissaan, että Q-teatterin katsomopaikkojen lukumäärä huomioon ottaen Hesarin teatteriesitystä käsittelevät kirjoitukset ovat paljon laajempi sukupolvikokemus kuin itse esitys. €¨
Näytelmä ei ole myöskään kertomus sukupolven kokemuksista. Se on kertomus sii€¨tä, miten pari kolmekymppistä miestä näkee maailman. Yli-ikäiset kaupunkilaisukkelit, jotka yrittävät selitellä itselleen internetin liikakäyttöään, eivät ole yhtään sen laajempi otos ikäluokasta kuin Arctic Sunrisessa roikkuneet aktivistit. Ukkelit ja aktivistit ovat samanikäisiä, mutta kokemukset merkityksellisyydestä ovat täysin erilaisia. Toiset ahdistuvat valinnanmahdollisuuksien loputtomuudesta, toiset arktisen alueen tuhosta ja näkevät vain yhden vaihtoehdon.
Eikä tarvitse mennä Arktikselle löytääkseen ”y-sukupolvea”, joka ei samaistu itsestään kertovaan näytelmään. Teatteriohjaaja Lauri Maijala (haastattelu täällä) on syntynyt pari vuotta Kaspar Hauserin ohjaajan Akse Petterssonin jälkeen, mutta ei koe kuuluvansa siihen kuplaan, mistä Kaspar Hauser kertoo.
Hesari kirjoittaa, että y-sukupolven avainkokemuksia ovat ”digiteknologian läpäisemä halukulttuuri, identiteettibrändäys ja henkilökohtaiset kulutusvalinnat”. Ne saattavat olla avainkokemuksia, jos y-sukupolvi tarkoittaa niitä muutamaa anglismeja viljelevää käyttäjää, joita kulttuuritoimittajat ovat tajunneet seurata Twitterissä, vai mikä Twister nyt onkaan.
Vaikka osa näistä post- ja meta-etuliitteitä suosivista nuorista kirjoittelisi tilillään useita vaikeasti muotoiltuja ajatuksia päivässä, se ei tarkoita, että kukaan edes samanikäisistä olisi kiinnostunut niistä, saati kirjoittelisi sellaisia itse.
Osalla sukupolvesta ei ole aikaa, koska on niin kiire tehdä töitä (niin kuin Kalle Valkamalla).
Hesarin kriitikon mukaan näytelmä on kuitenkin enemmän kuin näytelmä erityisesti siksi, että tekijät itse markkinoivat sitä sellaisena. Samalla logiikalla Paavo Väyrystä tituleerattaisiin tulevaksi kuninkaaksi.
Kaspar Hauser ei ole pari-kolmekymppisten kokemus maailmasta. Sellaisen väittäminen on vanhempien sukupolvien laiskuutta ottaa selvää, mikä on.
Teksti: Vappu Kaarenoja
Kuva: Noora Isoeskeli
Korjaus 7.4.2014: Lauri Maijala on pari vuotta nuorempi kuin Akse Pettersson, ei vanhempi.
